2. jälki

Taimitarhalle reilu 200 askelta pitkä suora jälki, joka ehti vanheta reilu puoli tuntia. Alustana aika epätasainen pelto, jossa kuivaa heinää jonkun verran.Aurinkoinen ja aika tuulinen päivä. Tein siis jäljen, käytiin kävelemässä pieni lenkki ja ajettiin jälki sen jälkeen. Merkki jäljesti tosi hienosti! Ei sählännyt juuri yhtään, jarrutella täytyi vaan suht vähän, eikä tullut mitään ihmeempiä keskeytyksiä. Loppupalkkana taas kissanruokaa (jostain syystä ei syönyt leirillä tätä, mutta nyt on maistunut hyvin) ja leikkiä patukalla. Taitava pikkujätkä, jäi hyvä mieli. :-)

Sentti korkkasi kesäkauden käymällä isossa ojassa uimassa ja Rasmus köpötteli muuten vaan mukana. Suunnitelmana oli päästää Rasmus tyhjäämään jäljeltä loput namit, mutta se ei onnistunut, kun muitakin koiria oli liikenteessä. Jospa vaikka huomenna?

Hauskaa vappua! :-D

1. jälki

Käytiin(ehkä reilun tunnin, en huomannut ottaa kelloa mukaan) lenkin päätteeksi tekemässä eka jälki kotimaisemissa. Paikkana oli lasten leikkikentän viereinen nurmikkoalue (märkää) ja jäljellä oli pituutta n. 120 askelta. Melkolailla tyyni keli ja ajettiin jälki melkein samantien. Joka askeleessa pala broileripullaa ja lopussa kissanruokarasia. Jäljen alku meni tosi hienosti ja rauhassa, söi namejakin aika paljon. Sitten alkoi tahti väkisin kiihtyä ja piti jarrutella aikalailla. Jossain puolenvälin tienoilla olisi kiskonut ihan väkisin jäljeltä oikealle (joku harhajälki?), mutta en tietysti päästänyt. Kiskomista, haahuilua ja vinkumista, lopulta tuli mun viereen istumaan. :-/ Tönötettiin siinä hetken verran ja jatkoi sitten itse jäljestystä. Loppu meni ihan ok, ei niin hyvin mitä ihan alku. Lopussa käskystä maahan palkkapurkilla. Kissanruoka jopa kelpasi hyvin. :-) Puhdasta aluetta pitkin pois, liina irti ja leikkiä patukalla. Reipas poika, kai tää tästä lähtee...

Tokokurssin 3. kerta

Sehän parantaa kun sika juoksuaan... ;-D Nyt tosin käytiin n. tunnin lenkillä ennen kurssia, mutta Lumin kanssa ei etukäteen moikkailtu. Alussa meni vähän vinkuessa ja haahutessa, mutta tokeni sitten. Pari kertaa piti komentaa, kun meinasi häippästä Lumin perään, mutta uskoi ja tuli kilttinä mudina takaisin. Ja teki kuitenkin reippaasti eikä jäänyt mököttämään.

Seuraamisen käännöksiä katsottiin, mutta eihän ne edisty, jossei treenaa... :-S Enste täytyy itse kuivaharjoitella käännökset kunnolla ja sitten vasta koiran kanssa. Ja sen painamisen kanssa on oltava tarkkana. Treeniä treeniä...

Luoksepäästävyys meni taas aavistuksen paremmin. Otettiin kuitenkin varman päälle, eikä kouluttaja vielä koskenut Merkkiin. Oli kuitenkin eri tytöt mitä tavallisesti ja pääsi jo ihan viereen seisomaan. Vähän vilkuili, mutta pysyi hyvin sivulla.

Paikallamakuu hienosti. :-) Palkkailin tiheästi katsekontaktista, enkä mennyt kovin kauas. Pysyi kuitenkin rauhallisena, mutta silti skarppina. Ehkä vaan kerran koitti vähän nuuskia. Leluakin heiluttelin vähän, mutta ei yrittänyt yhtään nousta. Hieno Merkki!

Loppuajasta tehtiin erilaisia takapäänkäyttötemppuja (voiko tää olla yhdyssana?!?). Osa oli ennestään tuttuja ja osa uusia. "Etuosankäännöstä" tehtiin muovikanisterin päällä myötäpäivään, mikä on Merkille tosi vaikeeta. Huvittavan näköisiä pomppuja, kun takajalat ei meinannu totella. ;-) Kahdeksikkoa ja pujottelua jalkojen välistä + paikallaan pyörimisiä melkein uusina juttuina. Peruuttamista agiesteiden siivekkeiden välissä. Aluksi ei halunnut peruuttaa niin ahtaaseen väliin, mutta sitten onnistui, kun ensin mentiin muutaman kerran etuperin. Uusi juttu oli peruuttaessa nostella jalkoja siivekkeiden jalkojen yli, hienoja takapomppuja löytyi. :-)

Tosi hyvä mieli jäi näistä treeneistä. :-) Kentälle mennessä siellä oli vielä pentukurssilaiset, eikä muistaakseni murrannut niille yhtään. Vissiin kunnon lenkki auttoi, ettei tarvinut turhia pullistella (tai todennäköisesti tää oli vaan joku onnenkantamoinen...). Ja Lumista huolimatta keskittyi lopulta hyvin ja teki hommia tosi lähelläkin. Kyllä siitä hyvä tulee, jos ohjaaja ei mokaa...

Jälkileiri

Mudiporukka järjesti pk-leirin ja lähdettiin Merkin kanssa mukaan opiskelemaan jäljestystä. Ja kyllä kannatti! Huippuhyvä kouluttaja (Keijo Rautanen), kiva porukka ja hieno paikka (Mustiala). :-) Leireilemässä oli siis yhteensä kai 13 mudistia koirineen treenaamassa pk-jälkeä ja -hakua. Sääkin suosi, perjantaiaamun sade loppui treenien alkuun mennessä ja lauantaina + sunnuntaina oli aurinkoista ja lämmintä.

Ensin Merkin tekemät jäljet, kun ovat edes suunilleen muistissa:

• Perjantain 1. jälki tehtiin kaikille koirille (6 kpl) pellolle, että Keijo näki millä tasolla ollaan menossa. Paikkana suht tasainen heinämaa, jossa talven jäljiltä kuollutta lyhyttä heinää. Merkin jälki oli yli 200 askelta pitkä (!) ja nameina joka askeleella kaupan valmiita kananpaloja. Ja mehän tehtiin viime syksynä jotain ehkä max 50 askeleen jälkiä, joten vähän arvelutti... Jälkivarusteet laitettiin koiralle päälle vasta lähellä jälkeä ja siitä rauhallisesti vajaan metrin päähän paalusta. Kun koira saa hajun / alkaa vetää paalua kohti, päästetään rauhassa jäljelle (paalulla pieni "miniruutu" ja muutama nami). Alkuun tyypillistä sähellystä ja ryntäilyä, mutta piti vaan rauhassa jarruttaa liinasta ja pitää suunilleen jäljen päällä. Kaikkia nameja ei tarvinut syödä, kunhan kuono pysyy lähellä maata ja jäljen päällä. Takaisinpäin palaaminen estettiin astumalla ohitetun namin päälle. Loppua kohti kuitenkin parani ja jaksoi pitkän jäljen ihan hyvin. Pari kertaa piti kuikuilla maisemia ja vähän murratakin yleisölle, mutta jatkoi aina jälkeä itsenäisesti pienen odottelun jälkeen. Jäljen päähän namipurkki ja koira maahan, kun nuuskaisee purkkia ekan kerran. Maahan menosta ensin rauhalliset kehut koiralle (rauha) ja sitten palkka purkista. Merkki meni ihmeen hyvin käskystä maahan, vaikka tilanne oli outo. Namien syönti ja sitten pois pellolta. Tiellä sitten leikkiä patukalla. Jälki kerkisi vanhentua ehkä parisen tuntia.
• Toinen jälki illalla oli lyhyempi (ehkä n. lyhyttä 150 askelta) ja tehtiin jalkapallokentälle. Alkuun taas pieni tallaus ja muutama nami, sitten suoraan ja joka askeleelle nami, loppuun palkkapurkki. Nameina muistaakseni kinkkua tällä kertaa. Samanlaista menoa, kun aamullakin, rauhoittui ehkä vähän nopeammin. Jälki ajettiin suht tuoreena, ehkä puolisen tuntia kerkesi olla.
• Lauantain 1. jälki samalle pellolle kuin perjantaina, mutta isojen koirien jälkien paikalle. Pituutta taas yli 200 askelta ja nameina lihapullan palasia. Ei mitään kummempia muistikuvia tästä, joten meni varmaan samalla kaavalla mitä aiemmatkin. Tiellä tosin olisin unohtanut patukkapalkan, mutta Keijo muistutti, kun koira kuulemma selvästi jo odottaa sitä (2 toiston jälkeen!). Eli jatkossa pitää muistaa pitää lelu taskussa jäljelläkin. Ja irrottaa ainakin liina valjaista sen merkiksi, että jäljestys on loppu. Jälki ehkä n. tunnin ikäinen.
• Iltapäivällä tehtiin ihan lyhyt, ehkä 20 m kun maasto oli tosi hankalaa, jälki metsään. Alustana kuollutta ja lakoontunutta heinää, tosi märkää paikoin. Nameina broileripullan paloja joka askeleessa, purkki lopussa. Ajettiin heti tuoreeltaan. Merkki jäljesti ihmeen tarkasti tämänkin, vaikka nameja ei juuri syönyt, kun katosivat heinän sekaan.
• Sunnuntaina junnuille yksi jälki puistoalueelle. Merkin jälki oli taas reilu 150 lyhyttä askelta ja nameina edelleen broileripullia. Loppuun namipussin jämät, kun purkki jäi autoon... Jälki alkoi nurmikolta, sitten kuivia puunlehtiä ja loppu taas lyhyttä nurmikkoa. Ajettiin melkein heti jäljen teon jälkeen. Selvästi hämääntyi pohjan vaihdoksesta nurmelta lehdille, olisi pitänyt heti kehua kun selvästi reagoi siihen hyvin (namit ei Merkkiä ihan niin älyttömästi kiinnosta / motivoi, joten kehu on hyvä lisä välillä). Puolivälissä jälkeä viereistä tietä tuli päiväkävelyllä oleva beagle, joka vielä vähän rähjäsikin. Odoteltiin, että koira meni ohi ja Merkki rauhoittui ja jatkettiin sitten loppuun. Melkoinen sähellys siis, mutta jatkoi kuitenkin hyvin loppuun keskeytyksestä huolimatta. 

