perjantai 18. tammikuuta 2013

Naiset, ne todella kääntää mun pään

Ei tarvi olla edes kauppaopistosta, kaikki varmasti käy... o_O

Lupaavasti aluillaan ollut treeni-into sitten jatkoi matkaansa jonkun muun iloksi. Sen edellisen naisten perään haaveilemiseen menneen hallikeikan jälkeen ollaan kierretty ongelmaa a) ulkoilemalla metsässä, b) olemalla treenaamatta. Fiksua?

Keskiviikkona naksuteltiin kotona, kun oli kaikkia kiireitä. Temppuna oli takajalkojen laittaminen kirjan päälle. Tätä ollaan toki tehty, mutta jotenkin se välillä katoaa johonkin. Nyt oli tekemättömyyden takia kovasti virtaa. :) Toki sen mukana tulee sähläystä (Merkki sählää ihan tosi tosi harvoin) ja ääntä, mutta parempi näin kuin laamailu. "Jalat"-temppu vaatii siis vielä paljon treeniä. Pitäis askarrella paskarrella joku sopiva pikkuinen koroke, mikä ei kippaa tai ole liukas. Rallya ajatelleen houkuttelemalla vähän pk-mallin täyskäännöstä ja sivulle tuloa kiertämällä.

Torstaina oli liikaa pakkasta ulkoiluun, joten virran purkuun tosi pikainen (ehkä 5 min?) vauhtitreeni omassa pihassa. Hienoja luoksetulon stoppeja, kun heittelin nameja yli. Pari kunnon lukkojarrutusta käsimerkistä. Etäisyydet oli pieniä, mutta asenne ja vauhti kohdallaan. Suunnilleen ehkä alo-kaavion mittainen seuraaminenkin hienosti. Tai askeleet oikealle ei jostain syystä pelittänyt, mutta mitäs pienistä. Pääasia taas, että oli asennetta ja kontakti piti. Pari luoksetuloa, palkkaus vauhdista. Voihan viude, jos tällainen onnistuis joskus jossain häiriössäkin. :)

Torstaina vielä sisällä vähän kapulan pitoa. Pitää tiukasti ja hyvin silloin kun pitää. Ei päästä irti, vaikka kosken kapulaan, vedän sitä varovasti jne. Jos on yhtään epävarma, pureskelee... Ja jos mielentila ja palkat ei ole kohdallaan, niin ottaa tosi nihkeästi suuhun.

Tänään sitten pitkästä aikaa pidemmällä remmilenkillä ja ihan samanlaista riuhtomista, mitä viimeksikin. Käpy meinasi palaa monen moneen otteeseen. Argh! Kunhan saatiin hyvä ruoka, parempi mieli ja kämppä lämmitettyä, niin omassa pihassa taas pikatreeni. Hienoja noutoja! :) Ekalla heitolla vähän mallaili kapulaa (pieni ohjatun tapainen) suuhunsa, mutta palautti reipasta laukkaa, kun vähän peruuttelin karkuun. Toinen vielä parempi, vaikka lähetys perusasennosta. :) Sitten pari kivaa liikkeestä maahan, ekalla kerralla tosin jäi könöttämään kyynärpäät ylhäällä. Mutta meni reippaasti maahan ja saatiin kokonainen liikekin onnistumaan. Pari kapulan tuomista eteen, vaatii ihan kamalasti apua ja sittenkin meinaa jäädä kauas / vinoon. Mutta kapula putosi vaan kerran ja ilme oli kiva.

Tässä välissä meni joku auto, mitä Merkin piti kytätä, että tuleeko meidän kadulle vai ei ja joku hajukin tuli nenään. Näin pienestä sitten vire laski niin, että luoksetulo vähän vetelää laukkaa ja heitetyn lelun sijasta meni vaan penkkaa haistelemaan. :x Nappasin lelun taskuun ja käskin vaan tulemaan mukaan ja sisälle. Tuntui jumittavan niin, että en viitsi suottapäiten alkaa tapella. Komentamalla saan toki nokan irti maasta (ainakin melkein aina), mutta vauhti on sitten kuin etanalla. Koitetaan iltapissan yhteydessä uudestaan.

Kirjoitettuna näyttää erehdyttävästi siltä, että ollaan tehty hommiakin. Todellisuudessa treeniä on kertynyt 6 päivän aikana varmasti vajaa puoli tuntia... Ei se määrä vaan laatu? :D Lisäksi kotona vähän namien ja lelun piilottelua, mutta melko työttömänä Merkki-parka on ollut.

Koirien naisasioista vielä sen verran, että Rasmus kastroitiin hamassa menneisyydessä laumarauhan takaamiseksi (ihme kyllä toimi), se ei ollut mitenkään erityisen rasittava narttujen kanssa. Sentti sitten olikin ihan tolkuton. Tai Janilla pysyi hanskassa, mutta mulla ei oikein. Senkin kastroimisestta on kuitenkin jo niin pitkä aika, että on onnellisesti unohtunut millaista elämä on viriilin nuoren miehen kanssa... Jospa tää taas tästä joskus iloksi muuttuu?

2 kommenttia:

laura kirjoitti...

No mikset uhraa Merkkarin palleja valtiolle?

Merkki-mudi kirjoitti...

No voisin ilomielin uhratakin, jos joku vakuuttaisi, ettei tuosta tule entistä epävarmempi sen jälkeen...

Molemmat isot pojat muuttui ehdottomasti vaan parempaan suuntaan: asmus lakkasi kerjäämästä verta nenästään lauman vanhemmalta urokselta ja Sentti ei enää sekoa kaikista naisista kovin pahasti. Toisaalta ne ei oikeastaan muuttuneet juuri mitenkään: samat koirat on kavereita / vihollisia edelleen, virtaa piisaa jne. Mutta ne oli alunperinkin reippaita, rohkeita, tasapainoisia jne.

Arveluttaa siis se, kun useammasta paikasta on saanut lukea, että epävarmat urokset menee entistä epävarmemmaksi kastroimisen myötä. Enkä oikein tiedä, mistä tähän asiaan löytäisi edes jotenkin luotettavaa ja kattavaa aineistoa? Täytyykin kysäistä seuraavalla kerralla meidän uudelta lekurilta, mitä ne ovat mieltä.

Jos olis kristallipallo, niin olis paljon helpompaa...