Pitkästä aikaa taas viikonloppuna hevosenhoitovuoro ja Merkki on tietysti osallistunut kovasti. :-) On käyttäytynyt ihmeen fiksusti, ei tunge karsinaan kun viedään ruokaa jne. On toki kiinni sen aikaa, kun heppa on liikkeellä, mutta silloinkin odottelee nätisti. Ja antaa lammasneitien olla rauhassa, eikä häiriköi. Tallilla on siis vaan tuo yksi heppa ja lampaat, joten saadaan puuhastella rauhassa kahdestaan.
Kuten otsikosta voi päätellä niin mätsärissä meni sitten vähän vähemmän hienosti... Varmaan niinkuin kaikki tosiharrastajat, valmistauduttiin näyttelyyn tekemällä aamutalli ja käymällä lenkillä. ;-) Merkki näyttikin ihan joltain puuhkalta, kun oli pakko karstata suurimpia puruja siitä irti just ennen lähtöä- :-D Paikkana oli siis meidän oma tuttu treenihalli, mutta vastoin (ainakin mun) odotuksia koiria tuli tosi paljon ja tungos oli melkoinen. Merkkiähän siis ylipäänsä ahdistaa, jos vieras koira tulee liian lähelle ja niitä pitää sitten murista kauemmaksi. Pari kertaa oli pakko komentaakin vähän tomerammin, kun meinasi mennä ihan överiksi. Muuten hengailtiin ihan rauhassa vähän sivummalla, mutta sitten kuitenkin piti kehän laidalla tungoksessa odotella aika pitkään, kun melun yli ei tahtonut kehäihmisten ääni kuulua.
Merkki oli siis jo kehään mennessä saanut touhusta melkolailla tarpeekseen (ja tietysti nyt vasta jälkeenpäin tajusin reppanan olleen varmaan aika väsynytkin) ja seisoi korvat ja häntä lerputtaen. Herne meni lopullisesti nenään, kun tuomarin piti haarovälikin tutkia... ;-) Istui siis ensin ja sitten koitti väistää. Antoi kuitenkin ihan nätisti kopeloida, kun pidin kiinni. Tästä kuitenkin seurasi se, että kyttäili tuomaria silmäkulmastaan ja kääntyili niin ettei tuomari päässyt jäämään selän taakse. Siinä seisoessa sitten tajusin, että eihän tuon palleja kai kukaan vieras ole koskaan kokeillut. Pikkupentuna joku aina joskus kurkkasi hampaat, mutta tuo on unohtunut.
Lisätään siis harjoiteltavien juttujen listalle vieraiden kopelointi seisomisen aikana. Virallisiin ei juuri kannata rahaa hukata ennen kun esiintyminen onnistuu edes jotenkin. Lisäksi seuraaviin moisiin pippaloihin on ehdottomasti raahattava oma mökki mukaan, että saa huilata rauhassa. Ja täytyy kyllä sanoa sekin, että tokokisoissa hengaavat koirat (ja ihmisetkin!) käyttäytyy keskimäärin aika eri lailla mitä näissä näyttelytouhuissa...
Lenkkeiltiin illalla vielä tallilla ruokkimassa otukset ja kyllä sen jälkeen kotona oli harvinaisen huomaamaton mutiainen. Väsynyt mudi on onnellinen mudi. :-)
Tänään piti sitten vielä sattua sekin, että lenkillä vastaantuleva koira onnistui päästä meidän "kimppuun" (tosi jäinen tie ja ihminen kai liukastui tjtn). Katselin jo ohitusvaiheessa, että koira murisee ja taluttaja pitelee kaksin käsin pannasta kiinni. Ja niinhän parivaljakko sitten tuli perässä, kun päästiin nippa nappa ohi. Merkki onneksi väisti, joten pääsin irti ja nappasin vierasta koiraa pannasta kiinni. Käskin vielä Merkkiä varmuudeksi pois, joten sille ei fyysiesti käynyt kuinkaan. Ihminen pyysi ihan fiksusti anteeksi ja jatkoi koirineen matkaa kun ensin pääsi jäisellä tiellä kunnolla tolpilleen.
Nyt sitten saadaan taas ohitusten suhteen ihan varmasti palata monta pykälää taaksepäin. :-( Johan ne alkoi jo mennä ihan kivasti. Koitetaan päästä tänään käymään illalla hallilla, jos siellä vaikka olis joku tuttu leikkikaveri. Ja että Merkki muistaisi, että yleensä vieraatkin koirat on ihan hallinnassa & käyttäytyy fiksusti. Nyt on kuitenkin hieno auringonpaiste, joten lähdetään koko porukka päästelemään vähän höyryjä.
***
Prkl! Tällä välillä ipana narskutti melkein poikki mun ainoan nahkavyön! Mitäs jätin housut sohvalle kaksistaan Merkin kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti