Aina jotain...

Eilen tehtiin kiva keppitreeni. "Jälki" oli ehkä 50 m ja siinä 9 keppiä (jos pääsee kunnolla jälkimoodiin, ei kepit tai mitkään muutkaan kiinnosta). Jätän siis Merkin paikkamakuuseen ja etsitään kepit samantien (tämänkin luulen vaikuttavan siihen, että älyäisi etsiä keppejä, kun näkee niitä piilotettavan). Nyt siis reagoi hienosti (yhdestä olis ehkä mennyt yli, sivutuulikin kyllä kävi) ja melkein kaikki otti suuhunkin. :)

Hienosti menneestä treenistä innostuneena sitten kentälle tokoilemaan. Ei sitten mennyt ihan putkeen tämä... :-/ Jostain syystä ottaa nyt ihan mahdottomasti häiriötä, eikä keskity mun kanssa tekemiseen ollenkaan. Leikkiminenkin tosi nihkeätä. Tokihan tuolla siis on häiriöitä ihan riittävästi (teinit kulkee edes takaisin kävellen, pyörällä, mopolla, autolla, you name it, joku koirakin meni jossain, kaikenlaista bassonjytkettä ja muuta meteliä jne.), mutta paikka on tuttu ja siellä ollaan pikkupennusta asti tuuskattu. Saatiin kuitenkin pari kivaa puomia ja agi-A:ta (vaikka tokoa lähdettiin tekemään). Ihan ok pätkä seuruutakin, kun jossain välissä sentäs leikki ihan kivasti. Ja vähän eteenmenon alkeita (juostiin siis kilpaa pallon perään ;-)). Näiden lisäksi sitten roppakaupalla maan haistelua, ihmisten ja koirien kuikuilua ym. yleistä laamailua...

Sekalaisia mietteitä pyörittelin näihin liittyen: Kannattaakohan nyt vaan tehdä tuota pelkkää keppitreeniä, että ne alkaisi nousemaan? Kunmäniiiinhaluisin tehdä kunnon jälkiäkin edes jossain välissä, kun kelejä vielä on. Merkkikin tahtois, kun keppijäljet loppuu liian lyhyeen... ;-) Tokon suhteen on kai vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja jätettävä varsinaiset treenit rauhallisempia paikkoja varten. Häiriöihinkin täytyy totutella, mutta miten? Jotenkin tuntuisi, että Merkille ei sovi se "autosta ulos, täysiä leikkiä ja takaisin autoon" -tyyli. Häiriöt on jotenkin sille niin iso juttu, että toimii paremmin (mun tulkinnan mukaan, voi mennä pieleenkin!), kun saa ensin vähän aikaa katsella ja ihmetellä. Liekö sitten terävyys tms. ominaisuus, mikä tekee sen, että uudessa paikassa on tosi tarkkaan varmistettava, ettei kukaan tule ja syö pikkumudia...?

Päivitysväsymys...

Kaiken muun väsymyksen lisäksi... :-/ Jos jossain olis kelaa-nappi, millä pääsee tän pimeän ja märän vuodenajan yli, niin painaisin sitä heti! Talvi ja pakkasetkaan ei varsinaisesti ole mun juttu, mutta sekin parempi mitä tää sysimusta märkyys... Nikkaroidaan joku nooanarkki, jos tää vedenpaisumus vielä kauan jatkuu. Vali vali osasto on nyt käsitelty... ;-)

Hakua taas sunnuntaina hyvässä säässä (ihme!) ja hyvässä porukassa. Pikkunälkä teki temppunsa ja Merkki jaksoi varsin reippaasti kolme lyhyttä pistoa. :-D Samoja näkölähtöjä taas reilusti houkutellen. Viimeisellä ukolla oli pieni käppyrä kuivattua naudanmahaa ja se selvästi oli kiva juttu. En usko, että ehkä niinkään makunsa takia, mutta sitä oli mukava mennä vähän kauemmaksi nakertamaan. Maalimiesten luona ei Merkin mielestä ole mitenkään älyttömän kiva hengata ja se tykkää nakerrella kaikkea. Täytyy pistää mietintämyssy päähän ja keksiä seuraavalle kerralle jotain. Ehkä vähentää apuja vähän?

Keppitreeniä ollaan tehty edelleen vaihtelevalla menestyksellä. Sain niinkin idiootin idean, kun kokeilla keppejä koululla käydessä... *päätä seinään -hymiö tähän* Ei siis oikein pystyny kykeneen keskittymään sitten millään lailla. Jotenkin kuitenkin räpellettiin juttu läpi, koska koskaan ei vaan voi lopettaa kesken... Siirryttiin sitten reilusti sivummalle ja saatiin ihan onnistunutkin treeni. Järkky myrskytuuli kyllä vähän tuntui haittaavan... Lisäksi ollaan tehty kai yksi treeni kotona ja toinen metsässä, ihan ok. Kummaa tässä on se, ettei kuitenkaan tahdo kunnolla leikkiä kepeillä?!? Hyvät namit kelpaa, mutta kova hinku on jatkaa eteenpäin. Nyt oon tehnyt niin, että naksulla merkkaan, kun edes haistelee kapulaa. Joskus ehtii napata suuhunkin, ja siitä tietysti koitan kehua vielä reippaamin. Mahtaisikohan tähän olla paras palkka antaa vaan nopsasti nami ja päästää jatkamaan jäljestystä?

Tokotemppuja taas ihan miten sattuu ja erittäin laiskasti... Seuraamiseen tarvittaisiin nyt joku plan, anyone? Namin kanssa on kuin nukkuneen rukous, eikä imuttaminenkaan toimi, kun aina pitää pysähtyä nassuttamaan sitä namia (vaikka yrittäisin antaa kuinka mikroskooppisen pienen palasen nakkia tai juustoa). Lelun kanssa painaa ihan sikana. Jos sattuu keskittymään hyvin, niin yhden askeleen siirtymiset sujuu ok. Paikkakin elää vielä jonkun verran, pitäsi ehkä miettiä mitä palkkaa ja miten... :-s Muutama kiva hyppy saatiin aikaiseksi, kun oltiin tyttiksen agitreenejä katsomassa. Ihan matala tokoeste ja toiselle puolelle nami alustalle. Pari hyppyä ilman käsiapua lopulta. Hauska juttu oli, kun laitoin tokoesteen ylimääräisiä lautoja maahan ja Merkki meni heti ja laittoi etutassut laudan päälle. Vähän aikaa meni ihmetellessä, mutta sitten muistin, että mehän tehtiin joskus talvella sellaista temppua, missä piti pitää etujalat laudan päällä ja tehdä "pohkeenväistöä". Hyvämuistinen jätkä! :) Jotain muutakin ollan kai räpelletty, mutta ei muista mitä. Noutoa tokikaan EI olla tehty... :-x

Lääkärissäkin on käyty nyt kahteen otteeseen. Eka saatiin kentsulla kennelyskärokote sumutteena nenään koko porukalle ja tänään käytiin ottaan muut rokotukset + tarkastamaan silmät. Näkimet oli muuten terveet, mutta lievä distichiasis (tai joku sinnepäin). Tarkoittaa siis ylimääräisiä ripsiä, mikä mun tietääkseni on aika yleinen juttu. Olivatten kuitenkin niin pieniä, että tuskin haittaavat menoa. Nyt on sitten Kennelliiton kirjoissa ja kansissa vaadittavat terveystarkit. :-) Silmät pitää tosin vielä katsoa vanhempana uudestaan, kun iän myötä saattaa kaikkea ilmestyä. Rasmuskin kävi kauhusta kankeana pyörähtämässä ja sai cartrophen-kuurin. Ontuminen ei ole tällä kertaa mennyt Rimadylillä ohi, joten kokeillaan tätä (kun sitä jotain kulumaa / rikkoa on ihan todistetustikin löydetty toisesta kyynärpäästä). Toivotaan, että auttaa!

Näyttelytreeneihinkin eksyttiin ja **tuikshan se sitten tietysti meni. :-/ Siis sen näyttelytreenin osalta, välissä saatiin muutama ihan kiva tokojuttu onnistumaan. ;-) Merkkiä nyt vaan ahdistaa koko ajatuskin tuomarista, joka tulee kopeloimaan. Jopa nää meidän varmaan alle parikymppiset valetuomarit oli Äijiä (mudistit tietää). Jos tuomari ei ollut tuomari, niin sitä voi moikkailla ihan hyvin. Kun rupesi esittämään tuomaria, niin sitten ei enää saanu koskea. Tai sai, kun pidin kiinni enkä päästänyt mihinkään. Tais joku pienenpieni protestimurinakin kuulua (en kyllä ollu varma murrasko kauhistuttavalle kiharalle). :-x Meillä menis näyttelyissä helvetin kivasti, jos riittäis, että tuomari vaan kaukaa ihailee... :-D  Tarttis varmaan treenata tätäkin! 

Tässä ihmetyttää se, että tuo käyttäytyi lääkärissä (molemmissa) paljon fiksummin, mitä näitä "tuomareita" kohtaan. Tänäänkin lääkäri vaan marssi meidän luo, laittoi tipat silmiin ja häipyi. Odoteltiin päälle puolituntia ja odotushuoneessa kävi tosi kamala dopperikin. Sitten pilkkopimeässä huoneessa lääkäri sihtailee lampulla ja vaikka millä vekottimilla silmiin ja antaa päälle pari piikkiä. Eikä Merkkiä kovasti edes ahistanut?!? Tai kyllähän siitä kiinni piti pitää kunnolla, mutta ei tehnyt mitään kamalia pakoyrityksiä, murissut saati yrittänyt näykätä. Tästä varmaan pitäis pystyä päättelemään jotain hyödyllistä jatkotreenejä varten, mutta mitä?!? Varmaan se tietysti vaikuttaa, kun lääkärissä voi vaan napata siitä kunnolla kiinni, tehdään mitä tehdään ja sitten poistutaan paikalta. Näyttelyssä kuitenkin pitäis saada aikaan joku taiteellinen vaikutelmakin ;-) eikä vaan suorilta napata koiraa niskaperseotteella kiinni... :-D

Ai niin! Team Tyyrispylleröistä Rasmus oli onnistunut laihtumaan ainakin puoli kiloa! :-O Nyt vaaka näytti 23,3 kg ja oon melko varma, että kesällä se oli vielä 24 kg. Voihan tiestysti olla, että ne vähätkin lihakset on hävinneet, mutta uskotaan nyt edes vähän aikaa, että se on oikeasti hoikistunut. :-) Sinänsä ihan kunnioitettavat lukemat kun The Rotumääritelmän mukaan irskit on 46 cm korkeita ja 12 kg kevyitä (eli Merkin kokoisia)... :-D Rasmushan on varmaankin rapiat 50 cm korkea ja paino nuorna miehenä oli jotain ehkä 22 kg paikkeilla.

Paistaa se päivä joskus risukasaankin :)

Aamulla ei kylläkään siltä näyttänyt. Vettä losas tuleen kun Esterin sieltä ja oli ihan pimeetä. Poikien aamupissareissu vaati vähän miettimistä, kun piti päästä suoraan autolta metsään. Siis siksi, ettei tarvi pestä kaikkia 12 kinttua ennen töihin lähtöä. :-D Päätin jossain mielenhäiriössä koittaa tehdä yhden esineen etsinnän, kun Merkillä tuntui olevan ylimääräistä virtaa. Ja tosi taitava Merkki olikin. :-) Vietiin siis taas yhdessä lelu ja reilusti kaartaen pois. Matkaa lelulle oli ehkä parikymmentä metriä, Merkki eteni suoraan (ei siis jälkiä pitkin), otti lelun hienosti ja palauttikin vielä! :-) Palkaksi riehuttiin toisella patukalla, jäi niin hyvä mieli kaatosateesta huolimatta.

