Tärkeintä on välineurheilu...

Käytiin vähän Merkin kanssa shoppailemassa. Varsinainen asia oli ostaa arkilenkkeilyyn kunnollinen puolikuristava panta, mutta tarttuihan sieltä muutakin mukaan, kun halvalla sai... ;-) Tuossa lähellä on Jokken tehtaanmyymälä, missä myydään paljon myös kakkoslaatua halvalla. Piti oikein kuvata tämän kertaiset heräteostokset. Ensin uusi nahkainen puolikuristava pyhäpanta, oli pakko ostaa, kun oli niin halpa (ja hieno!) :-P

Joku mystinen mutruhuulikin osui tuohon kuvaan... Mukaan tarttui näyttelyvermeetkin (ohut kuristuspanta ja nahkanaru), vaikkei me edes näyttelyitä harrasteta. ;-)

Kaupassa oli mannekiinina muutama iso lelukoira ja voi pojat, miten ne pikkumudia pelotti. Jampat kaikenlisäksi vaan istuivat rivissä tuijottamassa, vaikka kuinka koitti rähistä. :-D Muutaman Frolicin voimalla niitä sitten moikattiin lähempää ja ihan pienesti purtiinkin... Ohi kulkiessa niille piti kuitenkin ihan varmuudeksi aina vähän pärrätä.

Noin muuten ollaan laiskoteltu perinteiseen malliin. Kotona ollaan harjoiteltu paikallaan pysymistä (maassa, istuen ja seisten). Seisten on vaikein, mutta pikkuhiljaa paranee koko ajan. Ulkona ollaan sitten otettu vähän seuraamisia, kun onnistuu jostain syystä paljon paremmin mitä hallilla. Hallilla on joskus vähän aneeminen (ei keskity, vahtaa muita koiria?), ulkona löytyy sitten jo ihan oikeaa asennetta. Eilen pihassa koitettiin hioa vähän käännöksiä. Lelulla tuppaa pomppaamaan vasemmalle käännöksessä, joten otettiin namilla sitten. Ihan kivojakin saatiin, lisää vaan treeniä.

Lenkkeilläkin ollaan koitettu, mutta vaihteeksi kelit taas vastustaa. Kadut on joko liukkaita tai märkiä, joten vähän hankalaa on ollut. Autolla ei välillä meinannut päästä metsään, kun tiet pettää. Nyt on taas pakkasta, joten siltä osin helpottaa. Nyttekin paistaa komeasti aurinko, taidetaan lähteä ulkoilemaan. :-)

Ai niin: ollaan sen yhden episodin jälkeen lenkillä ohitettu tasan yksi koira (mitenniin täällä on aika hiljaista?) ja hienosti meni. :-) Vastapuolikin tosin käyttäytyi hienosti ja oli autotien toisella puolella. Ohituksia täytyisi harjoitella paljon enemmän, mutta mutta... Miksi niitä ei ikinä tule vastaan silloin, kun haluaisi? Oon sitäpaitsi koirien kanssa tulevan viikon yksinäni, joten tuskinpa jaksan Merkkiä kovasti yksinään ulkoilutettua. Ja noita kolmea yksinään kuljetellessa vältän toisten koirien ohittamista kuin ruttoa... Todennäköisesti siis metsäillään ensi viikko, on kaikkien kannalta paras ratkaisu.