Paljon tuli ohjeita jatkoa varten, tässä kuitenkin tärkeimmät:

• Ideaalitilanteessa jälki joka päivä, mutta muutaman kerran viikossa ehkä realistinen tavoite. Koitan siis olla reipas ja päästä edes lähelle tätä...
• Samanlaisia leirillä tehtyjä perusjälkiä n. 20-30 kpl, että koira pääsee selvästi jyvälle mitä ollaan tekemässä. 
• Jäljestämisessäkin 80 % -sääntö on ihan hyvä. Eli kun 8/10 jälkeä onnistuu tavoitteiden mukaisesti, voi hommaa vaikeuttaa.
• Merkillä tärkeää löytää oikea tahti, ettei ryntäile / tarkistele liian laajalta alueelta sivusuunnassa.
• Rutiineissa oltava tarkkana, että koira tietää mitä tehdään. Myös loppurutiinit (ruokapalkka jäljen päässä, lopuksi leikki) muistetava.
• Mahdollisuuksien mukaan pitäisi liinaa vähän löysätä, kun koira tekee toivottua asiaa (syö namia tai haistelee jälkeä rauhassa), pitää kuitenkin välttää nykäisyjä liikkeelle lähtiessä.
• Merkkiä voi välillä kehua rauhallisesti, kun tekee oikein. Tästä kuitenkin päästävä eroon, ettei ala pyytää apuja myöhemmin!
• Kunhan perusjäljestys on kunnossa jälkeä aletaan pidentää harventamalla nameja aluksi esim. n. joka kolmannelle askeleelle. Mudit niin pieniä, etteivät jaksa syödä nameja monen sadan metrin jäljen edestä... ;-) Kun kuitenkin pitäisi huolehtia, ettei koira syö itseään ähkyyn jäljellä. Palo jäljelle on jäätävä aina. 
• Nameja vähentäessä on pidettävä huolta, ettei koira pääse ryntäämään namittomia pätkiä! Namittomat jäljet tarkistettava yhtä hyvin, mitä namillisetkin. Namien määrää vähennetään vähitellen. Aluksi esim. joka 3. jäljessä nami, sitten joka 4. jne. 
• Myös serpentiiniä, loivia kulmia, alustan vaihtoja voi alkaa tehdä kunhan perusjäljet ok.
• Perusjäljille pellolla hyvä vanhentamisaika 20 min - 2 h.

