Elman kanssa riekkumassa

Tässä vihdoin muutama kuva Merkistä Elman kanssa, kun käytiin jäällä riekkumassa pari viikkoa sitten. Elma on Merkkiä vain pari kuukautta nuorempi, joten yhteinen sävel löytyi heti. :-) Kamera tosiaan hyytyi kesken lenkin, mutta koitetaan joskus toisen kerran kuvata paremmalla onnella.

8 kk kuvat

Taas perinteisesti myöhässä, mutta en ole saanut aikaiseksi käsitellä... Tieteellisen tarkkojen ;-) mittausten mukaan kokoa on nyt 45 cm / 11,5 kg.

Sunnuntaina pidettiin pienimuotoiset muditreffit Kokkolassa ja kivaa oli! :-) Parin viikon sisällä kökkimisen jälkeen teki Merkille ilmeisen hyvää revitellä kaltaisessaan seurassa. Muutama huono kuvakin on reissusta, lisäilen kunhan ehdin. Joku ei ollut tarkistanut kameran latausta, joten tokihan se hyytyi juuri, kun aurinko alkoi kunnolla paistaa. Mutta kiitoset Elmalle omistajineen, otetaan joskus uusiksi ja koitetaan saada Keski-Pohjanmaan kolmaskin mutiainen mukaan. ;-)

Järki lähtee!

Jos nää pakkaset ei pikkuhiljaa helpota, varmaan meidän koko porukan saa viedä pehmustettuun valkoiseen huoneeseen (mieluiten jokaiselle oma ;-)... :-| Ulkoilun ja tekemisen minimaalinen määrä siis alkaa näkyä, tuntua ja kuulua (naapuripitäjään asti varmaan). Merkillä nyt vaan menee yleisesti ottaen lujaa. Jos se muutenkin reagoi kaikkeen, niin nyt se reagoi potenssiin miljuuna ja ääntä tulee... Myös kaikki vahtiminen ym. sivutoimet ovatten herkässä. Ja koska J on Mörkin lemppari painikaveri, sen kimppuun hyökitään aina tilaisuuden tullen (ja kovasta yrittämisestä satunnaisesti palkataan kunnon painilla, niin kannattaa yrittää jatkossakin...). Jos pomppiminen ja raapiminen ei tehoa, niin aina voi tietysti haukkua ja/tai purra kunnolla... ;-)

Ja koska Rasmus-vaari kypsässä 12,5 vuoden iässä ei suostu vaan makaamaan ja syljeksimään kattoon, niin myös kaikenlaista kähinää pitää kehittää. Merkki tosissaan vahtii ihan vaikka mitä ja Rasmus säestää kovaa ja korkealta heti, kun kulee jotain puhinoita... :-S Ja koska mikään ei voita piristävää pikkurähinää, niin sitähän keksitään vaikka ihan vaan ajan tappamiseksi. Portin takaa siis M & R ajoittain karjuvat kitapurjeet lepattaen toisilleen heti jos jonkun aiheen keksivät... :-/

Mutta arvatkaas mitä Sentti-Pentti the Noutaja tekee? No se on tietysti oma iloinen itsensä ja vetää lonkkaa, kun kerran kukaan ei mitään tekemistä järjestä. ;-) Leikkii kärsivällisesti välillä Merkin kanssa ja väistelee Rasmuksen kilareita...

No ei meillä nyt tottapuhuen kai (?) ihan noin kamalaa ole, mutta eron normaaliin arkeen kyllä huomaa selvästi. Viime viikonloppuna sitten ajattelin tehdä asialle jotain. Pakkasiahan on siis nyt kestänyt kai jo kohta 2  vk yhteen putkeen (täällä se on meinannut yöllä -30 astetta ja päivällä -20 astetta). Kävin siis mutkan kangaskaupan kautta, etsin netistä ohjeen ja ompelin apinoille tossut. Tai Sepe-raukka sai vaan 2 tossua, kun rupesi tulemaan yö... Jatketaan huomenna. Vastaanotto ei ensisovituksella ollut ihan valtavan innostunut:

Rasmus ottaa jutut iän tuomalla arvokkuudella...

Mit-vit mun jalkoihin köytettiin?!?

Kai nää nyt jotenkin on saatava irti...

Että sellainen kuvapläjäys. ;-) Sentin kahdesta tossusta ei ole kuvia, kun sen mielenrauha ei juurikaan asiasta järkkynyt. :-P

Torstaina oli päivällä vähemmän pakkasta (siis ehkä jotain 20 pintaan), joten uusien tossujen voimalla lähdettiin Merkin kanssa käymään hallissa. Teini ei ollut väliajalla kasvattanut korvia... Koitin siis tehdä mahdollisimman lyhyitä pätkiä ja väliajat boksissa. Ihan kivojakin välillä, mutta heti jos herpaantuu niin nenä maassa luuhataan tyttöjen (?) jälkiä... :-/ Tosissaan pari ihan kivaakin pätkää, mutta tässä meillä kyllä on tekemistä vähäksi aikaa. Nyt sentään pääosin edes leikki kivasti. :-)

Kotosalla ollaan temppuiltu luoksetuloa eteen, pikkuhiljaa alkaa hahmottua. Eli namin perässä tulee jo ihan kiinni, eikä läheisyys enää hirvitä. ;-) Nyt sitten täytyisi osata alkaa ajoissa vähentää apuja... Kaukojumppaa tehtiin joku ilta kanssa ja saatiin ehkä yksi hyvä seiso-istu -vaihto! :-D Täytyy koittaa olla pienestä iloinen, kun tää on ollut lähinnä osastolla "mission impossible".

Tekemisen järjestämiseksi ollaan koitettu syömisestäkin tehdä mahdollisimman vaikeaa. ;-) Nappuloita on piiloteltu jos vaikka mihin (pahvilaatikkoon sanomalehteen käärittynä, piilotettuna eri huoneisiin, namipalloon), syötetty luita jne. Vaan täytyy sanoa, että kyllähän nää on aika epätoivoista räpellystä. Ehkä aavistuksen auttaa, mutta ei siitä mihinkään pääse, että kyllä noiden mielenterveyden kannalta kunnon ulkoilu on aika oleellinen juttu. Jopa tuo ikivanha ärri tarvitee tätä enemmän tekemistä.

Pidetään peukkuja, että sunnuntaina olis parempi keli. Olisi "kaupungissa" muditreffit, jos tarjetaan lähteä. :-)

Teinille korvat?

Kai se nyt on vaan uskottava, että meiän pikkukakara alkaa muuttua rehvakkaaksi teinipojaksi... Tuli mieleen, kun tänään käytiin hallilla ja kaikkein kiinnostavin juttu näytti olevan muut koirat. Hmph... :-| Pikkupennusta asti ollaan tuolla pyöritty ja tehty juttuja mitä sekalaisemmassa seurassa ihan kivasti. Nyt sitten vaan keskittymiskyky herpaantuu ihan väkisin. Joutui aluksi odottelemaan boksissa, kun mun piti tehdä muutama juttu, ja sen jälkeen ehkä max minuutin jaksoi tehdä innoissaan juttuja mun kanssa. Sitten lakkasi kiinnostamasta.

Eli kaipa se on vaan annettava periksi ja tehtävä uudet jutut kotona. Hallilla käydään jonkun aikaa ihan vaan riekkumassa ja pitämässä hauskaa. Ja sinne boksiin aina väliajoiksi, sieltä saa ihan rauhassa tsiigailla muiden tekemisiä. Tässä omassa pihassa / lenkillä tekeminen maittaa kuitenkin (toistaiseksi?!?) hyvin, joten keskitytään nyt siihen sitten.

Kohta lähdetään pitkästä aikaa tyttöystävien kanssa metsään riekkumaan, se tuntuu kiinnostavan kovastikin nuorta miestä... ;-) Pakkasta on "vaan" 15 astetta, joten mukava kelikin on. Josko sitä vaikka kameraa ulkoiluttaisi pitkästä aikaa?

Kuokkavieraina taas

Tällä kertaa siis aussieväki oli viikonloppua viettämässä koulutuksen merkeissä ja tokihan me tuppauduttiin sekaan. :-) Mukava viikonloppu oli ja uutta mietittävääkin saatiin.

Tokohommia:

• Ollaan vähän koitettu siistiä sivulletuloa (pomppu pois...) ja nyt pitäisi alkaa apuja häivyttää. En tiedä, miten se aina on niin hankalaa mulle? Saatiinpahan kuitenkin nyt hyvät ohjeet, koitan olla tarkkana... Siirtymisiä ollaan tehty kanssa, niissä on enemmän paikka hukassa. Siirtyy kuitenkin hyvin mukana oikeastaan kaikkiin suuntiin (peruutus nyt vielä opettelematta), joten eiköhän se siitä. Varsinaista seuraamistakin pitäisi paremmin aloitella, ettei mene pelkäksi nysväämiseksi. Merkki tahtoo lisää vauhtia...! :-D
• Liikkeestä maahan alkaa olla ihan kivalla mallilla. Etäisyyttä ei ihan kamalasti, mutta menee napakasti maahan turhia jumimatta. Tavallisesti heitän namin, niin että saan Merkin kauemmas ja siitä sitten paluumatkalla maahan. Tämä onnistuu nyt, kun M on ehkä max 3 m päässä eikä vauhtia ole ihan hirmuisesti. Ihan kivasti onnistuu myös, kun kävellään yhdessä (ei varsinaista seuraamista). Pikkuhiljaa olen myös omaa liikettä lisännyt käskyn jälkeen --> ihan ok. Tehty myös niin, että pyydän jossain vähän kauempana odottamaan ja siitä maahan. Pikkuhiljaa lisää välimatkaa ja vauhtia.
• Liikkeestä seiso on taas mun korvien välissä kovin vaikea liike... :-S Istumisessa ja maahanmenossa on paljon helpompi olla tarkkana, mitä seisomisessa. Kun takapuoli tai kyynärpäät on maassa, siitä ei vaivihkaa hiippailla mihinkään. Mutta seisomisessa tulee helposti palkattua pienistä teputteluistakin... Ollaan me joka tapauksessa tässäkin päästy nyt hyvään alkuun (hyvillä ohjeilla). Sama homma mitä maahanmenonkin kanssa: heittelen namien avulla kauemmas ja paluumatkalla top. Palkkana toimii parhaiten lelu. Muiden treenikavereiden vinkulelut oli NIIN hienoja, että piti hipsiä karkuun niillä leikkimään... :-P Kaipa meidänkin on sitten lähdettävä leluostoksille, ettei raukka joudu vaan vanhoilla räteillä ja patukoilla pelaamaan. 
• Nouto on kanssa ihan kivalla mallilla. Ottaa kädestä ja tavallisesti maastakin kapulan & pitää muutaman sekunnin. Myös kantaminen onnistuu, kun lähden itse liikkeelle. Ollaan tehty omalla muovikapulalla ja nyt kokeiltiin metallillakin. Kestoa lisää ja napakampi maasta ottaminen. Maassa olevan kapulan kanssa saa olla tarkkana, kun mielellään pelailisi tassuilla...
• Tunnarikapulan piilottelua meinattiin aloitella, mutta kapulasta alkoi heti ekalla tutustumisella tulla tulitikkuja... :-/ Pikkupalikan pureskelu oli niin kivaa, ettei sitä meinannut malttaa vaihtaa edes lammaspatukkaan saati namiin. Eli täytyy miettiä uudestaan, mitä tehdään... 
• Kaukojen asentojumppaa ollaan myös kokeiltu pariin otteeseen, mutta tuo on vaan mulle liian nopea... Jos kuu, tähdet ja muu kosmos ovat suotuisassa järjestyksessä m-s-m ja i-m-i menevät namilla houkutellen edes joskus suht ok. I-s on vaikea, mutta onnistuu sentäs edes joskus ja jouluna. S-i sen sijaan ei tunnu onnistuvan edes vahingossa... Mieluiten vetää takajalat eteenpäin tai sitten menee peruuttamiseksi. Todellakaan mikään kiire ei näiden kanssa ole, joten täytyy tuumailla. Ehkä joku sopiva rima takavarpaiden eteen? Tai jos saisi opetettua tosi vahvaksi takajalkojen pitämisen alustalla?

