Hienoisesta haluttomuudesta huolimatta pakattiin kamat ja käveltiin hallille treenaamaan (kun oli luvattu muille).
- Aluksi hyppyä, eikähän se tietysti ole treenaamatta parantunut... Pitää ottaa kunnolla takapakkia ja laittaa joku houkutus toiselle puolelle, että viitsii perusasennosta irrota. Ja tietysti sitä perusasennosta lähtöä voisi tehdä esteestä irrallaankin. Ja treenata kotona, kun vire on paremmin kohdallaan.
- Luoksepäästävyyttä I:n kanssa (Merkin lemppari-ihmisiä). Ekalla kerralla vaan viereen seisomaan, ok. Tokalla kerralla koski, ok! :) Ja sitten kerran vielä... Viereen seisomaan ja tuli pieni mur. Vielä yksi toisto viereen, oli hiljaa. Voihan perse! Jos siis joskus saadaan hiljainen toisto (koskemalla) aikaiseksi, niin ehdottomasti siihen lopetus.
- Alo-luokan paikkamakuu Lumen ja Nanan välissä. Kerran kielsin murraamasta (ulkoa taisi kuulua jotain), mutta muuten hyvin. Oli jopa ihan rauhallisen näköinen, vaikka Nana lähti hiippailemaan ja korjattiin takaisin paikalleen. Taisin kyllä kehua tästä. Ja sitten lopussa tietysti tuplakäsky nousemiseen... Mitä kauemmin makaa, sitä huonommin nousee ylös.
- Lopussa sitten jotain omaa humppailua. Temppuja, liikkeestä maahan (muistelee todellakin sitä päähän osunutta lelua, väistää...), kontaktia jne.
Ihan kivasti temppuili, mutta vire oli kyllä jotenkin alakanttiin. Varmaan omakin, joten en jaksanut kovin hillua ja riehua. Teki kuitenkin 90 % kyttäilemättä, vaikka oli ihan vieraitakin koiria treenaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti