Järki lähtee!

Jos nää pakkaset ei pikkuhiljaa helpota, varmaan meidän koko porukan saa viedä pehmustettuun valkoiseen huoneeseen (mieluiten jokaiselle oma ;-)... :-| Ulkoilun ja tekemisen minimaalinen määrä siis alkaa näkyä, tuntua ja kuulua (naapuripitäjään asti varmaan). Merkillä nyt vaan menee yleisesti ottaen lujaa. Jos se muutenkin reagoi kaikkeen, niin nyt se reagoi potenssiin miljuuna ja ääntä tulee... Myös kaikki vahtiminen ym. sivutoimet ovatten herkässä. Ja koska J on Mörkin lemppari painikaveri, sen kimppuun hyökitään aina tilaisuuden tullen (ja kovasta yrittämisestä satunnaisesti palkataan kunnon painilla, niin kannattaa yrittää jatkossakin...). Jos pomppiminen ja raapiminen ei tehoa, niin aina voi tietysti haukkua ja/tai purra kunnolla... ;-)

Ja koska Rasmus-vaari kypsässä 12,5 vuoden iässä ei suostu vaan makaamaan ja syljeksimään kattoon, niin myös kaikenlaista kähinää pitää kehittää. Merkki tosissaan vahtii ihan vaikka mitä ja Rasmus säestää kovaa ja korkealta heti, kun kulee jotain puhinoita... :-S Ja koska mikään ei voita piristävää pikkurähinää, niin sitähän keksitään vaikka ihan vaan ajan tappamiseksi. Portin takaa siis M & R ajoittain karjuvat kitapurjeet lepattaen toisilleen heti jos jonkun aiheen keksivät... :-/

Mutta arvatkaas mitä Sentti-Pentti the Noutaja tekee? No se on tietysti oma iloinen itsensä ja vetää lonkkaa, kun kerran kukaan ei mitään tekemistä järjestä. ;-) Leikkii kärsivällisesti välillä Merkin kanssa ja väistelee Rasmuksen kilareita...

No ei meillä nyt tottapuhuen kai (?) ihan noin kamalaa ole, mutta eron normaaliin arkeen kyllä huomaa selvästi. Viime viikonloppuna sitten ajattelin tehdä asialle jotain. Pakkasiahan on siis nyt kestänyt kai jo kohta 2  vk yhteen putkeen (täällä se on meinannut yöllä -30 astetta ja päivällä -20 astetta). Kävin siis mutkan kangaskaupan kautta, etsin netistä ohjeen ja ompelin apinoille tossut. Tai Sepe-raukka sai vaan 2 tossua, kun rupesi tulemaan yö... Jatketaan huomenna. Vastaanotto ei ensisovituksella ollut ihan valtavan innostunut:

Rasmus ottaa jutut iän tuomalla arvokkuudella...

Mit-vit mun jalkoihin köytettiin?!?

Kai nää nyt jotenkin on saatava irti...

Että sellainen kuvapläjäys. ;-) Sentin kahdesta tossusta ei ole kuvia, kun sen mielenrauha ei juurikaan asiasta järkkynyt. :-P

Torstaina oli päivällä vähemmän pakkasta (siis ehkä jotain 20 pintaan), joten uusien tossujen voimalla lähdettiin Merkin kanssa käymään hallissa. Teini ei ollut väliajalla kasvattanut korvia... Koitin siis tehdä mahdollisimman lyhyitä pätkiä ja väliajat boksissa. Ihan kivojakin välillä, mutta heti jos herpaantuu niin nenä maassa luuhataan tyttöjen (?) jälkiä... :-/ Tosissaan pari ihan kivaakin pätkää, mutta tässä meillä kyllä on tekemistä vähäksi aikaa. Nyt sentään pääosin edes leikki kivasti. :-)

Kotosalla ollaan temppuiltu luoksetuloa eteen, pikkuhiljaa alkaa hahmottua. Eli namin perässä tulee jo ihan kiinni, eikä läheisyys enää hirvitä. ;-) Nyt sitten täytyisi osata alkaa ajoissa vähentää apuja... Kaukojumppaa tehtiin joku ilta kanssa ja saatiin ehkä yksi hyvä seiso-istu -vaihto! :-D Täytyy koittaa olla pienestä iloinen, kun tää on ollut lähinnä osastolla "mission impossible".

Tekemisen järjestämiseksi ollaan koitettu syömisestäkin tehdä mahdollisimman vaikeaa. ;-) Nappuloita on piiloteltu jos vaikka mihin (pahvilaatikkoon sanomalehteen käärittynä, piilotettuna eri huoneisiin, namipalloon), syötetty luita jne. Vaan täytyy sanoa, että kyllähän nää on aika epätoivoista räpellystä. Ehkä aavistuksen auttaa, mutta ei siitä mihinkään pääse, että kyllä noiden mielenterveyden kannalta kunnon ulkoilu on aika oleellinen juttu. Jopa tuo ikivanha ärri tarvitee tätä enemmän tekemistä.

Pidetään peukkuja, että sunnuntaina olis parempi keli. Olisi "kaupungissa" muditreffit, jos tarjetaan lähteä. :-)