Väliajoilla humputeltiin taas vähän agia. Edelleen putkea ja uutena juttuja "jumppasarjaa" (tälle on ihan joku agitermikin, mutta ei nyt tule mieleen). Reipas ja ketterä otus. :-) Täytyisi vaan erikseen opetella etäpalkkaa, kun paikallaan makaava lelu ei ihan kamalan isoja intohimoja herätä. Sen kanssa pitää saada tapella, että olis oikein kivaa... ;-D Täytyy siis opetella, että "kuollut" lelukin täytyy pyydystää ja sitten saa taistella.

Pitäisi aloitella: paikallamakuu (arkikäskyllä jo kohtuullisen kivasti pysyy, mutta siinä saa olla missä asennossa vaan jne.), luoksetulon loppuasento (jos nyt kuitenkin kaiken varalta otettaisiin tämä eteen), hyppy (muutaman kerran heittänyt lelua esteen yli...), kosketusalusta (hiffaa jo idean, mutta vauhti hukassa) ja tietysti kaikkia kivoja temppuja. Sata muutakin juttua on tietysti "pitäisi"-listalla, mutta mihis meillä hämäläisillä kiire olisi... ;-)

Arkielämässä Merkistä on kehittynyt varsinainen elämäntapavahti, jolla tuntuu asiaa riittävän... Koitetaan karsia turhia mutinoita ;-) ja toivotaan, että aikuistuminen joskus auttaa erottamaan tositilanteet "tilanteista". Lähinnä nämä nyt koskee täällä kotona kaikenlaisille äänille (ja ehkä joskus pienille vihreille miehille?) puhkumista ja räksymistä. Pisteenä i:n päälle huonokuuloinen Rasmus säestää tomerasti mukana aina, kun kuulee Merkin hälyyttävän... :-S Meille ei enää taatusti mitkä hyvänsä kaupustelijat kävele huomaamatta sisälle (aikana ennen Merkkiä näinkin on käynyt). 24/7 mudisecurity... :-D

Toiset koirat on myös pääosin aika turhia ja niille voi sen Merkin mielestä varsin hyvin sanoa päin näköäkin... Keskustellaan käytöstavoista siis edelleen. Tässä kyllä esim. viikonlopun mittaan tapahtui ihan huomattavaakin edistymistä, kun vaan tarpeeksi kauan hallilla hengattiin. Tää kylläkin pätee lähinnä hihnassa ollessa. Kun saa asiallisesti tutustua (vapaana ei-kenenkään-maalla), niin on tullut ihan kivasti juttuun niiden koirien kanssa, johon ollaan tutusteltu. Tänään oltiin pitkästä aikaa kunnon remmilenkillä ja a) vastaan tuli ihan epätavallisen paljon koiria (ehkä jopa 5 ;-) ja b) kaikki ohitettiin hiljaa Frolicin voimalla! :-)

Toisilta koirilta Merkki myös vahtii omaa "mökkiään" (ja samalla tietysti siinä ympärillä olevia treeniromuja) tosi tarkkaan. Siis silloin, kun on mökissään sisällä, enkä ole vieressä "neuvomassa". Ihmiset saa mennä ja tulla kaikessa rauhassa, mutta auta armias kun sattuu koira liian lähelle...Varsin vakuuttava noin pieneksi otukseksi.

Kuviakin on vihdoin: KLIK
Kaikki kuvat (c) Hansu Laitala. Pakkasta oli rapsakat 25 astetta, kiitos säänkestävälle kuvaajalle! Omassa kamerassa saattaa olla pari mahdollisesti asiallista otosta, mutta jonkun pitäisi viitsiä purkaa ne koneelle, plaah...

Huomenna on on muuten suuret 8 kk juhlat, käydään puntarissa (valitettavasti meidän olosuhteissa sinne puntarille joutuu itsekin kiipeämään...) jos muistetaan.