Ostetaan vauhtinappi mudille

Eilen taas hallilla jotenkin aneemista. Piti tuijotella naisia ja haaveilla, eikä sit oikein pystynyt mihinkään. Blaah. Tai pystyy tekemään lyhyitä pätkiä jotain pikkunykerrystä, mutta etenkin irtoamista vaativissa jutuissa vauhti vaan puuttuu ja palkat ei kiinnosta. Näitä tuntuu tulevan kausittain, joten pidetään peukkuja, että taas joskus tokenee normaalille mallilleen.

Merkki on aina ihan intoa piukassa, kun tuun kotio, joten päätin sit kokeilla pitkästä aikaa tätä. Ja voi pojat, että olikin kivaa. :) Ihan hyvin pystyy tekemään kiertämisiä jne. laukalla. Omassa pihassa ilman häiriöitä. Mutta millä helvetillä tän saa siirrettyä johonkin muuhun paikkaan / tilanteeseen?!?

Voisi tietysti taas hetkeksi palata sen perimmäisen kysymyksen äärelle, että pitääkö lyödä päätä seinään, vai voisiko vaan tyytyväisenä puuhastella sellaisissa paikoissa, missä se hyvin onnistuu?

Tokoa vol. 1

Käytiin eka kerta Kokkolassa "virallisesti" tokoilemassa. Ja noh, sanotaan nyt vaikka ettei isoja yllätyksiä. ;) Jo mennessä oli asiaa niin, että meinasi palaa hermot... Lumi oli mukana (silläkin oli Asiaa), joten ei yhtään auttanut Merkin hiljaa pysymistä. Kunhan päästiin halliin, niin volyymi sentäs hiljeni, mutta sellaista rasittavaa piippailua enempi vähempi koko tunti. Ja haistelua.

Oli taas pitkästä aikaa sen verran hulinaa ja ahdasta, että Merkkiä aavistuksen ahdisti. Namilla houkuttelemalla kyllä pystyy tekemään jotain ihan perusperusjuttua (kontaktia, seuraamista, jääviä, paikalla oloa jne.), mutta mikään vauhtia vaativa homma ei onnistu (luoksetulo, merkki, kiertämiset). Ja väliajat piti haistella maata ja/tai piipata. Meitä oli porukassa ehkä yhteensä 7 koiraa, joista 5 narttua... Jospa se taas tästä lähtisi rullamaan, kunhan tottuu porukkaan (Merkille on aina hankalia ihan totaalisen oudot koirat). 

Hyviä oli luoksepäästävyydet. Merkkiä ei tosin edelleenkään koskettu, mutta ei vaikuttanut kovin ahdistuneelta, eikä jäänyt kyttäilemään kouluttajaa. Lopuksi myös hyvä paikallamakuu, oltiin reunimmaisena ja Lumen vieressä, 2 min, mutta lyhyt matka. Asento pysyi, ei vinkunut tai haistellut(!) ja oli rauhallisen oloinen. Maahan hyvin, ylös nouseminen vaati toisen käskyn. Vaatii muuten tosi usein, pitäis laittaa tehotreeniin. Etenkin, jos on maannut pidempään ja tosi rentona, niin sitten ei meinaa viitsiä nousta. ;) Joku kiva seuraamispätkäkin saatiin, kun nami oli apuna. Muuten humppailtiin temppuja jne., kun ei muuta viitsitty. Jossain välissä ihan pienesti pystyi leikkimään, joten kaipa se tästä. 

Hallissa on kivituhkapohja, joka kyllä on aavistuksen hankala Merkin kanssa. Nameja ei viitsi heitellä, kun ne on välittömästi kuorrutettu hiekalla. Ja Merkkihän ei sellaisia sitten noin vaan syö, vaan pyörittelee suussaan ja syljeskelee hiekkaa pienen ikuisuuden. Nameja heittelemällä kun olis mahdollista saada edes osaan liikkeitä vähän vauhtia. Myös lelut menee Merkin mielestä ällöttäväksi, jos ne on pyörineet hiekassa. :D 

Tunti on ihan tosi pitkä aika, pitäisi keksiä joku systeemi, mihin laittaa Merkki tauoille. Häkin kuskaaminen ei oikein onnistu ja autolle on pitkähkö matka viedä. Naruun toki voi johonkin pistää kiinni, kunhan vaan pysyy itse vahdissa. Missään nimessä kun Merkki ei kaipaa sitä, että jonkun koira ryykää vahingossakaan iholle...

Ja mitä ihmettä tuon haistelun kanssa? Saako esim. liikkeiden välissä haistella rauhassa, kun juttelen kouluttajan kanssa tai muuten hengataan? Toimii taatusti palkkana & lepotaukona, mutta vahvistuuko se nokka maassa kulkeminen aina vaan? Jos ei saa haistella, niin menee helposti nalkuttamiseksi. Vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan siis ihan odotetusti meni reissu. Ei nyt ihan niin valtava katastrofi mitä olis voinut olla, mutta ei kyllä mikään varsinaisesti iloinen yllätyskään. Lumi tietysti häiritsi kanssa, sen menoa piti tsiigailla aina vähän väliä. Mutta yritetään olla positiivisia: häiriöitä meidän just on treenattavakin, joten sikäli taatusti hyödyllistä. :)

Pihatreenejäkin tehtiin jossain välissä. Ainaskin pari hyvää noutoa (ei edelleenkään sitä luovutusta) ja takapalkalla luoksetulon stoppeja (ihan hyviä, kun luoksetulovauhti ei kiihdy liikaa, niin stopit on siedettäviä). Noudon luovutus pitäis kyllä saada kuntoon. Pähkäilen vaan pitäisikö opettaa tulemaan eteen vai suoraan sivulle. Molemmat onnistuu nyt, kun ihan kunnolla auttaa. Ilman apuja ei ole hajuakaan. 

Naiset, ne todella kääntää mun pään

Ei tarvi olla edes kauppaopistosta, kaikki varmasti käy... o_O

Lupaavasti aluillaan ollut treeni-into sitten jatkoi matkaansa jonkun muun iloksi. Sen edellisen naisten perään haaveilemiseen menneen hallikeikan jälkeen ollaan kierretty ongelmaa a) ulkoilemalla metsässä, b) olemalla treenaamatta. Fiksua?

Keskiviikkona naksuteltiin kotona, kun oli kaikkia kiireitä. Temppuna oli takajalkojen laittaminen kirjan päälle. Tätä ollaan toki tehty, mutta jotenkin se välillä katoaa johonkin. Nyt oli tekemättömyyden takia kovasti virtaa. :) Toki sen mukana tulee sähläystä (Merkki sählää ihan tosi tosi harvoin) ja ääntä, mutta parempi näin kuin laamailu. "Jalat"-temppu vaatii siis vielä paljon treeniä. Pitäis askarrella paskarrella joku sopiva pikkuinen koroke, mikä ei kippaa tai ole liukas. Rallya ajatelleen houkuttelemalla vähän pk-mallin täyskäännöstä ja sivulle tuloa kiertämällä.

Torstaina oli liikaa pakkasta ulkoiluun, joten virran purkuun tosi pikainen (ehkä 5 min?) vauhtitreeni omassa pihassa. Hienoja luoksetulon stoppeja, kun heittelin nameja yli. Pari kunnon lukkojarrutusta käsimerkistä. Etäisyydet oli pieniä, mutta asenne ja vauhti kohdallaan. Suunnilleen ehkä alo-kaavion mittainen seuraaminenkin hienosti. Tai askeleet oikealle ei jostain syystä pelittänyt, mutta mitäs pienistä. Pääasia taas, että oli asennetta ja kontakti piti. Pari luoksetuloa, palkkaus vauhdista. Voihan viude, jos tällainen onnistuis joskus jossain häiriössäkin. :)

Torstaina vielä sisällä vähän kapulan pitoa. Pitää tiukasti ja hyvin silloin kun pitää. Ei päästä irti, vaikka kosken kapulaan, vedän sitä varovasti jne. Jos on yhtään epävarma, pureskelee... Ja jos mielentila ja palkat ei ole kohdallaan, niin ottaa tosi nihkeästi suuhun.

Tänään sitten pitkästä aikaa pidemmällä remmilenkillä ja ihan samanlaista riuhtomista, mitä viimeksikin. Käpy meinasi palaa monen moneen otteeseen. Argh! Kunhan saatiin hyvä ruoka, parempi mieli ja kämppä lämmitettyä, niin omassa pihassa taas pikatreeni. Hienoja noutoja! :) Ekalla heitolla vähän mallaili kapulaa (pieni ohjatun tapainen) suuhunsa, mutta palautti reipasta laukkaa, kun vähän peruuttelin karkuun. Toinen vielä parempi, vaikka lähetys perusasennosta. :) Sitten pari kivaa liikkeestä maahan, ekalla kerralla tosin jäi könöttämään kyynärpäät ylhäällä. Mutta meni reippaasti maahan ja saatiin kokonainen liikekin onnistumaan. Pari kapulan tuomista eteen, vaatii ihan kamalasti apua ja sittenkin meinaa jäädä kauas / vinoon. Mutta kapula putosi vaan kerran ja ilme oli kiva.

Tässä välissä meni joku auto, mitä Merkin piti kytätä, että tuleeko meidän kadulle vai ei ja joku hajukin tuli nenään. Näin pienestä sitten vire laski niin, että luoksetulo vähän vetelää laukkaa ja heitetyn lelun sijasta meni vaan penkkaa haistelemaan. :x Nappasin lelun taskuun ja käskin vaan tulemaan mukaan ja sisälle. Tuntui jumittavan niin, että en viitsi suottapäiten alkaa tapella. Komentamalla saan toki nokan irti maasta (ainakin melkein aina), mutta vauhti on sitten kuin etanalla. Koitetaan iltapissan yhteydessä uudestaan.

Kirjoitettuna näyttää erehdyttävästi siltä, että ollaan tehty hommiakin. Todellisuudessa treeniä on kertynyt 6 päivän aikana varmasti vajaa puoli tuntia... Ei se määrä vaan laatu? :D Lisäksi kotona vähän namien ja lelun piilottelua, mutta melko työttömänä Merkki-parka on ollut.

Koirien naisasioista vielä sen verran, että Rasmus kastroitiin hamassa menneisyydessä laumarauhan takaamiseksi (ihme kyllä toimi), se ei ollut mitenkään erityisen rasittava narttujen kanssa. Sentti sitten olikin ihan tolkuton. Tai Janilla pysyi hanskassa, mutta mulla ei oikein. Senkin kastroimisestta on kuitenkin jo niin pitkä aika, että on onnellisesti unohtunut millaista elämä on viriilin nuoren miehen kanssa... Jospa tää taas tästä joskus iloksi muuttuu?

*PIIP*

Kun nyt kerran kirjoittamaan alettiin, niin naputellaan sitten kaikki...

Tässä viimepäivät on teemana ollut vähän molemmilla tuo *piip*. Joku päivä käytiin Merkin kanssa pitkästä aikaa kahdestaan vähän pidemmällä remmilenkillä ja meno oli ihan holtitonta suurimmaksi osaksi. Olin vielä pihalla asiasta ja ajattelin, että sillä nyt vaan on vähän ylimääräistä virtaa...

Olisko ollut sitten seuraava yö, kun Merkki oli kummallisen levoton. Unen pöppörössä vaan manasin, että edes lenkillä käyminen ei näköjään herrasväelle kelvannut energian purkamiseen. Päästin uloskin, mutta ei siitä isompaa apua ollut. Seuraavana päivänä sitten sytytti, kun Merkki meinasi Senttiä yrittää astua... Naiset siis sekottaa taas pienen pään.

Rallytunnille mennessä oli käsittämätöntä kiskomista, piippailua ja kiljumista (!). Kun yleensä tuo suhtautuu ihan kaikkiin vieraisiin koiriin tosi nuivasti, niin nyt sitten hinkui vähän kaikkien perään. Narttuja ne taisi melkein kaikki olla, mutta silti. 

Ja tänään sitten hallilla meni sen verran haaveiluksi, että päätin lähteä suosilla pois, kun alkoi tulla lisää porukkaa. Että osaa olla ärsyttävää! Ehdittiin kuitenkin tehdä:

• Pari ruutua. Ensimmäinen alustalle jostain reilusta viidestä metristä hyvin. Toinen lähempää ilman alustaa ja kolmas taas kauempaa alustalle. Viimeiseltä piti käskeä pois, kun meni enää ravaamalla... Uusinta sentäs laukalla, kun vähän hetsasin. Tämä ei siis kestä toistoja, kun vauhti hyytyy.
• Rallytokoa ajatellen vähän "pk-täyskäännöstä" ja eteen istumaan tulemista.
• Paikkamakuu. Olin aika lähellä, mutta välillä osittain piilossa. Oli tarkkaavainen ja hiljaa, ei haistellut. :)
• Jäävien liikkeiden erotteluja, kun peruuttelin taaksepäin. Ihan ok olivat, ei sotkenut asentoja.
• Koitin tehdä kiertämistä ja siitä stoppeja, mutta tässä sitten keskittyminen alkoi hajota (halliin tuli lisää koiria, tuttuja tyttöjäkin...) ja vauhtikin hyytyi. Eli jätettiin tekemättä.
• Kun ei kerran ollut vauhtia, niin ajattelin sitten naksutella tunnarikapulan nostoja & pureskelemattomuutta. Vaan ei pystynyt, kun piti piippailla ja kyttäillä tyttökavereita. :x Pariin kertaan vaadin pitämään (eli laitoin kapulan Merkin suuhun) ja pari kertaa nihkeästi otti mun kädestä. Lopetettiin, kun rupesi pipo kiristämään...

Pakattiin sitten kamat ja tultiin kotio, ettei mene hermo enää enempää. Jos mua muutenkin ärsyttää tuo hidastelu ja hyytyily, niin sitten vielä enemmän, kun ympärillä on koiria, jotka tekee sata lasissa hommia. Juurikin tätä lapsellista "kun kaikkien muitten koirat" -volinaa... 

Mutta mitäpä sitä ei hyvä ruoka, sauna ja saunasiideri parantaisi? ;) Joskus sitten uudestaan toivottavasti vähän paremmalla vauhdilla.

Rally 1

Perjantaina ajeltiin ekalle rallytokotunnille. Mitään en lajista tiedä, mutta ajattelin, että se vois olla Merkille sopivaa humputtelua. Ja ehkä aikanaan hyvä konsti treenata kisaamista? Lisätietoa löytyy rally-tokoyhdistyksen sivuilta.

Ja olihan meillä alkujärkytyksen jälkeen ihan kivaakin. Hermo meinasi palaa jo heti kättelyssä, kun Merkillä tuntui olevan taas vaan ja ainoastaan naiset mielessä... :x Kun tästä päästiin edes jotenkin yli, temppuilut sujui ihan kohtuullisesti.

Aluksi juteltiin lajista ihan vaan yleisesti ja sitten treenattiin pientä radanpätkää. Jo tässä vaiheessa kävi ilmi, että aika monta temppua on opeteltava, jos edes alokasluokkaan meinaa joskus mennä. Kivaa. :) Parin viikon päästä on seuraava tunti. 

Omia pikkutreenejä

Uuden vuoden kunniaksi tiistaina 1.1. naksuteltiin kotona vähän M-I -vaihtoja. Jotenkin tahmaisesti nousi (tai ei noussut ekasta käskystä ollenkaan), joten aluksi vain heittelin nameja pään yli. Yllättävän nopeasti tepsi ja ponkaisi ylös heti käden liikkeestä. :)

Tiistaina poikettiin vielä hallillakin, kun oli tyhjää.

• Muutama luoksetulo (alon). Ensimmäisellä palkka vauhdista, sitten kokonainen liike ja vielä yksi vauhtipalkka.
• Hyppyä pallopalkalla. Ensin ihan vaan naksuttelua edes takaisin hyppelystä. Lopuksi sitten irtosi jo perusasennostakin ekalla käskyllä. 
• Sitten epämääräistä temppuilua, kun halliin tullut toinen ihminen sai älämölön aikaiseksi...
• Paikallamakuu, kun kanniskelin kentältä esteitä pois H:n kanssa.

Keskiviikkona naksuttelua kotona, kun ei muuta jaksettu. Jalat kynnyksellä (että hiffaisi tekniikan) kaukojen M-I-M ja M-S-M -vaihtoja. Aluksi tyhjällä kädellä houkuttelua, lopuksi alkoi jo tarjota itsekin. 

Perjantaina oltiin vähän myöhässä, mutta ennen seuraavan porukan tuloa ehdittiin ottaa pari luoksetuloa (ekalla vauhdista palkka, tokalla kun oli tarkkana, kun kävelin pois). Reipas ruutu kosketusalustalle, mutta meni jotenkin ihan "banaanilla". Ts. ei juossut suoraan, vaan teki vasemmalle kummallisen kaaren. Vauhti oli kuitenkin hyvä. :) Hypylle irtosi myös perusasennosta. Tyhjä halli, joten häiriöitä ei ollut. 

Viime viikosta ei ole mitään mielikuvia... Hallilla ei ainakaan jaksettu käydä. Pihassa ja lenkkien yhteydessä ollaan humppailtu jotain pientä. Seuraamista ja oikealle käännöksiä ainakin ja luoksetulon stoppeja. Ja alo:n luoksetuloa. Jääviä vissiin kanssa. Mahtavan suunnitelmallista meininkiä... :S

Tänään lenkin päälle tehtiin alo:n liikkeitä palkatta putkeen:

• Liikkeestä seis: hyvä pysähdys, mutta sitten kuvitteli liikkeen olevan luoksetulo, kun seisoin odottelemassa. Uusinta hyvin, kävelin vähän matkaa taakse, kun palasin koiralle.
• Seuraamista pikkupätkä. Seurasi hienosti, käännöksetkin hyviä, joten en tehnyt pitkästi. 
• Liikkeestä maahan hyvin (tai olis voinu olla nopeampi).
• Luoksetulo lopuksi hyvin.

Kivalla ilmeellä jaksoi tehdä. Eihän siinä sellaista Asennetta ole, mutta taitaa olla kaikkien kannalta helpointa, reiluinta ja hauskinta olla tyytyväinen hyvällä ilmeellä tehtyyn reippaaseen puuhasteluun. :)