Viikonloppuna iski pitkästä aikaa oikein kunnon teinix... Ei jaksanut olla paikoillaan, ei kuitenkaan viitsinyt tehdä mitään (mun kanssa), kun ei kerta tehty mitään, piti vahtia, korvat katosi, näytti keskisormea, oli pientä poikaa, kiipesi syliin turvaan jne. jne. jne. Ei oo helppoa, kellään...
Eli sellasta meillä. ;-) Oman osansa teki helle, kun ei kerta kaikkiaan pysty, jaksa, kykene tekemään mitään fiksua. Autokin lähti mökille, joten uimaan ei päästy. Merkillä oli kamala tekemisen puute & tylsää, mutta sitten ei kuitenkaan jaksa helteessä tehdä mitään (itsekään ei jaksa kyllä). Tätä kurjuutta se sitten kiersi sisällä piippaamassa ja keksi kaikkea rakentavaa tekemistä muuten (tonkii pesuhuoneen roskista, nakertelee kenkiä jne.).
Sitten kun lopulta viileni ja päästiin ulos hommaileen juttuja, niin helle olikin pilannut kuuloelimet... :-0 Raviradalla päästeli menemään mieltä vailla, eikä ajoittain kuunnellut mitään. Olis varmaan naurattanu, jos ei olis vituttanu... Nyt jo hymyilyttää. :-) Kun "ei meidän Merkki ikinä" ;-) tee tollasia korvienkadottamisia ilman hyvää syytä (esim. räksät ihan tahallaan härnää tms.). Muutenkin se koko ajan tahto ulos tekemään jotain ja sitten, kun mentiin niin ei enää kiinnostanutkaan. Paitsi kuulostella kaikkea epäoleellista, napsia kärpäsiä, syödä heinää jne.
No kyllä se jotain kivojakin väläyksiä ehti esittää. Mm. pari tosi hienoa toppia (liikkeestä seis = top) ja vähän esineen palauttamista. Seuraamistakin muistaakseni jossain välissä. Tuo palauttaminen olis nyt vähän pakko saada jollekin mallille! Leikkipalkka onnistuis jokseenkin paljon paremmin, jos saisi ne lelut takaisin... :-s
Koulullakin pyörähdettiin lauantaina illalla purkamassa energiaa. Ihan ekaksi vähän juoruttiin tuttujen kanssa ja katseltiin kennelin ulkoilutushärdelliä. Teinix oli tässä vaiheessa vähän ruosteessa, kun murraili vaan ihan pienesti parille Epäilyttävälle Tyypille. Sitten pöllöiltiin agiesteillä ja vähän tokoa ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Jälkeäkin ehdittiin kokeilla "ei näin" -osastolla. Sain kuningasidean tehdä jäljen treenikentälle (nurtsia, tyhjä sentäs tässä vaiheessa). Taatusti siis oli harhoja (ei meidän omia, oltiin toisessa päässä kenttää) ja yksi asfaltin ylityskin... Ja valjaat kotona... Ei nyt kuitenkaan ihan sen mittaluokan katastrofi, mitä olisi voinut olla (positiivisuus kunniaan!). Muutaman harhan tarkisteli, piti ainakin parissa kohtaa jarruttaakin, mutta palasi sitten itsekseen oikealle jäljelle. Asfaltin ylityksessä meni vähän sormi suuhun, mutta kyllä se mun mielestä pienen aapailun jälkeen ihan jäljesti takaisin nurtsille. Taidetaan kuitenkin palata vähän fiksumpiin harjoituksiin, kunhan saadaan auto ja päästään pellolle / metsään.
Hulppeata siis tämä teinimudin omistajana oleminen, ei käy aika pitkäksi! :-D
On se silti aika mussukka <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti