*PIIP*

Kun nyt kerran kirjoittamaan alettiin, niin naputellaan sitten kaikki...

Tässä viimepäivät on teemana ollut vähän molemmilla tuo *piip*. Joku päivä käytiin Merkin kanssa pitkästä aikaa kahdestaan vähän pidemmällä remmilenkillä ja meno oli ihan holtitonta suurimmaksi osaksi. Olin vielä pihalla asiasta ja ajattelin, että sillä nyt vaan on vähän ylimääräistä virtaa...

Olisko ollut sitten seuraava yö, kun Merkki oli kummallisen levoton. Unen pöppörössä vaan manasin, että edes lenkillä käyminen ei näköjään herrasväelle kelvannut energian purkamiseen. Päästin uloskin, mutta ei siitä isompaa apua ollut. Seuraavana päivänä sitten sytytti, kun Merkki meinasi Senttiä yrittää astua... Naiset siis sekottaa taas pienen pään.

Rallytunnille mennessä oli käsittämätöntä kiskomista, piippailua ja kiljumista (!). Kun yleensä tuo suhtautuu ihan kaikkiin vieraisiin koiriin tosi nuivasti, niin nyt sitten hinkui vähän kaikkien perään. Narttuja ne taisi melkein kaikki olla, mutta silti. 

Ja tänään sitten hallilla meni sen verran haaveiluksi, että päätin lähteä suosilla pois, kun alkoi tulla lisää porukkaa. Että osaa olla ärsyttävää! Ehdittiin kuitenkin tehdä:

• Pari ruutua. Ensimmäinen alustalle jostain reilusta viidestä metristä hyvin. Toinen lähempää ilman alustaa ja kolmas taas kauempaa alustalle. Viimeiseltä piti käskeä pois, kun meni enää ravaamalla... Uusinta sentäs laukalla, kun vähän hetsasin. Tämä ei siis kestä toistoja, kun vauhti hyytyy.
• Rallytokoa ajatellen vähän "pk-täyskäännöstä" ja eteen istumaan tulemista.
• Paikkamakuu. Olin aika lähellä, mutta välillä osittain piilossa. Oli tarkkaavainen ja hiljaa, ei haistellut. :)
• Jäävien liikkeiden erotteluja, kun peruuttelin taaksepäin. Ihan ok olivat, ei sotkenut asentoja.
• Koitin tehdä kiertämistä ja siitä stoppeja, mutta tässä sitten keskittyminen alkoi hajota (halliin tuli lisää koiria, tuttuja tyttöjäkin...) ja vauhtikin hyytyi. Eli jätettiin tekemättä.
• Kun ei kerran ollut vauhtia, niin ajattelin sitten naksutella tunnarikapulan nostoja & pureskelemattomuutta. Vaan ei pystynyt, kun piti piippailla ja kyttäillä tyttökavereita. :x Pariin kertaan vaadin pitämään (eli laitoin kapulan Merkin suuhun) ja pari kertaa nihkeästi otti mun kädestä. Lopetettiin, kun rupesi pipo kiristämään...

Pakattiin sitten kamat ja tultiin kotio, ettei mene hermo enää enempää. Jos mua muutenkin ärsyttää tuo hidastelu ja hyytyily, niin sitten vielä enemmän, kun ympärillä on koiria, jotka tekee sata lasissa hommia. Juurikin tätä lapsellista "kun kaikkien muitten koirat" -volinaa... 

Mutta mitäpä sitä ei hyvä ruoka, sauna ja saunasiideri parantaisi? ;) Joskus sitten uudestaan toivottavasti vähän paremmalla vauhdilla.