Lenkin päätteeksi otin sitten härkää sarvista ja tehtiin pieni keppitreeni metsässä. Alku ei kyllä ollut kovin lupaava, kun Merkki-possu karkasi istumasta :-x ja piti käskeä aika painokkaasti maahan (ei voinu käydä palauttamassa ettei "jälki" suttaannu). Kävelin siis vaan lyhyen suoran, johon parin-kolmen metrin välein neljä keppiä. Käytin kepit Merkin suussa ennen aloittamista, kun ajattelin varmistella niiden kiinnostavuutta. Sitten vaan samantien liikkeelle. Jäljestämisestä ei nyt juurikaan voinu puhua, sitä treenataan sitten muualla. Mutta se otti kaikki kepit suuhun. :-) Menoa piti kyllä aikalailla jarruttaa narusta, mutta silti. Kuului varmaan kirkolle asti mun kehumiset, mutta se oli ainoa konsti saada Merkin huomio, ettei vaan jatka jäljen paahtamista. Tein vielä toisen samanlaisen ja hyvin onnistui sekin. Ehkä meillä vielä jotain toivoa on. Jos siis jaksais treenata tätä nyt oikeesti kunnolla... Saattais ehkä olla fiksua jättää nyt varsinainen jäljestäminen siksi aikaa, että saadaan kepit toimimaan edes jotenkin. Mutta ei ehkä malta, kun kohta on talvi, eikä pääse jäljelle ollenkaan... :-S

Ja ettei nyt totuus pääsisi unohtumaan, niin metsäkeikan jälkeen tehty kentällä pyörähtäminen jäi varsin lyhyeksi. Meinas mennä hermo ihan totaalisesti, koska Merkin piti mennä kun vihikoirat nenä maassa ja korvat tukossa... :-x Mulla oli oikein joku suunnitelmakin mielessä, mutta enpä jäänyt sitä toteuttamaan, kun mistään ei tullut mitään. Leikkiä, muutama liikkeestä seis, leikkiä ja autoon. Leikkiminenkin oli niin aneemista, että huh huh... Täytyy tähänkin miettiä joku taistelusuunnitelma ja lähteä kentälle vähän pisemmällä päreellä varustettuna. Ja mielellään vähän aikaisemmin, ettei tarvi pimeessä kompastella.

Mutta jos koittaa positiivisena pysyä, niin 2/3 onnistui. :-p

Oli myös papan huoltopäivä ja Pökön tassukarvat & korvakarvat on siivottu. Oli vähän vierähtänyt aikaa edellisestä... *nolo*

Enemmän ja vähemmän hyviä treenejä...

Hakuun mahtui samalle viikonlopulle molemmat... Lauantaina Merkkiä ei olis voinu vähempää kiinnostaa. Vähän niinkuin viran puolesta teki pari keikkaa pakenevan maalimiehen perään, mutta kolmatta ei sitten enää viittinyt... :-x Katteli vaan tyynesti perään, että sinne se nyt juoksee lelun kanssa. Leikkiminen edes mun kanssa ei kiinnostanut, heti kun lelu pysähtyi paikoilleen, nuoriherra vaihtoi omiin bisneksiinsä. Argh!

Seliseli osastoa sen verran, että oltiin pitkästä aikaa tyttiksen kanssa lenkillä ja teinit päästi reilun tunnin menemään kun heikkopäiset. Merkki myös roikkui Lumin persuksissa normaalia enemmän, kuulemma joskus lähiaikoina odottelevat juoksua... Kerettiin olemaan vajaa tunti kotona huilaamassa ennen treenejä, joten en tiiä oliko sitten muka sohvapotulla niin väsy moisen juoksemisen jälkeen. Vaikka ei se kyllä kovin nuutuneelta näyttäny, kun niitä omia bisneksiään kuhkaili (hajuja siis lähinnä... :-x).

Tästä sisuuntuneena sitten plan B: jätetään syömiset väliin ja kokeillaan seuraavana päivänä ruoalla. Routa porsaan kotiin ajaa jne. ;-) Ja varmuuden välttämiseksi jätin kunnon lenkinkin tekemättä, ettei pientä väsytä... ;-p Sunnuntaina sitten olikin edes vähän parempi. :) Hansu ja Sari tuli ekana, joten otettiin kolmistaan "puhtaaseen" metsään, ettei hajut vie mennessään. Näytettiin ruokapurkkia (oikein ällösekoitus jauhelihaa, mahaa ja kananmunaa... *yök*) Merkille ja sitten sen kanssa metsään. Matkat tosi lyhyitä ja kunnon kutsumiset ym. vielä päälle. Sinne meni! :) Ei nyt mitenkään erityisen hullun raivolla, mutta meni kuitenkin ihan reippaasti. Menin perässä ja nappasin syliin ennen kuin kaikki ruoka oli syöty. Hyvä muistisena en nyt oo varma, mutta taisi tulla 4 toistoa? Sitten loppupuolella treenejä tehtiin vielä yksi pisto, millä sai syödä kupin tyhjäksi (Hansu taas, että oli varmasti tuttu juttu).

Kokeillaan nyt sitten tätä, jos vyötä kiristämällä rupeaisi hommat kiinnostamaan... Eikähän meidän tarvi hakua tehdä, jos aina vaan näyttää, ettei Merkkiä kiinnosta. Mutkunmäniiiinhaluisin... ;-p Olis ensinnäkin kiva treenata pitkästä aikaa kivassa porukassa ja Merkki on kuiteskin sen verran sähkösaapas, että tollanen kunnon revittely olis jäljelle ja tokolle kivaa vastapainoa. Mun mielestä siis... Mutta katsellaan siis nyt tämä syksy ja mietitään keväällä uudestaan.

Tänään sitten jäljellä. Jäljestää hienosti, mutta ne esineet... *huoh* Ajattelin sitten laittaa oikein lempilelut kehiin, mutta ne ei vaan kiinnosta, kun pitäis jäljestää... Ilmatieteenlaitos tietää näköjään, että enemmän tai vähemmän sataa taas koko viikon, joten yritän jaksaa keskittyä keppitreeneihin tässä kotosalla. Ne kerrat, mitä ollaan treenattu, on menneet ihan hyvin. Oon siis jättänyt Merkin paikalleen odottamaan ja kävellyt vähän matkaa & laittanut kepit "jäljelle" (aluksi niin, että näki, sitten oon mennyt esim. auton taakse tms.). Sitten heti Merkin kanssa kanssa liikkeelle --> etsii kepit ja nappaa suuhunsa saman tien. Eli kaipa tätä täytyy nyt vaan toistaa, toistaa ja toistaa... Ja sitten ehkä pikkuhiljaa muuttaa treeniä enemmän jälkeä muistuttavaksi (pisempi ja enemmän ikää). Tai jotain... Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

Ai niin, se tämänpäiväinen jälki meni jokseenkin seuraavasti: reilu 300 askelta, namia enää suurimmaksi osaksi joka 5. askeleessa, välillä yllärinä tiheämmin, vanheni tunnin verran. Välillä oli namittomiakin pätkiä ja tosiaan ne muutama lelu. Leluja kyllä nuuhkaisee yli mennessään --> naksusana & valtavat kehut & nami taskusta --> jatkaisi vaan eteenpäin ellen pysäytä liinasta. Kun ei pääse, niin reilusti käskemällä ottaa kontaktin & syö namin. Osaa kyllä kotosalla ja treeneissäkin käskyn "lelu", jolla lähtee etsimään jonkun lelun, nyt ei edes meinannut reagoida mitenkään, vaikka lelu makas siinä jaloissa... :-/ Jos jotain hyvää, niin jatkaa jälkeä oma-alotteisesti... Mutta itse jälki siis tarkasti, yksi kulmakin hienosti. Namittomilla pätkillä siksakkaa tietysti (?) enemmän, mitä namipätkillä, mutta ei mitään valtavaa seilaamista kuitenkaan. Jatkuvan sateen takia pohja oli tosi märkä ja tuulikin jonkun verran.

Olin muuten ihan überreipas ja tein isojenkin poikien kanssa, hyvä minä. :-) Rasmuksen kanssa käytiin siivoamassa Merkin jälki (Raasu kerää namit ja minä krepit) ja voi luoja mitä kaahotusta... Keskusteltiin vähän aiheesta ja jatkoi sitten edes vähän tolkullisemmin. Papalla niin kivaa, että meinas mopo väkisin karata käsistä. <3 Sentti tohotti oman jälkensä myös vähän miten sattuu. Se on jäljestänyt ihan sikavähän ja selvästi vauhti kiihtyy, kun nameja on harvemmassa (en vaan jaksanu kyykkiä tiheämmästi, hyi mua). Tenkkapoo meinas tulla pienen tien ylityksessä, mutta vähän auttamalla päästiin jatkamaan. Seppo on taas jahdannut lintuja J:n kanssa, joten selvästi koittaa ratkoa juttuja ilmavainulla. Tien reunasta nappasi namin, mutta sitten olis lähtenyt tietä pitkin. Kun en päästänyt, koitti toiseen suuntaan ja sitten stoppasi kokonaan. Kuono pystyssä koitti saada jotain hajua, mutta ei vaan oikein onnannut (hyvä juttu sinänsä!). Otin pari askelta oikeaan suuntaan, niin sitten laittoi nokan maahan ja löysikin tien toisella puolella olevan namin.

Nyt siis siunattu hiljaisuus, kolmesta paikasta kuuluu tyytyväistä tuhinaa. Väsynyt koira, onnellinen koira. <3

23. jälki

Eilen pitkästä aikaa jäljellä ja taas aika samat kuviot... Taimiksen takana metsässä, vähän enemmän kiemuroita mitä aikaisemmin (yksi kulmakin), vajaa 400 askelta, nameja satunnaisesti ja pari lyhyttä pätkää (10-20 askelta) ilman nameja, vanheni reilun tunnin. Varsinaisena uutena juttuna laitoin jäljelle pari lelua...

Itse jälki meni hyvin ja tarkasti, kulmassa teki pienen pyörähdyksen (kulma oikealle, Merkki olisi jatkanut suoraan, mutta pyörähti sitten vasemman kautta ympäri ja jatkoi jäljestämistä saman tien). Ekasta lelusta olisi mennyt muina miehinä ohi, eikä ollut huomaavinaankaan vaikka siinä oli namejakin jarruna. :-/ Toiselle lelulle (pallo) pysähtyi ihmettelemään, siitä kehut ja ruokapalkka. Ei siis yrittänyt ottaa palloa suuhun, mutta reagoi sentäs. Meillä ei vieläkään ole varmasti toimivaa käskyä, millä lelu noukitaan suuhun.

Jäljen lopussa sitten raatolelu vähän piilotettuna sammaleeseen / varvikkoon. Pysähtyi tähänkin hetkeksi ihmettelemään (ja palkkasin), mutta olis samantien halunnut jatkaa jäljestystä... Tarvis kai keksiä joku keino, millä haihtua ilmaan jäljen päässä... ;-) Mutta leikki sitten, kun kaivoin lelun esille ja humputeltiin vähän. Raatolelun se vaan kiikuttaisi (ja kiikuttikin) johonkin vingutettavaksi.

Ja kaiken hyvän lisäksi hartaasti odotettu jälkikoulutuskin peruuntui. :-( Harmittaa ihan hitosti, mutta minkäs teet. Peltojälkikoulutus on kuitenkin vielä tulossa, joten jospa sieltä saataisiin ohjeita fiksummilta. Ja ehdittäisiin niitä sitten kokeillakin ennen talven tuloa.

Paimennuskuvia

Takkutukkien treffeiltä kuvia Merkistä. Kaikki kuvat on ottanut Oona Mäki, Kiitos! :)

Lisää kuvia Merkistä ja muista paikalla olleista Oonan albumissa

Lapsi on terve, kun se leikkii

Harvinaista herkkua, että Seppo innostui oikein painimaan Merkin kanssa (eikä siis lähinnä vaan koita puolustautua, kun kakara puree...). Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta onpahan mukavia muistoja. :-)

Takkutukkien kokoontumisajot

Olipas kiva poiketa lauantaina Sammatissa ja nähdä Merkin sukulaisia ihmisineen! :-) Sisaruksista puuttui vain yksi ja lisäksi oli ainakin siskopuoli ja täti. Kaipa suurinosa lopuistakin oli jotain kautta sukua, mutta nyt ei jaksa alkaa tarkistelemaan. ;-) Hataran muistin perusteella paikalla saattoi olla Sannan oman lauman lisäksi 12 mudia. Seura ja ruoka oli hyvää ja sää suosi, joten eipä sitä oikein paremmin voi lauantaita viettää. Vertaistuki tekee myös terää tällaiselle "etämudistille". :-D

Päästiin paimentamaankin pari kierrosta ja Merkki oli tapansa mukaan hieno poika. <3 Vielä on tietysti läjäpäin oppimista, mutta ne pienetkin hyvät pätkät jaksaa lämmittää yllättävän pitkään. Kyllä siinä vaan on sitä jotain, kun koira tekee sitä työtä, mihin se on aikojen alussa jalostettu. :-) Edelleen tulee vähän jumittamista, etenkin siinä kohtaa, kun kiertää lauman taakse ja sitten pitäisi lähteä kuljettamaan. Homma parani huomattavasti, kun tsemppaan ajoissa ennen jumahtamista ("mennään"). Täytyy jatkossa olla itse tarkkana ja koittaa auttaa. 

Lopuksi tehtiin pari pientä yritelmää hakukaaristakin, ei menny ihan kun elokuvissa... :-D Yritystä kuitenkin oli ja oikealle huomattavasti parempi mitä vasemmalle. Joko on "oikeakätinen" koira tai sitten sössin itse jotain (hyvin todennäköstä). Ainakin liikkeelle pitää päästä lähtemään mahdollisimman sujuvasti ilman pysäyttelyjä ja asetteluja.

Saattoi hyvin olla meidän osalta tämän kesän viimeiset paimentelut. :-/ Mutta jos oli, niin tähän on kyllä hyvä lopettaa, jäi hyvä mieli molemmille. Jännä nähdä sitten taas aikanaan, miten homma lähtee kehittymään. Merkki on kiltti pikkupoika (ainakin vielä!), eikä pöllytä lampaita. Työskentely on muutenkin tosi rauhallista ja helpottaa ohjaajan osaa huomattavasti, kun ei tarvitse salamana reagoida koko ajan. Jää hämäläisellekin aikaa edes pikkuhetki miettiä. ;-) Todennäköisesti kuitenkin vauhti pyrkii kasvamaan, kunhan itseluottamusta ja osaamista tulee iän myötä lisää. Vakaa aikomus on siis päästä ensi kesänäkin johonkin treenaamaan. :-)

Kuvia on reissusta läjäpäin, koitan saada käsiteltyä joskus. Ja ruinattua muilta kuvia Merkistä tositoimissa. ;-)

Kuvia pitkästä aikaa

Tässä joku aika sitten otettuja räpsyjä apinoista:

Edes veteen ei enää pääse pakoon...

Kannattaa sanoa ääneen, jos on asiaa.

Totista hommaa tuo uiminen vielä :D

Meni jo!

Pönöttää.

Katse <3

Sellainenkin ihme tapahtui, että Senttiä leikitti kamalasti yhdessä vaiheessa. Koitan saada leikkikuvia käsiteltyä ja laitan niitä erikseen.