Bisnes as usual, melkein

Rasmuksen kanssa käytiin varmuuden vuoksi torstaina lääkärissä. Muuten kaikki oli kunnossa, mutta munuaisarvot tosi korkeat. Tänä iltana kontrolli, jänskättää... Muuten se on ollut suht kunnossa, tuntuu vaan että vanheni reissussa ison harppauksen. Lauantaina pidettiin pienet pirskeet Rasmuksen kunniaksi. Vieraat sai skumppaa ja itse sankari lahjaksi possun korvan. Luulisin, että kaikilla osallisilla oli mukavaa. :)

Rasmuksen liikkuminen on huonompaa mitä ennen reissua, mutta ihan reippaasti mennään ajoittain. Aamulenkit pimeässä ja kylmässä sucks, mutta niinhän se on ollut jo pitkään. Nyt vaan annetaan armon käydä oikeudesta ja pappa saa itse päättää niin vauhdin, suunnan kuin lenkin kestonkin. ;) Päivisin ja varsinkin metsässä kipittää menemään paljon reippaammin. 

Nukkuessa tulee usein pienempi tai isompi pissa alle (tulehdusta ei viimeksi ollut), mutta muuten ei kummempia. Paljon riippuu tämän illan kontrollista. Jos munuaiset on kunnossa, niin voi vapaasti miettiä muiden pikkuvaivojen lääkitsemistä. Jos taas munuaiset prakaa, niin niiden ehdoilla sitten tietysti. 

Pääasia kuitenkin, että Rasmus on kotona ja saadaan tehdä päätökset jatkosta rauhassa.

Eilen topistuttiin vihdoin mustien kanssa metsälenkille ja treenaamaan Merkin kanssa, kun saatiin seuraa. Oli kivaa. :) Merkille vieraan tekemä n. alo-tasoinen JÄLKI Rasmuksen katoamismaastoihin (montun takana mäntykankaalla)... Pituutta n. 500 m, 6 keppiä, vanheni reilun tunnin. Keppien paikat oli merkattu, kun halusin päästä palkkaamaan, jos reagoi edes jotenkin vieraisiin keppeihin. 

"Jana" oli ehkä viitisen metriä, nosti takajäljen vaikka jälki lähti loivassa kulmassa eteenpäin. Jarrutin narulla parin metrin jälkeen ja käänsi siitä hyvin oikeaan suuntaan. Verrattuna itse tallattuihin jälkiin, meno oli paljon epävarmempaa. Pysyi jäljellä suht hyvin (kerran lähti harhalle / joku muu aivopieru), mutta jotenkin haparoivasti. Veto ei ollut ollenkaan samanlaista, mitä mun jäljellä ja tarkasteli enemmän. 

Mutta se pääasia: löysi hienosti 5/6 keppiä ja ilmaisikin jotenkin. :) Just ennen kolmoskeppiä lähti harhalle / jotenkin muuten väärään suuntaan. Koska näin kepin merkkinä olevan krepin, en päästänyt pitkälle pois omalta jäljeltä. Kun palasi oikealle jäljelle takaisin, meni vissiin sen verran ilmavainulla, että ei saanut hajua kepistä. Joku muukin keppi meinasi mennä vähän ohi, mutta pysähtyi kuitenkin tarkentamaan ja ilmaisi. :)

Nyt syyhyäisi sormet vielä uudestaan jäljelle, mutta katsotaan pitääkö säätiedotukset paikkansa ja tuleeko talvi jo nyt viikolla. Sunnuntaina olisi vasta seuraavan kerran mahdollisuus maastotreeneihin.

Rasmus on kotona!

Ja vielä hengissä ja olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa! Että voi olla ihminen onnellinen. :)  :)  :)

Tänään päätin vielä lähteä ennen pimeän tuloa johonkin. Aluksi oli meininki lähteä johonkin ihan muualle, mutta oli niin hämärä päivä, että en sitten viitsinyt lähteä ihan ventovieraaseen metsään pimeässä kävelemään. Ajattelin sitten, että ajan taas kerran katsomassa ruoat ja menen kävelemään taas johonkin katoamispaikan suuntaan.

Meinas sydän pysähtyä, kun näin Rasmuksen seisomassa montulla keskellä tietä. Auto seis ja äkkiä taskusta kourallinen Froliceja. Se seisoskeli ihan rauhassa, kun avasin auton oven ja menin varovasti lähemmäksi. En uskaltanut puhua mitään, mutta menin vielä lähemmäksi ja sitten kyykkyyn ja tarjosin Froliceja.

Ihan muina miehinä se tuli luokse, heilutteli vähän häntää ja hotkaisi namit. Kädet vapisten otin pannasta kiinni ja siinä vaiheessa tuli ihan valtava itku. Polvillani siinä kurassa itkin ja tärisin. Rasmus ei ollut oikein millänsäkään, heilutteli vähän häntää ja katseli varmaan, että nyt se meni sevo. :D Lykkäsin herran kyytiin ja ihan tärinässä kotia kohti. Onnistuin soittamaan muutaman puhelunkin, että pappa on kunnossa.

Kotona se meni ensimmäisenä tarkistamaan ruokakupit ja sitten juomaan. Koitin vähän kuivata ja puin haalarin päälle, että lämpiää. Sitten ihan vähäsen ruokaa ja lämmintä vettä. Rasmus oli kyllä vaan ihan kuin oltais vähän rankemmalta lenkiltä tultu. Koitti vielä kollata jostain lisää ruokaa, mutta kun ei löytynyt, niin meni olkkariin maate.

Kamalan laihahan se on, kaikki luut tuntuu käteen. Ja viluinen, vähän tärisi kun pisti maate. Nyt on ollut kotosalla viitisen tuntia ja näköjään alkaa mennä paikat ihan jumiin. Liikkuu jäykästi ja varovasti, mutta ei kuitenkaan onnu. Enkä ole löytänyt pikavilkaisulla muutakaan vikaa. Kovin tarkasti en ole syynännyt, huilatkoon nyt ensin. Torstaina aamusta käydään lääkärissä, toivottavasti kaikki on kunnossa.

Mutta voi taivas, miten hyvä olo nyt on! Tällä leijuu varmasti monta päivää. En olis ikinä maailmassa uskonut, että 5 päivän täyden hiljaisuuden jälkeen se onkin ihan kunnossa. :) Pian saunaan, siideri ja sitten nukkumaan.

 MILJOONASTI KIITOKSIA KAIKILLE ETSINNÖISSÄ AUTTANEILLE! Ja tietysti kaikille muille tsempistä ja kauniista sanoista. Ootte te ihania! :)

Voi rakas Rasmus

On niin epätodellinen olo, ettei tiedä mitä kirjottais. Torstaina oltiin poikien kanssa ihan tuiki tavallisella lenkillä ja kotiin tultiin ilman Rasmusta. Se on ollut nyt siis 3 päivää kadoksissa ja mää oon ihan riekaleina. Ei nukuta, ei nälätä, hetkeksikin jos istuu ajattelemaan, tulee vaan itku. 

Koko juttu on niin käsittämätön. Ja pahin mahdollinen. Jos joku mulle ei sovi, niin tällanen löysässä hirressä riippuminen. Inhottavakin totuus on sata kertaa parempi kun ikuinen jossittelu.

Oltiin siis ihan tavallisella päivälenkillä paikassa, missä ollaan käyty kymmeniä kertoja ennenkin. Oltiin kävelty n. tunnin verran ja jo menossa takaisin autolle päin. Merkki oli narussa, kun sinkoili lintujen perässä eikä kuunnellut.

Käveltiin pienen pientä metsätietä ja tultiin t-risteykseen. Toinen haara on umpikuja, joka päättyy suohon ja toinen kääntyi menemään autolle päin. Rasmus ja Sentti meni peräkanaa metsän puolelle haistelemaan jotain ja lähtivät kävelemaan samaan suuntaan mun ja Merkin kanssa. Olivat pienen mäntypuskan takana niin, että näin molemmat. N. parin kymmenen metrin jälkeen Sentti tuli takaisin tielle ja Rasmus jatkoi eteenpäin tien suuntaisesti. Näin sen siis edelleen.

Kävelin eteenpäin ja ajattelin, että se tulee ihan kohta tielle. Joko se puska tiheni vähän tai sitten keskityin muihin koiriin, mutta sitten taas muutaman kymmenen metrin päässä huomasin, että Rasmusta ei näy. Pysähdyin odottamaan, että se tulee tielle takaisin. Metsäkaistale on kapea suikale tien ja vetisen suon välissä, joten kauas siitä ei pääse. Yleensä Rasmus tekee lenkin metsässä ja tulee aina mun eteen jonkun matkaa. Tällä kertaa vaan ei tullut.

