Jälkileiri

Mudiporukka järjesti pk-leirin ja lähdettiin Merkin kanssa mukaan opiskelemaan jäljestystä. Ja kyllä kannatti! Huippuhyvä kouluttaja (Keijo Rautanen), kiva porukka ja hieno paikka (Mustiala). :-) Leireilemässä oli siis yhteensä kai 13 mudistia koirineen treenaamassa pk-jälkeä ja -hakua. Sääkin suosi, perjantaiaamun sade loppui treenien alkuun mennessä ja lauantaina + sunnuntaina oli aurinkoista ja lämmintä.

Ensin Merkin tekemät jäljet, kun ovat edes suunilleen muistissa:

• Perjantain 1. jälki tehtiin kaikille koirille (6 kpl) pellolle, että Keijo näki millä tasolla ollaan menossa. Paikkana suht tasainen heinämaa, jossa talven jäljiltä kuollutta lyhyttä heinää. Merkin jälki oli yli 200 askelta pitkä (!) ja nameina joka askeleella kaupan valmiita kananpaloja. Ja mehän tehtiin viime syksynä jotain ehkä max 50 askeleen jälkiä, joten vähän arvelutti... Jälkivarusteet laitettiin koiralle päälle vasta lähellä jälkeä ja siitä rauhallisesti vajaan metrin päähän paalusta. Kun koira saa hajun / alkaa vetää paalua kohti, päästetään rauhassa jäljelle (paalulla pieni "miniruutu" ja muutama nami). Alkuun tyypillistä sähellystä ja ryntäilyä, mutta piti vaan rauhassa jarruttaa liinasta ja pitää suunilleen jäljen päällä. Kaikkia nameja ei tarvinut syödä, kunhan kuono pysyy lähellä maata ja jäljen päällä. Takaisinpäin palaaminen estettiin astumalla ohitetun namin päälle. Loppua kohti kuitenkin parani ja jaksoi pitkän jäljen ihan hyvin. Pari kertaa piti kuikuilla maisemia ja vähän murratakin yleisölle, mutta jatkoi aina jälkeä itsenäisesti pienen odottelun jälkeen. Jäljen päähän namipurkki ja koira maahan, kun nuuskaisee purkkia ekan kerran. Maahan menosta ensin rauhalliset kehut koiralle (rauha) ja sitten palkka purkista. Merkki meni ihmeen hyvin käskystä maahan, vaikka tilanne oli outo. Namien syönti ja sitten pois pellolta. Tiellä sitten leikkiä patukalla. Jälki kerkisi vanhentua ehkä parisen tuntia.
• Toinen jälki illalla oli lyhyempi (ehkä n. lyhyttä 150 askelta) ja tehtiin jalkapallokentälle. Alkuun taas pieni tallaus ja muutama nami, sitten suoraan ja joka askeleelle nami, loppuun palkkapurkki. Nameina muistaakseni kinkkua tällä kertaa. Samanlaista menoa, kun aamullakin, rauhoittui ehkä vähän nopeammin. Jälki ajettiin suht tuoreena, ehkä puolisen tuntia kerkesi olla.
• Lauantain 1. jälki samalle pellolle kuin perjantaina, mutta isojen koirien jälkien paikalle. Pituutta taas yli 200 askelta ja nameina lihapullan palasia. Ei mitään kummempia muistikuvia tästä, joten meni varmaan samalla kaavalla mitä aiemmatkin. Tiellä tosin olisin unohtanut patukkapalkan, mutta Keijo muistutti, kun koira kuulemma selvästi jo odottaa sitä (2 toiston jälkeen!). Eli jatkossa pitää muistaa pitää lelu taskussa jäljelläkin. Ja irrottaa ainakin liina valjaista sen merkiksi, että jäljestys on loppu. Jälki ehkä n. tunnin ikäinen.
• Iltapäivällä tehtiin ihan lyhyt, ehkä 20 m kun maasto oli tosi hankalaa, jälki metsään. Alustana kuollutta ja lakoontunutta heinää, tosi märkää paikoin. Nameina broileripullan paloja joka askeleessa, purkki lopussa. Ajettiin heti tuoreeltaan. Merkki jäljesti ihmeen tarkasti tämänkin, vaikka nameja ei juuri syönyt, kun katosivat heinän sekaan.
• Sunnuntaina junnuille yksi jälki puistoalueelle. Merkin jälki oli taas reilu 150 lyhyttä askelta ja nameina edelleen broileripullia. Loppuun namipussin jämät, kun purkki jäi autoon... Jälki alkoi nurmikolta, sitten kuivia puunlehtiä ja loppu taas lyhyttä nurmikkoa. Ajettiin melkein heti jäljen teon jälkeen. Selvästi hämääntyi pohjan vaihdoksesta nurmelta lehdille, olisi pitänyt heti kehua kun selvästi reagoi siihen hyvin (namit ei Merkkiä ihan niin älyttömästi kiinnosta / motivoi, joten kehu on hyvä lisä välillä). Puolivälissä jälkeä viereistä tietä tuli päiväkävelyllä oleva beagle, joka vielä vähän rähjäsikin. Odoteltiin, että koira meni ohi ja Merkki rauhoittui ja jatkettiin sitten loppuun. Melkoinen sähellys siis, mutta jatkoi kuitenkin hyvin loppuun keskeytyksestä huolimatta. 