Osaavammat koirat tekivät mm. kaksi kunnon metsäjälkeä, yhden pitkän jäljen harhoineen puistoalueella, yön yli vanhentuneen jäljen ja kokeilivat myös kovalla pinnalla ominaishajujälkeä. Tosi mielenkiintoista oli seurata pätevämpien hommia ja oppia uutta. Kovan pinnan jäljestystä varten mm. piti pesuvettä laittaa suihkupulloon, mistä sitten hajua jäljelle. Ideana oli opettaa koirille jäljestämistä puhtaasti ominaishajun eikä rikkoontuneen maanpinnan hajun perusteella. Jokaiselle askeleelle laitettiin yksi tippa (!) vettä pullosta, esineille vähän isompi suihkaus. Näin ekalla kerralla n. 5-10 m jäljen alusta laitettiin muutamia makupaloja palkaksi. Esineiden pitää olla niin pieniä, etteivät erotu alustasta (pieni kolikko, avain tms.). Jäljet ajettiin heti tuoreeltaan. Tosi hienosti kaikki ekakertalaiset noukkivat hajun ja jäljestivät muutaman kymmenen metrin jäljen loppuun.


Tietoa jäljestä ja jäljestämisestä tuli viikonlopun aikana ihan valtavasti ja valitettavasti osa on jo unohtunut. Koitan tähän kuitenkin kasata tärkeimpiä mieleen jääneitä juttuja (sekalaisessa järjestyksessä):

• Jäjestyksen on aina perustuttava koiran omaan motivaatioon, palkitsemiseen ja mielellään operanttiin oppimiseen. Näillä konsteilla saadaan koirista sitkeitä ja itsenäisiä työskentelijöitä. Pakolla saa koulutettua myös siistin jälkityöskentelyn, mutta koira ei kykene silloin jäljestämään pitkiä jälkiä tai ratkomaan ongelmia itsenäisesti, myöskään elekielen lukeminen ei onnistu kunnolla. 
•  Aina kannattaa aloittaa pellolla, koska siellä on helpointa opettaa koiralle tarkka jäljestäminen ja syvä nenän käyttö.
• Kokeneillakin koirilla keväisin aloitetaan perusjäljillä, että saadaan luotua motivaatio. Jos motivaation luominen unohtuu, koira todennäköisesti lakkaa jossain vaiheessa kautta jäljestämästä kunnolla. 
• Vaikean jäljen jälkeen aina helppo ja palauttava harjoitus. 
• Tavallisesti koirilla menee n. 200 m kunnolla leimautua jäljen hajuun, joten ainakaan alussa ei harhoja tms. jäljen alkuun. Id-koirilla leimautumismatka saadaan koulutuksen ansiosta lyhennettyä jopa muutamiin metreihin. 
• Kannattaa perustaa koulutus operanttiin oppimiseen l. antaa koiran ratkoa uudet tilanteet itse. Kouluttajan on tärkeää huolehtia vain, että palkkio tulee oikeasta toiminnasta. Näin käyttäytymistä saadaan muokattua haluttuun suuntaan.
• Vahvisteena voi käyttää nameja, kehuja, esineitä, omaa liikettä jne. Tärkeää tässäkin ajoitus!
• Naksua voi hyvin käyttää ainakin janaharjoittelussa (naksu heti kun merkkaa oikean suunnan, nameja sitten jäljellä oikeassa suunnassa) ja esineilmaisun opettelussa.
• Kokeneellakin koiralla vaikean paikan (kulma, alustan vaihto jne.) jälkeen nameja tai esine vahvisteeksi. 
• Esineet voi opettaa joko erilläään jäljestä tai jäljellä. Pohjia tehdään jo loppupurkin kanssa, kun koira käsketään siellä maahan.
• Esineiden kanssa oltava tarkkana jäljellä. Jos koira mitenkään merkkaa esineen, siitä ei saa päästää ohi ilman kunnon ilmaisua! Tässä tapauksessa ohjaaja käytännössä opettaa koiralle, että ilmaisematta jättäminen on ihan ok. Treeneissä esineet siis merkattava (krepit mahdollisimman ylös, ettei koira huomaa!). Jos koira ei mitenkään reagoi esineeseen, sitten asiaan ei puututa. Joskus hajut käyttäytyvät niin, ettei koiralla ole aavistustakaan esineestä. Tällöin ilmaisua ei voi vaatia.
• Esineillä ensin kunnon ilmaisu, sitten rauha ja vasta viimeiseksi palkka. Aluksi palkka tarjottava maahan menevälle koiralle maasta, että tajuaa sen tulevan nimenomaan esineen ilmaisusta. Myöhemmin voi antaa suoraan taskusta. Palkan paikka / suunta muistettava tässäkin. 
• Useimmiten jäljestys on tasapainoilua itse jäljen ja esineiden kanssa. Jos jälki on liian kiinnostava, esineet jäävät ilmaisematta. Jos taas esineet liian tärkeitä, jäljestää huolimattomasti. Koiraa siis tarkkailtava koko ajan ja korostettava tarpeen mukaan jälkeä / esineitä.
• Janaharjoitukset aloitetaan aluksi läheltä jälkeä. Vahvistettava heti koiran pientäkin merkkausta oikeaan suuntaan (kuonon käätäminen tms.) joko omalla liikkeellä tai esim. kehulla. Ohjaaja ei missään nimessä saa liikkua koiran suuntaan, jos se lähtee takajäljelle (usein ohjaajan liike tehokas vahviste).
• Metsäjälkikoirallekin kannattaa opettaa kovan pinnan jäljestystä, auttaa koiraa pohjan vaihdoksissa ja tien ylityksissä jne.
• Pk-jäljellä käytössä vain murto-osa koiran kapasiteetista. Useimmat pystyvät hyvin motivoituina jäljestämään kilometrejä monta tuntia vanhaa jälkeä. 
• Pohjakoulutus  ratkaisevan tärkeää! Jos koiralle ei aluksi saada luotua kunnollista motivaatiota, se hyytyy jossain vaiheessa, kun joutuu työskentelemään kovasti. Kokeneellakin koiralla pidettävä motivaatiota yllä namijäljillä.
• Jäljen opetuksessa mahdollista käyttä hyväksi myös lauma tai saalisviettiä. Ruoka kuitenkin helpoin tapa opettaa tarkkaa jälkityötä. Usein ruoan merkitys koiralle kasvaa harjoittelun edetessä.
• Koiranlukutaitoa opeteltava. Jäljestävästä koirasta on mahdollista nähdä, mitä hajua se seuraa, missä on harhajälkiä, kuinka vanha jälki on jne.

Siinä nyt päällimmäisenä mielessä olevat jutut. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen motivoinnin ja palkitsemisen sekä koiran itsenäisen työskentelyn vahvistamisen merkitys. Kouluttajalle täytyy antaa erityismaininta hienosta suhtautumisesta eri rotuihin sekä koirien hyvän ja reilun kohtelun korostamisesta.Toivottavasti joskus päästään oppiin uudestaan. Nyt täytyy vaan ruveta töihin ja pitää järki mukana hommassa. Helpommin sanottu kuin tehty...

Oli siis erittäin antoisa ja opettavainen viikonloppu. Bonuksena vielä huippumukava mudiporukka ja mahdollisuus tutustua Merkin sukulaisiin. Leiri olikin varsinainen sukukokous, ei tainnut montaa ei-sukulaista olla mukana. Vaikka Taito-veli on jokseenkin erinäköinen mitä Merkki, kyllä niistä selvästi samojakin piirteitä löytää. Ja Salma-sisko oli just niin sievä, mitä kuvista jo päättelinkin. <3 Vertaistukea oli onneksi saatavilla ja kyllä se nyt viimeistään tuli selväksi, että Merkki on sukuunsa ja rotuunsa tullut... ;-P Kuviakin on roppakaupalla, mutta täytyy yrittää ehtiä joskus käsitellä ne.

Tokokurssin 2. kerta

Parempi sentäs, mitä pelkäsin... :-) Sen verran fuskattiin, että Merkki ja Lumi rallittivat jonkun aikaa keskenään ennen tunnin alkua. Helpotti selvästi, kun pääsi päästelemään suurimmat höyryt etukäteen. Mukana oli yksi uusi koira ja sille piti tietysti vähän murrata... Ei kamalan pahasti kuitenkaan, ehkä tää tästä joskus?

