Pienet suuret uroteot

Eiliseltä urotekojen listalle pääsivät uiminen ja mustikoiden syöminen. :-D 

Keppiä heittämällä saatiin Merkki uimaan parin potkaisun verran hiekkamontulla. Menomatka ihan tyylikkäästi: kun koittaa tavoitella keppiä niin kroppa pysyy vaakatasossa ja meno näyttää uimiselta. Rantaan päin sitten pärskii ihan pystyssä. Koittaa varmaan tavoitella takajaloilla pohjaan tai sitten muuten vaan kääntyy pystyyn, kun ei ole "vetoa" eteenpäin. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa uimakoulua. :-)

Kuivattelulenkillä syötiin mustikoita ja yllättäen ne oli Merkin mielestä tosi hyviä. :-0 Yllättäen sen takia, että Merkki ei ole mitenkään ahne ja aika nihkeästi maistelee mitään uutta ja ihmeellistä (etenkään kasvikuntaan kuuluvia tuotteita ;-)).

Paimennusleirillä

Oltiin Merkin kanssa opiskelemassa paimennusta Kuttukuussa Kuopion kupeessa. Pauliinan, Harmin ja Indan kanssa mentiin samalla kyydillä. Leiriporukassa oli "muroja" Eira, Metka, Merkki, Harmi, Pöökö, Dio, Huima ja Selma (ja Inda-kakara), Vaapu-aussie ja Ansa-bortsu. Kivaa oli! :-) Ja opettavaista ja rankkaa ja kuumaa... Kahtena päivänä käytiin muutaman kerran lampailla, eikä koirasta ja ohjaajasta enempään olisi ollutkaan. Merkki oli taas tuttuun tapaansa tosi reipas ja taitava. <3 Ohjaajalla olis melkoisesti oppimista etenkin lampaiden "lukemisesta" (ja takaperinkävelystä ja siitä missä on oikea ja vasen ;-))...

Tavoitteena meillä oli siis saada koira kiinnostumaan hommasta ja pikkuhiljaa itse hakeutumaan tasapainoon kuljetuksissa (ja tietysti pysymään hanskassa, ettei tule ylimääräistä härdelliä). Heti alusta asti koirille tehtiin selväksi, että lampaita ei juoksuteta vaan kuljetetaan ohjaajan ohjeiden mukaan (rauhassa!). Toisaalta pyritään myös vahvistamaan koiran omia oivalluksia, jotta homma hoituisi mahdollisimman siististi ja vähäeleisesti (ei turhaa käskytystä). Kokeneemmat koirat treenasivat mm. häkitystä, ränniä, hakukaaria ja poispäin ajoa.

Aloitettiin isossa pyöröaitauksessa, missä sekä lampaita että koiraa on helpompi hallita. Sinikka tuli ensin mukaan, itse sai keskittyä vaan koiran kanssa lauman perässä kävelyyn. Merkki ensin ihan vähän vaan koitti pöläyttää lampaisiin vauhtia, mutta uskoi tapansa mukaan, kun kerrottiin että moinen peli ei vetele. Sitten vaan käpsyteltiin lauman perässä (koira irti, vaikka mua vähän aluksi hirvitti), Sinikka ohjasi koiraa ja piti huolen, että lampaita ei suotta juoksuteta

Tässä pätkä pyöröaitauksesta, aikamoista haahuilua vielä sekä koiralta että ohjaajalta, mutta hetkittäin hommassa on jo vähän ideaakin (ehkä).

Sitten pieni tauko ja siirryttiin laitumelle. Tällä kertaa pitikin sitten jo itse ruveta hommiin... :-0 Laidun on pyöröä hankalampi paikka, koska lampailla on enemmäin tilaa häipyä ja vetopaikkojakin tavallisesti jossain. Anniina oli apuna ja kulki ensin varmistamassa hihnan päässä. Jossain treenissä (ei muista missä välissä) Merkki koitti laitumella vielä kerran lampaita pölläyttää, mutta lopetti kun kiellettiin, eikä sitten enää yrittänyt perseillä. Pölläytykset luultavasti jonkinlaista stressinpurkua & pään tyhjennystä, kun ei vielä tiedä mitä pitäisi tehdä. Itsellä oli homma niin hukassa, että meni senkin takia päiväkävelyksi välillä... Merkkiä selväsi homma kiinnostaa, mutta kun ei oikein vielä ymmärrys riitä, niin aika paljon tuli kaikenlaista seisoskelua ja häipymisiä (suunnisti aina tilaisuuden tullen laitumen portille kokeilemaan, jos joku pelastaisi pikkumudin pulasta). Tässä vaiheessa kuitenkin pitää antaa koiralle aikaa miettiä, moiset tauot jäävät pois, kunhan koira syttyy kunnolla ja pääsee jyvälle hommasta.

Iltapäivällä vielä uusi kierros laitumella, meni muistaakseni vähän sujuvammin, mitä aamuiset. Auttaisi ihan hitosti, jos itse tietäisi mitä tekee eikä vaan haahuilisi... Kaiken huipuksi lampaat oli tosi vikkelällä tuulella (ukkosta ilmassa ja älytön helle -> tahtovat sisälle) ja päästelivät melkoista kyytiä vähän mihin sattuu. ;-) Illalla tuli vielä iso porukka treenaamaan, joten uhmattiin kaatosadetta ja katseltiin toisten treenejä. Sateesta ja ukkosesta johtuen lampaat oli ihan mahdottomia, menivät aitojen yli ja läpi, sinkoilivat muuten vaan jne. Paikalla oli ainakin aussieita, kelppari, 2 mudia (Kiri ja Lumo), PON, shelttejä, bergamasco, beussi ja sakemanni. Tosi kivaa oli katsella erityyppisiä koiria ja opiskella uutta.

Keskiviikkona aamusta vielä pari kierrosta laitumella. Ensimmäinen oli varmaan reissun paras, toisella kierroksella Merkki alkoi olla melko poikki ja tehtiin vaan tosi lyhyt treeni. Fyysisesti homma on vaan rauhallista kävelyä edes takaisin, mutta selvästi väsytti Merkin korvien välin, kun koitti tajuta mistä oikein on kyse.

Tässä lähinnä seisoskelua ja pakoyritys portille ;-)

Tässä pätkässä ensin koittaa livistää, sitten pätkä kuljetusta (sain jopa hiljentämään, kun oikein "vähäeleisesti" jarrutin ;-)) ja loppuhuipennuksena taas lähtee portille norkumaan.

Reissusta jäi tosi hyvä mieli ja kipinä jatkaa paimennusta. Homma kuitenkin parani loppua kohti koko ajan, vaikkei mitään urotekoja vielä nähtykään. ;-) Oli myös tosi kiva nähdä monta eritasoista ja erityyppistä koiraa. Moni yllätti ainakin yleisön ja varmaan välillä omistajansakin. ;-) Ehkä me nyt uskallettaisiin / ehdittäisiin "omilla" lampaillakin käydä kokeilemassa. Todistettavasti Merkki ei koittanut lampaita syödä tai edes kovasti juoksuttaa ympäriinsä, joten ehkä me pärjätään. :-)

Videoista kiitos Pauliinalle (meni tosi suttuiseksi, kun tänne siirsi). Kuvia on kanssa, mutta laitan niitä myöhemmin, kun odottelevat käsittelemistä.

Herneet pururadalla

Merkki sai tänään treeneissä paljon mietittävää. Ens kerralla toivottavasti nähdään törmäsikö herneet toisiinsa. ;-)

Hakutreeneissä neljä ukkoa haamuina. Ensin ei millään lähtenyt ukoille, mutta kun oikein nimeltä kutsuttiin, niin löytyi vipinää kinttuihin. Kerran kääntyi kesken matkan takaisin (oikein kunnon turhaumakiljaisun kanssa), kun ei vaan ollut varma. Seuraavalla (?) reissulla pysähtyi pohtimaan, mutta onneksi sitten jatkoi perille asti. Viimeinen hienosti täysiä perille asti.

Epävarmuuteen varmaan vaikutti / vaikuttaa, kun ollaan ihan muutaman kerran neuvoteltu, saako kaikkien mielenkiintoisten juttujen perään (huuto)ryntäillä miten sattuu... :-x Eli en usko, että välimatka on itsessään ongelma, vaan täytyy oppia että hakumetsässä saa lähteä ukkojen luo. Palkkana oli ruokaa rasiassa ja sitten leikkiä, kun itse ehdin paikalle. Lelun saalistaminen oli selvästi ihan huippua Merkin mielestä. :-) Viimeiseltä ukolta vieläpä wubbakongi ja mun kanssa kahden lelun leikkiä (täytyy saada toinen wubba).

Sitten tallin kautta pikaisesti lampaille. Nyt oli jo laitumelle mennessä ihan eri meininki, mitä aikaisemmin. Sama treeni kuin aikaisemminkin: Merkki naruun ja pyörössä käveltiin lampaiden perässä. Nyt kiinnosti jo lampaat, eikä tainnut juurikaan syödä paskaa tms. Muutama kierros molempiin suuntiin ja älyttiin lopettaa, kun meni hyvin. Taitava pikkujätkä! :-) Seuraavaksi sitten varmaan jo kysellään ohjaajan reaktionopeutta (ja tää on ikuinen hidas hämäläinen), että saadaan ryntäilyt pois...

Sunnuntaina kai taas hakua ja maanantaina paimennusleirille. Toivottavasti jotain uutta jäi pieneen sievään päähän. Ehkä siitä on muuhunkin, kun olemaan söpö...?!? ;-)

Pikkupalveluskoira

On vähän isommille koirille suunniteltu... :-)

Hakua, 3. kerta

Käytiin sunnuntaina illasta ensin vähän tottistelemassa ja sitten hakutreeneissä. Meinasin jättä tottistelut kokonaan, Merkillä ollut viimeaikoina hienoisia asenneongelmia... Kokeiltiin sitten kuitenkin jotain pientä, kun kerran vieraalle kentälle päästiin ja muitakin oli treenaamassa. Nääh, en oikein tiiä. Ihan kivojakin yritelmiä, mutta sitten muitten koirien tuijottelua jne. Kun tekee, niin tekee yleensä ihan hienosti, mutta kun ei keskity, niin ei sitten todellakaan keskity. Tehtiin vaan lähinnä perusasentoja, pientä seuraamispätkää ja paikallaoloa (josta kerran karkasi, kun Tuimalla oli vieressä niiiin kiva leikki menossa, prkl) Eli ihan perinteistä viimeaikojen teini-Merkkiä. Kyllä se toivottavasti tästä, kun vähän kasvaa ja pääsee pahimpien angstien yli. ;-)

Hakutreeneissä reppana oli vähän pihalla. Edelliskerrasta viisastuneena otin liinan mukaan, mutta vaikutti että Merkki kuvitteli olevansa jäljelle menossa. Nokka tahtoi mennä maahan ja olisi seuraillut tallausjälkiä. :-/ Kyllä se sitten ihan ok irtoaa, kunhan vaan saa hajun nokkaansa. Joku superpalkka pitäisi maalimiehille keksiä, että kiinnostus olisi vielä kovempi. Ja sitten eri vermeet, että rupeaa erottelemaan kunnolla jälki- ja hakutreenit. Pk-valjaat on tilattu, jospa ne saisi yhdistettuä hakuhommiin. Tavalliseen tapaan oli törkykuuma ja ötököitä, bonuksena siljoona muurahaista. Kyllä koiraharrastus on sitten kivaa. :-D

Jälki pitkästä aikaa (17.)

Nyt menee laskut sekaisin, kun puhelimella ei jaksa tarkistaa monesko jälki oli. Korjaan otsikon myöhemmin. Piiitkä tauko jokatapauksessa takana.

Kuvittelin (!) että olis ollut viileämpi ja lähdettiin pyörällä liikkeelle. Koiviksen nurtsille reilu 200 askelta, joka 3 askel tyhjä, vanheni vaan vajaa 30 minuuttia. Tuuli pyöri aika epämääräisesti, joten koko matkaa ei menty myötätuulessa. Jäljelle tuli tuore harhakin, kun siitä käveli muutama ihminen yli...

Aikamoista säätämistä... :-/ Alku tosi hyvin, tultiin jäljelle melki 90 asteen kulmassa, nuuhkaisi vähän takajäljen suuntaan, mutta sitten reippaasti oikeaan suuntaan (nameja tietysti heti). Jäljesti hyvin, tarkasti ja rauhallisesti. Alku oli myötätuuleen, joten sekin varmaan auttoi. Puolessa välissä ollut loiva kaarroskin hienosti ja tarkasti. Vähän piti jossain jarrutella, mutta ei kummempia kiemuroita. Sitten harhat selvästi hämäsi, pysähdyttiin vähäksi aikaa ihmettelemään, mutta jatkoi ite, kun en päästänyt muuallekaan.

Loppu olikin sitten melkoista säätämistä... Sivutuuli meinasi viedä koiran sivuun jäljestä, en päästänyt ja sitten tarkensi ok. Kennelillä alkoi päiväulkoilut tms. -> kamala haukkuminen -> Merkki pysähtyi kuuntelemaan vähän väliä. Sitten pisti joku ötökkä, kun oikein pomppasi ympäri ja alkoi kirputtaa. Jne. jne. Eli aina pätkä hyvin, sitten joku keskeytys, odottelua, uudestaan jäljelle, keskeytys... Jos jotain hyvää, niin jatkoi aina itse, eikä meinannutkaan keskeyttää. Loppupurkista olis taas jäljestänyt yli, jos en olis pysäyttänyt. :-s

Jos noi helteet olis nyt vähäksi aikaa ohi, niin päästäis useammin jäljelle. Autoa tosin ei ole, joten näitä (Merkille) hankalia "puistojälkiä" vielä varmaan tää viikko. Raviradalta on niitetty heinä, oikein sormet syyhyää päästä sinne. :-)

Pienesti hakua ja lampaita

Käytiin taas hakutreeneissä, kuuma ja miljuuna kaikkia mahdollisia ötököitä, mutta muuten hyvä reissu. Paitsi että mitenköhän yksinkertaiset asiat mun on mahdollista sössiä? Kun noin periaatteessa ei tarvisi tässä vaiheessa muuta kun joko seistä paikallaan tai kävellä koiran perässä... ;-P Koira saattaisi vaikka ollakin ihan kehityskelpoinen yksilö. Tai mistä minä tiedän. Kyllä se kuitenkin lähti ihan keskenään ihmisten luo Froliceja syömään, joten onhan se varmasti ihan superlahjakas... :-D

Jos asiaa sen verran, että tehtiin 3 tuuli-ilmaisua ja 1 haamu, ihan reippaasti irtosi ukoille heti kun sai hajun. Yksi työtapaturma kävi, kun lähti höhhöilemään vähän mihin sattuu ja törmäsi sitten jälkeen. Ja tämäkin tapaturma olisi jäänyt sattumatta, jos en olis päästänyt sitä höhhöilemään... Tarttee muistaa ottaa liina mukaan ens kerralla.

Takaisin tullessa poikettiin pikasesti lampaita katsomassa. Purtsi taitavana sai lampaat pyöröaitaukseen, että mekin päästiin taas kokeilemaan Merkin kanssa. Mitähän tästä sitten sanois? Sanotaan poliittisesti niin, että kyllä se varmaankin edistyy. ;-) Muutama ihan kiva pätkä siis taas, ehkä aikaisempaan verrattuna vähän enemmän hommia ja vähemmän kaikkea sijaishommaa.

Se osaa pyöräillä!

Piti lähteä lapinkoiratyttöjen kanssa näyttelytreeneihin ja sain kuningasidean kokeilla pyöräillä ekaa kertaa Merkin kanssa. Oon lykännyt pyöräilyn aloittamista, kun mulla on ollu erilaisia kauhukuvia asiasta... Se a) säikähtää ens töikseen ja b) kun tokenee säikähdyksestä niin saalistaa joko rengasta tai mun housunpunttia ja c) vetää kieli sinisenä...

Mutta Merkki tekikin (taas) ylläripyllärin ja ravaili pyörän vieressä, kun vanhat tekijät. :-) Ihan pari kertaa piti huomauttaa, kun rupes kyttäämää pinnoja tms. Takaisin tullessa ohitettiin yks koirakin ihan ok (mentiin samaan suuntaan siis ja vaan vähän pörinää). Matkaa oli eestaas joku 3 km ja ehkä puolet matkasta pyöräiltiin. Tätä me jatketaan varmasti, kätevä konsti päästä treeneihin ja purkaa energiaa + lämmitellä samalla. :-)

Näyttelytreeneistä ei sitten sen enempää... ;-) Enimmän aikaa teiniosasto rälläili keskenään koulun nurtsilla. Mutta kyllä me ehkä 5 min treenattiin itse asiaakin. :-P Ei siis ihme, että meiän kehäketut on vähän vaiheessa edelleen...

Bonuksena Merkki teki wubbakongin voimalla hienon liikkeestä pysähdyksen. :-)

Onx pakko jos ei taho?!? (teinikiukuttelua)

Viikonloppuna iski pitkästä aikaa oikein kunnon teinix... Ei jaksanut olla paikoillaan, ei kuitenkaan viitsinyt tehdä mitään (mun kanssa), kun ei kerta tehty mitään, piti vahtia, korvat katosi, näytti keskisormea, oli pientä poikaa, kiipesi syliin turvaan jne. jne. jne. Ei oo helppoa, kellään...

Eli sellasta meillä. ;-) Oman osansa teki helle, kun ei kerta kaikkiaan pysty, jaksa, kykene tekemään mitään fiksua. Autokin lähti mökille, joten uimaan ei päästy. Merkillä oli kamala tekemisen puute & tylsää, mutta sitten ei kuitenkaan jaksa helteessä tehdä mitään (itsekään ei jaksa kyllä). Tätä kurjuutta se sitten kiersi sisällä piippaamassa ja keksi kaikkea rakentavaa tekemistä muuten (tonkii pesuhuoneen roskista, nakertelee kenkiä jne.).

Sitten kun lopulta viileni ja päästiin ulos hommaileen juttuja, niin helle olikin pilannut kuuloelimet... :-0 Raviradalla päästeli menemään mieltä vailla, eikä ajoittain kuunnellut mitään. Olis varmaan naurattanu, jos ei olis vituttanu... Nyt jo hymyilyttää. :-) Kun "ei meidän Merkki ikinä" ;-) tee tollasia korvienkadottamisia ilman hyvää syytä (esim. räksät ihan tahallaan härnää tms.). Muutenkin se koko ajan tahto ulos tekemään jotain ja sitten, kun mentiin niin ei enää kiinnostanutkaan. Paitsi kuulostella kaikkea epäoleellista, napsia kärpäsiä, syödä heinää jne.

No kyllä se jotain kivojakin väläyksiä ehti esittää. Mm. pari tosi hienoa toppia (liikkeestä seis = top) ja vähän esineen palauttamista. Seuraamistakin muistaakseni jossain välissä. Tuo palauttaminen olis nyt vähän pakko saada jollekin mallille! Leikkipalkka onnistuis jokseenkin paljon paremmin, jos saisi ne lelut takaisin... :-s

Koulullakin pyörähdettiin lauantaina illalla purkamassa energiaa. Ihan ekaksi vähän juoruttiin tuttujen kanssa ja katseltiin kennelin ulkoilutushärdelliä. Teinix oli tässä vaiheessa vähän ruosteessa, kun murraili vaan ihan pienesti parille Epäilyttävälle Tyypille. Sitten pöllöiltiin agiesteillä ja vähän tokoa ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Jälkeäkin ehdittiin kokeilla "ei näin" -osastolla. Sain kuningasidean tehdä jäljen treenikentälle (nurtsia, tyhjä sentäs tässä vaiheessa). Taatusti siis oli harhoja (ei meidän omia, oltiin toisessa päässä kenttää) ja yksi asfaltin ylityskin... Ja valjaat kotona... Ei nyt kuitenkaan ihan sen mittaluokan katastrofi, mitä olisi voinut olla (positiivisuus kunniaan!). Muutaman harhan tarkisteli, piti ainakin parissa kohtaa jarruttaakin, mutta palasi sitten itsekseen oikealle jäljelle. Asfaltin ylityksessä meni vähän sormi suuhun, mutta kyllä se mun mielestä pienen aapailun jälkeen ihan jäljesti takaisin nurtsille. Taidetaan kuitenkin palata vähän fiksumpiin harjoituksiin, kunhan saadaan auto ja päästään pellolle / metsään.

Hulppeata siis tämä teinimudin omistajana oleminen, ei käy aika pitkäksi! :-D
On se silti aika mussukka <3