Paljon tuli ohjeita jatkoa varten, tässä kuitenkin tärkeimmät:

• Ideaalitilanteessa jälki joka päivä, mutta muutaman kerran viikossa ehkä realistinen tavoite. Koitan siis olla reipas ja päästä edes lähelle tätä...
• Samanlaisia leirillä tehtyjä perusjälkiä n. 20-30 kpl, että koira pääsee selvästi jyvälle mitä ollaan tekemässä. 
• Jäljestämisessäkin 80 % -sääntö on ihan hyvä. Eli kun 8/10 jälkeä onnistuu tavoitteiden mukaisesti, voi hommaa vaikeuttaa.
• Merkillä tärkeää löytää oikea tahti, ettei ryntäile / tarkistele liian laajalta alueelta sivusuunnassa.
• Rutiineissa oltava tarkkana, että koira tietää mitä tehdään. Myös loppurutiinit (ruokapalkka jäljen päässä, lopuksi leikki) muistetava.
• Mahdollisuuksien mukaan pitäisi liinaa vähän löysätä, kun koira tekee toivottua asiaa (syö namia tai haistelee jälkeä rauhassa), pitää kuitenkin välttää nykäisyjä liikkeelle lähtiessä.
• Merkkiä voi välillä kehua rauhallisesti, kun tekee oikein. Tästä kuitenkin päästävä eroon, ettei ala pyytää apuja myöhemmin!
• Kunhan perusjäljestys on kunnossa jälkeä aletaan pidentää harventamalla nameja aluksi esim. n. joka kolmannelle askeleelle. Mudit niin pieniä, etteivät jaksa syödä nameja monen sadan metrin jäljen edestä... ;-) Kun kuitenkin pitäisi huolehtia, ettei koira syö itseään ähkyyn jäljellä. Palo jäljelle on jäätävä aina. 
• Nameja vähentäessä on pidettävä huolta, ettei koira pääse ryntäämään namittomia pätkiä! Namittomat jäljet tarkistettava yhtä hyvin, mitä namillisetkin. Namien määrää vähennetään vähitellen. Aluksi esim. joka 3. jäljessä nami, sitten joka 4. jne. 
• Myös serpentiiniä, loivia kulmia, alustan vaihtoja voi alkaa tehdä kunhan perusjäljet ok.
• Perusjäljille pellolla hyvä vanhentamisaika 20 min - 2 h.

Osaavammat koirat tekivät mm. kaksi kunnon metsäjälkeä, yhden pitkän jäljen harhoineen puistoalueella, yön yli vanhentuneen jäljen ja kokeilivat myös kovalla pinnalla ominaishajujälkeä. Tosi mielenkiintoista oli seurata pätevämpien hommia ja oppia uutta. Kovan pinnan jäljestystä varten mm. piti pesuvettä laittaa suihkupulloon, mistä sitten hajua jäljelle. Ideana oli opettaa koirille jäljestämistä puhtaasti ominaishajun eikä rikkoontuneen maanpinnan hajun perusteella. Jokaiselle askeleelle laitettiin yksi tippa (!) vettä pullosta, esineille vähän isompi suihkaus. Näin ekalla kerralla n. 5-10 m jäljen alusta laitettiin muutamia makupaloja palkaksi. Esineiden pitää olla niin pieniä, etteivät erotu alustasta (pieni kolikko, avain tms.). Jäljet ajettiin heti tuoreeltaan. Tosi hienosti kaikki ekakertalaiset noukkivat hajun ja jäljestivät muutaman kymmenen metrin jäljen loppuun.


Tietoa jäljestä ja jäljestämisestä tuli viikonlopun aikana ihan valtavasti ja valitettavasti osa on jo unohtunut. Koitan tähän kuitenkin kasata tärkeimpiä mieleen jääneitä juttuja (sekalaisessa järjestyksessä):

• Jäjestyksen on aina perustuttava koiran omaan motivaatioon, palkitsemiseen ja mielellään operanttiin oppimiseen. Näillä konsteilla saadaan koirista sitkeitä ja itsenäisiä työskentelijöitä. Pakolla saa koulutettua myös siistin jälkityöskentelyn, mutta koira ei kykene silloin jäljestämään pitkiä jälkiä tai ratkomaan ongelmia itsenäisesti, myöskään elekielen lukeminen ei onnistu kunnolla. 
•  Aina kannattaa aloittaa pellolla, koska siellä on helpointa opettaa koiralle tarkka jäljestäminen ja syvä nenän käyttö.
• Kokeneillakin koirilla keväisin aloitetaan perusjäljillä, että saadaan luotua motivaatio. Jos motivaation luominen unohtuu, koira todennäköisesti lakkaa jossain vaiheessa kautta jäljestämästä kunnolla. 
• Vaikean jäljen jälkeen aina helppo ja palauttava harjoitus. 
• Tavallisesti koirilla menee n. 200 m kunnolla leimautua jäljen hajuun, joten ainakaan alussa ei harhoja tms. jäljen alkuun. Id-koirilla leimautumismatka saadaan koulutuksen ansiosta lyhennettyä jopa muutamiin metreihin. 
• Kannattaa perustaa koulutus operanttiin oppimiseen l. antaa koiran ratkoa uudet tilanteet itse. Kouluttajan on tärkeää huolehtia vain, että palkkio tulee oikeasta toiminnasta. Näin käyttäytymistä saadaan muokattua haluttuun suuntaan.
• Vahvisteena voi käyttää nameja, kehuja, esineitä, omaa liikettä jne. Tärkeää tässäkin ajoitus!
• Naksua voi hyvin käyttää ainakin janaharjoittelussa (naksu heti kun merkkaa oikean suunnan, nameja sitten jäljellä oikeassa suunnassa) ja esineilmaisun opettelussa.
• Kokeneellakin koiralla vaikean paikan (kulma, alustan vaihto jne.) jälkeen nameja tai esine vahvisteeksi. 
• Esineet voi opettaa joko erilläään jäljestä tai jäljellä. Pohjia tehdään jo loppupurkin kanssa, kun koira käsketään siellä maahan.
• Esineiden kanssa oltava tarkkana jäljellä. Jos koira mitenkään merkkaa esineen, siitä ei saa päästää ohi ilman kunnon ilmaisua! Tässä tapauksessa ohjaaja käytännössä opettaa koiralle, että ilmaisematta jättäminen on ihan ok. Treeneissä esineet siis merkattava (krepit mahdollisimman ylös, ettei koira huomaa!). Jos koira ei mitenkään reagoi esineeseen, sitten asiaan ei puututa. Joskus hajut käyttäytyvät niin, ettei koiralla ole aavistustakaan esineestä. Tällöin ilmaisua ei voi vaatia.
• Esineillä ensin kunnon ilmaisu, sitten rauha ja vasta viimeiseksi palkka. Aluksi palkka tarjottava maahan menevälle koiralle maasta, että tajuaa sen tulevan nimenomaan esineen ilmaisusta. Myöhemmin voi antaa suoraan taskusta. Palkan paikka / suunta muistettava tässäkin. 
• Useimmiten jäljestys on tasapainoilua itse jäljen ja esineiden kanssa. Jos jälki on liian kiinnostava, esineet jäävät ilmaisematta. Jos taas esineet liian tärkeitä, jäljestää huolimattomasti. Koiraa siis tarkkailtava koko ajan ja korostettava tarpeen mukaan jälkeä / esineitä.
• Janaharjoitukset aloitetaan aluksi läheltä jälkeä. Vahvistettava heti koiran pientäkin merkkausta oikeaan suuntaan (kuonon käätäminen tms.) joko omalla liikkeellä tai esim. kehulla. Ohjaaja ei missään nimessä saa liikkua koiran suuntaan, jos se lähtee takajäljelle (usein ohjaajan liike tehokas vahviste).
• Metsäjälkikoirallekin kannattaa opettaa kovan pinnan jäljestystä, auttaa koiraa pohjan vaihdoksissa ja tien ylityksissä jne.
• Pk-jäljellä käytössä vain murto-osa koiran kapasiteetista. Useimmat pystyvät hyvin motivoituina jäljestämään kilometrejä monta tuntia vanhaa jälkeä. 
• Pohjakoulutus  ratkaisevan tärkeää! Jos koiralle ei aluksi saada luotua kunnollista motivaatiota, se hyytyy jossain vaiheessa, kun joutuu työskentelemään kovasti. Kokeneellakin koiralla pidettävä motivaatiota yllä namijäljillä.
• Jäljen opetuksessa mahdollista käyttä hyväksi myös lauma tai saalisviettiä. Ruoka kuitenkin helpoin tapa opettaa tarkkaa jälkityötä. Usein ruoan merkitys koiralle kasvaa harjoittelun edetessä.
• Koiranlukutaitoa opeteltava. Jäljestävästä koirasta on mahdollista nähdä, mitä hajua se seuraa, missä on harhajälkiä, kuinka vanha jälki on jne.

Siinä nyt päällimmäisenä mielessä olevat jutut. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen motivoinnin ja palkitsemisen sekä koiran itsenäisen työskentelyn vahvistamisen merkitys. Kouluttajalle täytyy antaa erityismaininta hienosta suhtautumisesta eri rotuihin sekä koirien hyvän ja reilun kohtelun korostamisesta.Toivottavasti joskus päästään oppiin uudestaan. Nyt täytyy vaan ruveta töihin ja pitää järki mukana hommassa. Helpommin sanottu kuin tehty...

Oli siis erittäin antoisa ja opettavainen viikonloppu. Bonuksena vielä huippumukava mudiporukka ja mahdollisuus tutustua Merkin sukulaisiin. Leiri olikin varsinainen sukukokous, ei tainnut montaa ei-sukulaista olla mukana. Vaikka Taito-veli on jokseenkin erinäköinen mitä Merkki, kyllä niistä selvästi samojakin piirteitä löytää. Ja Salma-sisko oli just niin sievä, mitä kuvista jo päättelinkin. <3 Vertaistukea oli onneksi saatavilla ja kyllä se nyt viimeistään tuli selväksi, että Merkki on sukuunsa ja rotuunsa tullut... ;-P Kuviakin on roppakaupalla, mutta täytyy yrittää ehtiä joskus käsitellä ne.