Aloitettiin taas luoksepäästävyydellä, meni paremmin kuin viimeksi. Taisi yhden kerran päästä kouluttaja silittämäänkin vähän. :-) Kovin kummoisesti ei olla treenattu (kaksi kertaa J:n kanssa...), joten luultavasti vaikutti se, että paikka ja kouluttaja oli jo tutumpia mitä viimeksi.

Seuraamista seuraavaksi pikkupätkiä. Merkki painaa ihan sikana, hyvä minä... :-X Eli nyt ihan ekana täytyy korjata tämä ennen mitään sen kummempia temppuja. Tarkkana saa olla, että ehtii naksuttaa oikeassa kohdassa. Täytyis myös keksiä joku, miten pääsisi hyvin liikkeelle, ettei tarvi kovin pitkään talsia ennen palkkaa (rupee paikka elämään muutenkin, kun ei vielä osaa). Sillä aikaa, kun treenataan Merkin kanssa tuo painaminen pois, täytyy itse kuivaharjoitella käännökset. Ei pysty keskittyä yhtä aikaa koiraan ja omiin jalkoihin... Paikallaan siirtymisissä täytyy myös treenata askeleet taakse ja vasemmalle.

Tässä välissä mahtoi olla paikallaolo. Pidin helppona, ettei nouse ja pysyy skarppina. Pysyin siis lähellä (ehkä parin metrin päässä) ja palkkasin tiheästi katsekontaktista. Välillä vilkuili vieressä (ehkä reilu 5 m päässä?) olevaa Lumia, mutta pysyi kuitenkin suht rauhallisen oloisena. Tämä siis hyvä. :-) Seuraavalla kerralla täytyy muistaa vähän vaikeuttaa.

Luoksetulossa ei mitään kummallista. Jätin istumaan, kouluttaja varmisteli narun päässä, ja kävelin ehkä 15 m päähän kutsumaan. Patukka oli koko ajan esillä ja sai tulla suoraan siihen kiinni. 2 toistoa, ensin poispäin toisista koirista ja sitten niiden edessä. Hieno Merkki! Samalla tuli päätettyä, että opetetaan tulemaan suoraan sivulle. Opetan eteen tulemisen myöhemmin, jos tuntuu tarpeelliselta.

Loppuun vielä uusiksi luoksepäästävyys, pysyi namittamalla istumassa, mutta "tuomari" ei koskenut. Pari toistoa vissiin tätäkin.

Vaikka välillä ajatukset harhaili ihan reilustikin, niin nyt leikki huomattavasti paremmin ja palautti lelut hienosti takaisin. Jes! :-) Paitsi pienen vinkupallon, mitä piti potkiskella ympäriinsä ja vinguttaa tassuilla. ;-P Väliajoilla lähinnä leikittiin, muutama liikkeestä maahanmeno ja seuraamispätkiä + perusasentoja. Nyt sitten seuraamisen paikkaa vähän kauemmaksi, luoksepäästävyys- ja paikallamakuutreeniä.

10 kk

Viikonloppuna tuli siis 10 kk täyteen ja sen kunniaksi käytiin taas punnituksessa. Tällä kertaa näytti 12 kg, joten on se vielä vähän kasvanut. Korkeudesta on aika mahdoton sanoa mitään, ehkä jotain 46-47 cm kieppeissä. "Viralliset" poset toivottavasti viikonloppuna.

Kunhan tuosta vielä aikuistuu ja kasvattaa vähän lihasta niin on aikalailla rotumääritelmän mukainen koon suhteen. Onko se sitten hyvä, on jokaisen itse päätettävissä. Palveluskoiraksi aika nafti (metrinen este näytti viikonloppuna valtavalta!), mutta just passeli sylikoiraksi. ;-P

Kuvia ja treenit

Aivan mahtavan keväinen ilma, joten pitkästä aikaa taas ulkoilutettiin kameraakin. Ei mitään taidepläjäyksiä, mutta mukavaa kevätfiilistä. :-)

Rasmus tykkää :-)

Lapsenmielisiä leikityttää

Sävysävyyn

Sievä kuramyyrä

Olin vähän turhan optimistinen tuon kelin suhteen ja päädyttiin kuitenkin rypemään kuravelliin... Merkillä oli ihan sikahauskaa läiskytellä menemään, Senttiä ei juuri hetkauttanut suuntaan tai toiseen, Rasmus kierteli pahimmat parhaansa mukaan ja muuten kesti kuin mies. ;-)