Kiroilin mielessäni, kun aina joutuu herrasväkeä odottelemaan. Merkki oli edelleen narussa ja Sentti seisoskeli mun vieressä. Koitin kuunnella metsään päin ja seuralin mustien katsetta, jos merkkaisivat missä Rasmus menee. Mitään ei kuitenkaan kuulunut eikä mustatkaan käyttäytynyt mitenkään kummoisesti. Se metsäänlähtöpaikka oli ehkä 50 m meidän takana ja pienen tönnään takana. Ajattelin, että Rasmus on mennyt sinne ja palasin takaisin päin. Ei kuitenkaan edelleenkään mitään.

Tässä vaiheessa alkoi huolestuttaa ja palasin taas sinne, mistä näkee tietä eteenpäin. Sitten koitin huudella ja vihellellä. Mutta Rasmuhan ei todennäköisesti näitä kuule. Haukutin Merkkiäkin, mutta ei mitään. Kuljin tienpätkää edes takaisin ja lopulta mentiin mustien kanssa sinne, mistä S ja R olivat metsään menneet. Siinä oli kyllä joku hirven jälki, mutta en tiedä miten tuore. Sentti ja Merkki hömppäili vaan ympäriinsä, eivätkä olleet menossa oikein mihinkään. 

Sitten päätin lähteä hakemaan autoa. Sinne kesti kävellä ehkä 10-15 min. Ajattelin, että jos on jatkanut metsässä eteenpäin, niin tulee tielle, joka johtaa autolle. Ja josta meidän omat jäljet jo meni jokatapauksessa. Tässä vaiheessa alkoi olla jo melkoinen paniikki. Autolle mennessäkään ei näkynyt mitään. Eikä sittenkään, kun ajelin käveltyä lenkkiä edes takaisin. Tööttäilin vähän väliä jne., eikä mitään.

J tuli töistä suoraan, kun oli jo pimeää. Tehtiin katoamispaikalle nuotio, paisteltiin makkaraa ja pystytettiin kevythäkkikin. Lisäksi tehtiin nuotio sinne, missä yleensä aina pidetään autoa parkissa & uitetaan koiria. Molempiin paikkoihin ruokaa ja ajelua edes takaisin, toinen oli aina nuotiolla. Lähimpiin taloihin laput, ilmoitus FB-kavereille ja karkureihin. Soitto taksille ja muutamalle muulle tutulle. Puolen yön jälkeen oli mentävä kotiin nukkumaan. Tai "nukkumaan".

Aamulla soittettiin koulukyytiä ajavalle taksarille (myöhemmin selvisi, että asuu ihan lähellä), poliisille, paikallisradioon, metsästäjille jne. Sitten valoisan tullessa tarkistamaan ruoat, mihinkään ei oltu koskettu. Käytiin katsomassa se t-risteyksestä lähtevä umpikuja ja haravoitiin metsää katoamispaikalla. Mun oli pakko mennä pariksi tunniksi töihin, J jatkoi vielä hetken. Töistä taas takaisin, ajelemaan ja metsää haravoimaan. Saatiin jo apuakin kävelylle. Jaettiin lisää lappuja. Maa oli jäässä, joten jälkiä ei löytynyt. Kävelyä, ajelua...

Perjantaina illalla kuultiin, että Rasmus oli torstaina heti katoamisen jälkeen (katosi n. 14:30, nähty valoisan aikana) ehkä nähty viereisellä pellolla. Illalla siis sinne vielä pimeässä kävelemään, nuotio, grillausta, vedettiin muutama ruokajälki nuotiolle, jätettiin sinne ruokaa, tarkistettiin vanhoja paikkoja. Muistaakseni taas lisää lappuja ja J ajeli jo kauempanakin metsäteitä.

Lauantaina kävin aamulla omien poikien kanssa katsomassa paikat ja mahdolliset jäljet, mutta ei mitään. Iltapäiväksi saatiin seuraa ja tarkistettiin pellon ojia ja käveltiin lähimetsiä. J oli töissä. Pimeässä taas autolla ajelua ja laputusta aina vaan kauemmaksi. Kaikilta vastaantulijoilta kyseltiin, kaikki tiesivät että terrieri on hukassa, mutta kukaan ei ollut nähnyt mitään. Katoamisalueella kävi ajelemassa muitakin tuttuja, hirvimiehet oli jahdissa alueella.

Sunnuntaina vähän eri suuntaan omien koirien kanssa, kaverit haravoivat katoamispaikan ympäristöä ja ajelivat katselemassa metsäteitä ja läheisiä peltoja & latoja. Iltapäivä ajeltiin itse autolla kauempana olevia metsäteitä. Nyt täytyy vielä lähteä johonkin, kun kotonakaan ei voi olla.

Koko aikana kukaan ei ole ilmoittanut nähneensä vilaustakaan Rasmuksesta. Katoamispaikan lähettyvillä on 3 paikassa ruokaa & oma viltti + boksi. Mihinkään ei ole koskettu. Metsäteistä on käyty läpi aika iso osa 5 km säteellä. Olo alkaa olla niin voimaton ja toivoton. Millään ei pystyisi kotona istua, mutta ei oikein ole mitään järkevää tekemistäkään. Pimeässä ei vaan mitään löydä. Kukaan ei ole nähnyt mitään, ei tiedä yhtään mihin pitäisi mennä.

Katoamispaikka itsessään on ehkä muutaman sadan metrin pituinen ja n. 100 m leveä kaistale tien ja suon välissä. Toisessa päässä on vanha hiekkamonttu ja toisessa tie (jota oltiin just kävelty). Muutenkin alueella on aika vähän helppokulkuista kangasta ja paljon märkää avointa tai pusikkoista suota (johon Rasmus ei enää mene). Pari taloa on ihan sen pellon laidassa, missä R oli mahdollisesti nähty. Muut talot on ison ojan / pienen joen takana, josta Rasmus ei siitä pääse yli tai sitten kilometrien päässä soiden ym. takana. Pellolla ja pellon laidassa on isoja ojia, josta se ei myöskään pääse yli. Karttaa on tutkittu silmät kipeinä, mutta me ei vaan keksitä, mihin Rasmus on voinut mennä. 

Rasmuksella on ollut aina camelbootsit ja tarkka nenä. Se on tässä 14 vuoden aikana tehnyt miljoona pientä tai isompaa kiemuraa omillaan ja sitten etsinyt muun porukan. Muutama sata metriä ei ole ollut minkäänlainen ongelma. Ihan käsittämätön mysteeri on, että mihin se pystyi hävitä siitä max sadan metrin päästä. Miksi se ei tullut omia jälkiä takaisin, niinkuin aina ennen? Miksi se ei napannut meidän hajua, kun oltiin koko alue kierretty? Miksi se ei kuullut auton tööttäyksiä? Miksi se ei haistanut nuotiota tai nähnyt sen / auton valoja? MIKSI? Ja jos olisin ollut tarkkana, jos olisin lähtenyt heti sen perään, jos olisin mennyt heti tarkistamaan sitä isoa peltoaukeaa (jossa tosin ei olla ennen käyty)? JOS!

Jos ja miksi, siinä on aikalailla tän viikonlopun mietteet.

Päässä pyörii lukemattomia kauhuskenaarioita ja itkettää. Hyviä vaihtoehtoja voisi olla vaikka äkillinen sairauskohtaus tai junan alle jääminen. Huonoissa vaari viruu yksin tuolla pimeässä ja kylmässä... 14 vuotta yhteistä taivalta takana, olisin niin toivonut, että ero olis ollut edes vähän mukavampi.

MISSÄ SÄÄ RAKAS OOT?!?

Hallikausi käynnissä

Kyllä se nyt on vaan luovutettava ja myönnettävä, että arkena ei valoisaan aikaan ehdi ulkona treenata. :( Onni on kuitenkin halli(t), missä käydä edes jotain tekemässä. :)

Maanantaina parin viikon tauon jälkeen arkitokot. Ihan älytön määrä taas koiria (ainakin 15), joten mitään varsinaista treeniä ei oikein pystynyt tehdä. Kunhan humputeltiin lähinnä kontaktitreeniä, perusasentoja, istumista, paikkamakuuta jne. Positiivista oli, että Merkkiä selvästi vähemmän ahdistaa kerta kerralta. Ja luoksepäästävyys ok (ei koskemista, käteltiin "tuomarin" kanssa). Nyt pystyi jo välillä tekemään hommia, vaikka käynnissä oli jos jonkinmoista huutoa ja hässäkkää. :) Vähän jotain leikin yritystäkin oli, mutta ei sitten ihan pystynyt kuitenkaan. Selvästi parantaa, jos mahtuu yhtään liikkumaan reippaammin, mutta suurinosa ajasta on ahtauden takia vaan nyhjättävä suht paikallaan.

Tänään sitten omalla hallilla pientä treeniä. Heti aluksi cockerinpentu karkasi meitä morjestamaan ja Merkki tietysti olis näyttänyt taivaanmerkit... Mutta positiivista oli, että ei juuttunut tilanteeseen, vaan päästiin heti treenaamaan ihan ok. :) Tokihan sitä pentua piti välillä vilkuilla, kun se hommaili jotain, mutta pääosin keskittyi omiin juttuihin.

• Perusasentotreeni meinasi taas aluksi mennä vinkumiseksi... :s Vinkuminen on jotain turhautumista tms., ei pelkästään liian korkeaa virettä. Kun tehtiin sitten muutama vähän reippaampi ja pidempi pätkä, niin paikallaan siirtymisetkin onnistui hiljaa. Tässä kyllä tarvis ehdottomasti peilin / apparin naksuttamaan, kun en näe suorassa seistessä koiraa yhtään. Tai jos nään, niin paikka on reilusti edessä...
• Lyhyt paikkamakuu hyvin. :) Paitsi, että tuppaa mennä vähän vinkuralle aina jätössä. 
• Sitten piti temppuilla kaukoja ja nimenomaan temppuiluksi meni. :D Aluksi otin esteestä laudan targetiksi takajaloille, mutta se oli liian liukas (ainakin mukamas ;) ). Sitten mentiin puomin alastulolle, missä onnistui paremmin. Ainoa vaan, että puomia pystyy peruuttamaan taaksepäin niin, että kriteeri pitää (jalat alustalla...). S-I -vaihdot onnistui kuitenkin hyvin taaksepäin. :) Vänkäämiseksi meinasi mennä, kun ennakoi käskyjä. Kun nami on nielaistu, niin tekee kuuntelematta seuraavan liikkeen. Loogista sinänsä, kun oon naksutellut Merkin itse tarjoamia vaihtoja. Tarttis lisätä käskyt ja sitten treenata kuuntelemista. Kuuntelemisen vois kyllä koittaa hioa kuntoon jossain muussa tilanteessa.
• Lopuksi vielä vähän kiertämistä. Oli vähän löysä, menee ravilla ja kiihdyttää vasta takaisin tullessa palkalle. Saatiin kuitenkin muutama vauhdikkaampi ja pari ihan asiallista pysähdystä maahan ja top.
• Leikki myös tosi kivasti. :)

Jälkeetokoo

Ensin hallilla pikkutokot, teemalla PIIP... Hallissa siis mennessä pari (ilmeisen hemaisevaa) labukkaa ja muutenkin olotila katossa, niin piippailuksihan se sitten meni. Saas nähdä tuleeko tästä sitten seuraava murheenkryyni?

Mutta nyt oli kuitenkin kivaa, kun virtaa oli. Niin temppuiluun, kun leikkimiseenkin. :)

• Peilin edessä vähän perusasentojumppaa. Meni yliyrittämiseksi välillä, mutta ihan kivojakin. Selvästi vähän hämää, kun oon ihan suorassa ja katselen vaan peiliin. 
• Sitten kiertoja ja niistä pari pysähdystä. Ihan kivoja, vaikka vielä olisi parantamisen varaa. Nyt meni jopa räksyttämiseksi, kun kokeilin kierrä - pysäytys - uudestaan kierrä. Ei siis ihan tajunnut tuota toiseen kiertoon lähtemistä, joten väksytti. Mikä sinänsä on ihan ihmeellistä, kun tähän asti on tehnyt kaikki hommansa hipihiljaa. :O
• Hypylle ei taas pitkästä tauosta johtuen irronnut kunnolla. Kun muutaman kerran avitti lelulla, niin sitten toimi. Pitäisi tehä kotiin joku viritys, että voi treenata. Sitten lisäksi hilluttiin kaikenlaista, kun Merkkiä kerrankin leikitytti. :)

Tästä sitten tekemään pieni kovan alustan jälki piiiitkästä aikaa (ampumaradan parkkiksella). Pituutta oli varmaankin vain joku 200 askelta ja ajettiin heti. Esineinä 6 kolikkoa ja päässä keppi. Liikaa vauhtia ja hössötystä, mutta hienot kolikoiden ilmaisut! :) Palkkana nopeasti Frolicit. Mutta sitten toki viimeisestä pienestä kepistä täysiä yli? Loppumatka meni poluntapaista pitkin (havunneulasia pohjalla) ja pysyi mun mielestä ihan jäljen päällä, mutta ei vaan noteerannut keppiä mitenkään. Perhana. No, nappasin jäljeltä sivuun ja lopetettiin siihen. Merkillä kylläkin näytti olevan ihan kivaa humppailua, joten varmaan sai sitten palkan moisesta hutiloinnista... Mutta ne kolikot nousi hienosti. :)

Oma koti kullan kallis!

Pari viikkoa on mennyt työreissuissa, koirat olleet ihan retuperällä. :/ Tai hyvässä hoidossa sekä kennelillä, että J:lla, mutta ilman treeniä jne. Näköjään viimeisimmät raportit oli 21 pv., joten jatketaan siitä pikakelauksella:

• 21.10. sunnuntaina illalla tekaistiin vielä Koiviksella pienet tokot. Takapalkalla (maksista) hyvä luoksetulon top, toinen läpijuoksuna ok (palkkasana just ennen puoltaväliä, ettei ehtinyt hidastaa). Kokeenomainen seuraaminen, oikealle käännös väljä + pari pientä kontaktikatkoa, muuten hyvä. Liikkeestä maahan hyvin, mutta nousi puoliksi haistelemaan! :x Toinen hyvin. Hieno alo-luoksetulo ja paikkamakuu.

• Maanantaista torstaihin olikin sitten työreissua, pojat oli kennelillä päivät. Perjantaina vaan lenkkeilyä lumisessa metsässä kuun ja otsalampun valossa. :)

• Lauantaina jumppaamaan hallille. Samoja juttuja, mitä aikaisemminkin. Nyt Merkki oli rennomman oloinen, eikä kyttäillyt. Eikä saanut mitään kohtausta (lähtenyt rähisemään, jäänyt jälkeenpäin kyttäämään), vaikka Kaapo-sakemanni vähän meinasi karata Merkin pallolle kesken ruutuun menon. Seisoi vaan pallo suussa ja katseli, kun Kaapo oli tulossa kohti. :) Kaapo on kuiteskin fiksu tyyppi ja totteli heti luoksetulokutsua, joten ei tullut iholle asti. "Peruutustemput" onnistui paremmin, mitä ennen. Siis peruuttaen kasia jalkojen välistä, perusasennosta peruuttamalla mun ympäri takaisin perusasentoon jne.. Myös "pohkeenväistöissä" jotain edistymisen tapaista. Punnerrukset sujui hyvin, Minnalla on kivoja kuviakin. Lopuksi tehtiin vielä kokeenomaisesti alo-liikkeitä. Jätettin maksis häkkiin odottamaan. Ennen "kehään" menoa en saanut kunnolla leikkimään lelulla, mutta siitä huolimatta liikkeet ihan ok vireessä. Seuraaminen ok, pari kertaa kuikuili Kaapoa, liikkeestä maahan ok, luoksetulo vähän löysä, liikkeestä seiso hyvin. Hyppyä ei ollut hollilla, joten se jäi tekemättä. Reagoi hyvin välikehuihin ja oli mukana hommissa. :) Alussa tehtiin hyvä paikkamakuu Kaapon kanssa. Ja pari ruutua suoraan lelulle (irtosi hyvin laukalla kuolleelle lelulle, vaikka häiriötäkin oli). Kivat reenit siis! Mentiin vielä pyörällä, joten alku- ja loppuverkat tuli kätevästi.

Punnerrus (c) Minna Orava

• Sunnuntaina lenkkeilyä ja kotitemppuilua. Naksuttelua lelun ottamisesta ja pitämisestä. Ottaa pitää heti ilman tuumailuja ja pitämisessä täytyy vetää lelua kunnon otteella, josta naks. Sitten niin, että kun ottaminen ja vetäminen ok, päästin irti ja koskin uudestaan. Jos piti edelleen hyvin kiinni, naks. Aluksi päästi pari kertaa irti, mutta sitten hyviä. :) Yrittää vaan edelleen ottaa patukastakin ihan päästä kiinni... Vähän myös luovutuspaikkaan (eteen) tulemista lelun kanssa.

• Ja sitten taas työreissuun ma-pe.

• Eilen lauantaina esineet, jälki ja minitokot
• Esineet ensin: Tein kolme noin 10 * 50 m kaistaletta, joihin kaikkiin 2 esinettä. Ensimmäisessä taakse, toisessa keskelle ja viimeisessä taas taakse. Merkki ei nähnyt tallaamista / esineiden vientiä. Ensin Merkki haki 1. kaistalta esineen, hyvin onnistui. Namipalkka ja vähän kiskomista esineellä ja puuhun kiinni odottelemaan. Sentti hakemaan toinen esine pois. Sitten Merkki 2. kaistalle. Joku oli taas vähän suunnistanut pieleen, joten kaistat oli takaa liian lähellä toisiaan... Merkki siis meinasi lähteä uudestaan tarkistelemaan 1. kaistaa, mutta tuli hyvin pois, kun kutsuin. Uudella lähetyksellä ok ja toi hyvin esineen käteen asti. Taas namipalkka. Kolmannelle kaistallekin lähti hyvin ja löysi helposti takaa kuusen alta hanskan. Isolla narupallolla vähän riehumista (juoksee sen kanssa, eikä palauta...) ja päälle maksalaatikkoa. Olipas hyvä. :) Sitten autoon olemaan kateellinen, kun Seppo haki omat juttunsa 2. ja 3. kaistaleelta.
• Jälki oli vanhentunut tässä välissä n. 2 h. Se oli reilu 300 askelta pitkä (ehkä reilu 200 m) ja namitettu sieltä täältä, lopussa yksi keppi. Kostea ja tyyni ilma. Teemana oli tarkkana pysyminen. Tuli kulmia, alustanvaihtoja (pelto, metsä, pieni tientapainen välissä) ja mitä luultavimmin harhoja, kun on suosittu jäljentekopaikka. Jana oli hyvä, vajaa 10 m metsän ja pellon rajassa. Eteni reippaasti, jäljen nostaminen vähän kesti, mutta lähti oikeaan suuntaan. Kuten arvelinkin, alustan vaihdot ja harhat oli hankalia. On tehty metsässä paljon suoraviivaisia jälkiä, joten ei ole tarkkana vaan olettaa jäljen menevän tietyllä lailla. Esim. nyt oli pari suoraa tien ylitystä ja kolmas niin, että käännyinkin kävelemään tien piennarta pitkin -> pokkana paineli tien yli ja sitten ihmetteli, kun jälki olikin hukassa... Myös koirien tekemiin harhoihin jäi jumittamaan. Ts. haistelee hartaasti, merkkas! jne. Piti muutaman kerran aika tiukasti käskeä jatkamaan hommia. Lopun ilmiasu hiiiidas. Eli paljon on hommia tehtävänä... 
• Illalla vielä minitokot lenkin varrella koulun valaistulla hiekkakentällä. Teki kiva seuraamista ja perusasentoja. Luoksetulossa ensin kutsuin, kun olin kävelemässä poispäin ja toisesta lopussa vauhtipalkka, hyviä. Kiertoja muistuteltiin taas, yllättävän hyvällä vauhdilla. Muutama maahanmeno näissä, oli ihan kelvollisia. Lopuksi paikkamakuu Sepon kanssa.

Rasmus-setä sai tänään omituisen huimauskohtauksen. :( Kävi ihan normaalisti pienen metsälenkin ja oli kotonakin ok. Sitten kun tulin jostain, niin seisoi jalat harallaan keittiössä eikä meinannut millään pysyä pystyssä. Käskin sitten olkkariin lattialle maate ja istuskeltiin siinä yhdessä. Alussa oli tosi levoton, eikä halunnut mennä kyljelle. Sitten rauhoittui ja äsken kävi jo itse ihan ok juomassa ja hyppäsi sängylle maate (kun eihän lattialla voi nukkua!). Sillähän oli tätä huimausta viime vuoden kesällä (muistaakseni). Silloin keikutti varmaan pari viikkoa, mutta vain ajoittain ja suht vähäsen. Meni sitten itsestään ohi. Toivotaan, että tää nyt oli vaan joku tilapäinen juttu. Annoin varuksi Rimadyliä, jos on paikatkin jumissa metsälenkkeilystä.