Auton luona saatiin aikaiseksi Merkin ekat maastotreenit tälle keväälle. Esineruutua siis mallattiin heittelemällä muutaman kerran narupalloa tallatulle alueelle. Pidin vähän pannasta kiinni, heitin pallon ja päästin perään, kun pallo oli hävinnyt näkyvistä. Kerran jätin istumaan ja vein pallon. Pari kertaa markkeeraus (sotketaan tähän noutajatermejä, kun en muutakaan keksi) ei mennyt ihan nappiin ja joutui vähän käyttämään nenääkin. Palautukset varmistelin toisella lelulla. Palkaksi lelulla riehumista. Hyvin sujui, hieno kakara. :-) Lisäksi vielä pari lyhyttä pätkää seuraamista lelulla ja paikkamakuu, reippaasti teki nämäkin.

Eiliset treenit jäi sen verran kaivelemaan, että kotimatkalla poikkesin kentällä uudestaan. Aluksi ihan hetken kuikuili ympäriinsä, mutta rupesi sitten hyvin hommiin. Otettiin vaan pari perusasentoa, seuraamista lyhyesti ja yksi liikkeestä seis. Joka välissä leikkiä palkaksi. Seuraamisessa tuli mieleen, että jos lähdetään perusasennosta niin painaa ihan reippaasti. Jos lähdetään vaan lennosta "kontaktikävelemään" niin siistimmin. Olen jo jonkun aikaa sanonut liikkeelle lähtiessä ja silloin kun muuten menee oikealla paikalla "seuraa", mutta ei tuolla mitään käsitystä siitä ole. Täytyy tuumailla asiaa ja ehkä varmuudeksi vielä jättää käsky kokonaan pois. Oltiin kentällä siis ehkä max pari minuuttia, mutta kerrankin älysin lopettaa, kun oli vielä meno päällä. Kovin kummoista häiriötä ei ollut, vähän koirien haukkua, kaukana muutama koira ja ihmisiä lenkillä.

Tokokurssin 1. kerta

Jos koitetaan olla positiivisia, niin loppuajasta saatiin ihan kivoja liikkeestä maahanmenoja ja pari seuraamispätkää. Ja lelupalkat palautti takaisin, eikä lähtenyt keskenään rallittamaan. Ja vesi- / räntäsade loppui ennen kurssin alkua. Noin muuten sitten... Alkuun ei pystynyt tekemään muuta, kuin a) haistelemaan (ratsastuskenttä + ennen meitä iso tokon alkeiskurssi) b) piippailemaan Sagalle. Saga siis tuurasi juoksuista kuopustaan ja Merkki oli nyt jo ihan mahdoton. Ensi viikolla Lumi-bestis tulee mukaan, tuskin maltan odottaa... :-S

Luoksepäästävyyksistä ei tullut mitään (ei näitä kyllä ole treenattukaan kun ehkä kerran). Tehtiin ihan ekana ja aluksi piti kytätä Sagaa niin tiukasti, että väisteli väliin tullutta "tuomaria". Sitten, kun sain jotenkin pitämään katsekontaktia, niin olisi halunnut lähteä moikkaamaan "tuomaria". Kun tästä kiellettiin, niin sitten olisi väistänyt... Argh! :-x Treeniä siis, täytyy ensihätään värvätä J avuksi ja kun onnistuu, niin muut kaverit. Ja ehkä tähän olis fiksu keksiä joku käskykin.

Paikallamakuu meni ihan hyvin niin kauan, kunnes jossain haukkui koira ja vieressä maannut Saga vastasi sille. Merkki siis nousi seisomaan ja koitti katsella, missä koira haukkuu. Uusiksi maahan ja sitten loppu ihan ok kai. Olin siis koiran edessä ehkä n. metrin päässä ja palkkailin katsekontaktista. Ei kuitenkaan mennyt lonkalle, minkä mielellään tekee "pidemmissä" paikallaoloissa. Yhteensä pötköteltiin ehkä minuutin verran. Liikkeiden välissä "käy siihen" ja "odota" toimi ihan hyvin.

Aluksi seuraamisesta ei tullut mitään, mutta toisella yrityksellä ihan mukavia pikkupätkiä (metri-pari?) lelupalkalla. Myös lelupalkalla liikkeestä maahanmenot kivoja. Muistaakseni ekalla yrityksellä ei mennyt, tuijotti vaan kysymysmerkkinä. Eli täytyy vielä tehdä ensin muistutukseksi yksi ihan tavallinen maahanmeno, että tajuaa mitä tehdään. Lelupalkalla nämäkin, namit ei jaksanu juurikaan kiinnostaa. Lelut (patukka ja narupallo) tosiaan palautti hyvin takaisin, vaikka heitinkin pari kertaa ihan reilusti. :-) Täytyy kuitenkin muistaa vielä paljon vahvistaa tuota palautusta toisella lelulla.

Summa summarum: vieras paikka ja uudet hajut häiritsi ihan kamalasti. Täytyy käydä tuossa treenaamassa ennen seuraavaa kertaa ja toivoa, että onnistuisi vähän paremmin. Lumi toisaalta on sitten mukana, joten odotukset on syytä pitää aika minimaalisina... Ihana murkku! ;-p

Ihana (?) kevät

Toki siis on aivan mahtavaa, että pimeästä, lumesta ja pakkasesta päästään vihdoin eroon, mutta vaihdossa tulee Sentin infernaalinen karvanlähtö ja tonnikaupalla hiekkaa sisälle... :-S Me ollaan molemmat sen sortin taloudenhoitajia, että karvaa ja hiekkaa saa olla melkoisia määriä ennen kuin kumpikaan tarttuu imurin varteen. ;-)

Rasmus-setä pääsi säikäyttämään, kun sen toiseen jalkaan ilmestyi iso turvonnut patti. Sama on ollut joskus aikaisemminkin, mutta pienempi ja laski nopeammin (silloin arvelin vaan jonkun ötökän pistäneen tms.). Käytiin sitten lääkärille näyttämässä, vaikka patti oli tietysti jo aika lailla pienentynyt. Lääkäri ei osannut sanoa mikä se oli, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään vaaralliselta (kasvain, luusyöpä jne.). Seuraillaan tuleeko vielä joskus uudestaan. Kun nyt kerran mentiin niin pyysin antamaan rokotukset, vaikka ajattelin että saa olla jo rokottamatta. Samalla kuunneltiin sydän, eikä siinäkään mitään kummaa. Pari vuotta sitten sanoi, että ihan pieni sivuääni kuuluu, mutta ei ollut pahentunut (ja välissä toinen lääkäri sanoi, ettei erota sivuääntä). Eli siltäkin osin kaikki kunnossa, toivottavasti pappa pysyy terveenä. <3

Merkin kanssa käytiin sunnuntaina treenaamassa ja saatiin hyvät korjausohjeet seuraamiseen. Tokihan taas ohjaajassa on vika, kun koira pomppaa lähdössä... :-/ Jatkossa siis:
- ensin seuraa-käsky (miten tyhmä sitä voi olla?)
- kehut kontaktista (tämä jätetään luonnollisesti myöhemmin pois)
- rauhassa liikkeelle ja palkka heti (välillä voi palkata eteenkin, kun ainakaan nyt ei edistänyt)
- EI siis lähdetä ensin ja käskytetä vasta sitten...!

Liikkeestä seisomaan pysähdykset ihan ok, kun kävelee jossain mun mukana. Luoksetulon stoppeihin opetetaan avuksi putki ja/tai kiertäminen, että saadaan vauhtia. Nameja ei siis jahtaa niin, että saataisiin hommaan menoa ja meininkiä. Lumipallot toimii tässä hyvin, mutta kohta alkaa olla myöhäistä treenata niiden kanssa... :-D

Paikalla makuuseen avuksi etupalkka, jos se auttaisi estämään lonkalle kellahtamista. Periaatteessa kuulemma saa kerran mennä lonkalle ilman pistemenetyksiä, jos menee "siististi". Musta tuntuu, että se lonkka-asento vaikeuttaa ylös nousemistakin, joten koitetaan nyt opettaa skarppi asento ihan alusta asti.

Lelupalkkaukseen mukaan toinen lelu, että saan palauttamaan. Multa vaan loppuu kädet ja taskutkin kohta! ;-)

Pari päivää ollaan vaan koomailtu kotona, kun iski oikein kunnon flunssa. Mutta eiköhän se ala pian olla voitettu, että päästään ulkoilemaan kunnolla. Viikonloppuna on tosin tottisseminaari tiedossa, joten siellä menee päivät. Täytyy katsoa, viittiikö Merkkiä ottaa kuunteluoppilaaksi...