Nyt kun saatiin hammaslääkärille aika niin toinen kulmahammas putosi... Vaikka eilen illalla se ei mun mielestä edes heilunut. Saas nähdä putoaako toinenkin niin, että päästään perumaan lääkäriaika.
Hallilla ollaan käyty eilen ja tänään. Pakkasta on 20 astetta, joten ulkona ei tarkene oikein kukaan ja johonkin on virtaa purettava. Täytyy kyllä myöntää, että ollaan (taas!) vaan hömpötelty jotain aivot narikassa. Tarvis varmaan joskus suunnitellakin jotain, että edettäis ikinä mihinkään. Sivulletulosta edelleen koitetaan häivyttää apuja, onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Etenkin häiriössä paikka on toisinaan ihan hukassa... Mutta toisaalta taas jokus tulee ihan hienojakin. Parhaiten sujuu sivulletulo ja kohtalaisesti eteenpäin (1 askel...) siirtyminen. Hankalinta ilman apua on paikallaan pieni käännös (ei siis 90 astetta) vasemmalle. Maahanmenot paranee ja joskus onnistuu vahingossa kauempanakin. Seisomista on aloiteltu ja vähän kestoa maahanmenoon. Agilityn saralla ollaan vähän hömpötelty putken ja alastulokontaktien kanssa. Kontakteissa pitää nyt ihan aluksi naksutella se sinne alastulolle, ettei heti alussa tarvitse suotta vääntää. Jos olis fiksu (ja agilityssä jotain tavoitteita...) niin 2-on-2-off voisi treenata kotonakin. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä päätyy tekemään, jos pakkaset jatkuu pitkäänkin...
Edelleen toiset koirat jostain syystä hirvittää. :-/ Toiset enemmän kuin toiset, mutta ei tuosta kyllä mitään sosiaalikukkasta tehdä. Toisinaan kiinnostaisi mennä jotain moikkaamaankin, mutta sitten tulee kuitenkin murina, kun on epävarma. Liekö siitä jo teini tulossa, kun välillä on niin epävarman näköinen kun olla voi ja välillä taas pörrää häntä tötteröllä ihan vakuuttavan näköisesti... Epävarmuuspörinöihin en juuri reagoi (korkeintaan höpö-höpö ja koitan olla mahdollisimman rento ja normaali), mutta sitten kiellän, jos lähtee muille uhoamaan miten sattuu. Eilenkin Nikke sai tosi tympeän vastaanoton, mutta sitten myöhemmin kuitenkin leikkivät ihan nätisti, kun Merkki oli saanut rauhassa mietiskellä tilannetta. Novan kanssa leikki sujui samantien, vaikka ovat nähneet yhden kerran joskus Merkin ollessa ihan pikkupentu. Nova vaan on jotenkin jäänyt kovin pieneksi... :-D
Sellaista tällä erää. Toivotaan vähän vähemmän pakkasta, että päästäisiin uloskin rälläämään. Ja hampaan suhteen ei tiedä mitä toivoisi... ;-) Ei vaan, olisihan se kiva, jos putoisi itsekseen niin ei tarvisi pientä laittaa kanveesiin.
maanantai 29. marraskuuta 2010
lauantai 27. marraskuuta 2010
Kuvapäivitys
Vihdoin sain kuvat purettua kamerasta ja muokattua. Tässä jotain viime ajoilta:
 |
| Maailman karvaisin irski? |
 |
| Lokakun lopulla |
 |
| Kaverukset |
 |
| Pentupainia |
 |
| Maan korvessa kulkevi... ;-) |
 |
| On se vaan sievä <3 |
tiistai 23. marraskuuta 2010
Kylymä!
Eilen käytiin hallilla pyörähtämässä. Siellä oli melkoinen vilske ja Merkin keskittymiskyky oli ihan hävöksissä. Saatiin me joku pikkujuttu tehtyäkin, mutta aika lailla istuskeltiin ihmettelemässä muiden menoa. Lumin kanssa olis ollut ihan pakko päästä leikkimään aina, kun sen ääni kuului. Muut koirat taas oli niin jänniä, että vähän murisutti välillä. Etenkin narupallojen, patukoiden tms. kanssa riehuvat koirat on tosi epäilyttäviä... ;-) Opeteltiin siis rauhoittumista ja hiljaa olemista.
Agility tuli tosin aloitettua (Sarille kiitos!), kun kokeiltiin puomia ja keppejä (putkesta on joskus juossut läpi ja puomilla kiipeillyt). Puomista ei tullut mitään, kun piti keskittyä kaikkeen muuhun palkan sijasta. Puomin alastulo oli siis matalan pöydän päällä ja tarkoitus on opetella 2-on-2-off (palkka puomin edessä parin metrin päässä). Kokeillaan joskus rauhassa uudestaan. Verkotetut kepit meni parin harjoittelun jälkeen ihan ok molemmilta puolilta. Lähti lelulla houkuttelemassa aluksi liikkeelle ja sitten kun bongasi keppien loppuun jätetyn varsinaisen palkan, niin kiihdytteli sinne (ei tahdo vielä kauaa pysyä mielessä, mihin palkka on jätetty ;-)). Tähänkin lisää treeniä, kun hallilla on vähemmän vilskettä.
Yläkulmahampaat ei vaan irtoa! :-( Jos ne ei vielä viikonloppuna ala heilua kunnolla, niin sitten soitetaan maanantaina heti tohtorille. Alakulmurit sentäs putos itsekseen.
Ja sitten tuo otsikko: tänä aamuna oli pojilla ylläripylläri vastassa, kun pakkasta oli 17 astetta! Merkkikin oli vähän nostellut varpaitaan... Nyt ollaan autottomana kulutettu aikaa kotona (koko revohkan kanssa narulenkkeily menee aina seisoskeluksi, kun vuoronperään joku pysähtyy haistelemaan ja merkkaamaan). Merkillä on virtaa kun pienessä kylässä, joten annoin sille lampaan jalan kaluttavaksi (ja toivon kovasti, että hampaatkin alkaisi putoilla). Sen kanssa painiessa meni melkein 2 h ja nyt lopulta luovutti ja meni sängyn alle huilaamaan ja läähättämään. :-) Illalla kun saadaan auto, niin käytään päästelemässä höyryjä jossain metsässä.
Sunnuntaina olis mätsäri, mutta paikallislehti lupaili 20 astetta pakkasta... :-0 Jos se tosiaan tuollaisiin lukemiin kiristyy, niin me ei kyllä lähdetä mihinkään kylmään maneesiin kärvistelemään. Ideana olis käydä katselemassa menoa ja meininkiä ja totutella vieraan ihmisen tutkailuun (muuten en usko olevan ohgelma, mutta hampaita ei viitsisi ihmisille esitellä). Lauantaina on onneksi möllitoko tuossa "omalla" hallilla, joten sinne päästään kuitenkin tsiigailemaan vieraita koiria, jos keli on muuhun liian kylmä.
Agility tuli tosin aloitettua (Sarille kiitos!), kun kokeiltiin puomia ja keppejä (putkesta on joskus juossut läpi ja puomilla kiipeillyt). Puomista ei tullut mitään, kun piti keskittyä kaikkeen muuhun palkan sijasta. Puomin alastulo oli siis matalan pöydän päällä ja tarkoitus on opetella 2-on-2-off (palkka puomin edessä parin metrin päässä). Kokeillaan joskus rauhassa uudestaan. Verkotetut kepit meni parin harjoittelun jälkeen ihan ok molemmilta puolilta. Lähti lelulla houkuttelemassa aluksi liikkeelle ja sitten kun bongasi keppien loppuun jätetyn varsinaisen palkan, niin kiihdytteli sinne (ei tahdo vielä kauaa pysyä mielessä, mihin palkka on jätetty ;-)). Tähänkin lisää treeniä, kun hallilla on vähemmän vilskettä.
Yläkulmahampaat ei vaan irtoa! :-( Jos ne ei vielä viikonloppuna ala heilua kunnolla, niin sitten soitetaan maanantaina heti tohtorille. Alakulmurit sentäs putos itsekseen.
Ja sitten tuo otsikko: tänä aamuna oli pojilla ylläripylläri vastassa, kun pakkasta oli 17 astetta! Merkkikin oli vähän nostellut varpaitaan... Nyt ollaan autottomana kulutettu aikaa kotona (koko revohkan kanssa narulenkkeily menee aina seisoskeluksi, kun vuoronperään joku pysähtyy haistelemaan ja merkkaamaan). Merkillä on virtaa kun pienessä kylässä, joten annoin sille lampaan jalan kaluttavaksi (ja toivon kovasti, että hampaatkin alkaisi putoilla). Sen kanssa painiessa meni melkein 2 h ja nyt lopulta luovutti ja meni sängyn alle huilaamaan ja läähättämään. :-) Illalla kun saadaan auto, niin käytään päästelemässä höyryjä jossain metsässä.
Sunnuntaina olis mätsäri, mutta paikallislehti lupaili 20 astetta pakkasta... :-0 Jos se tosiaan tuollaisiin lukemiin kiristyy, niin me ei kyllä lähdetä mihinkään kylmään maneesiin kärvistelemään. Ideana olis käydä katselemassa menoa ja meininkiä ja totutella vieraan ihmisen tutkailuun (muuten en usko olevan ohgelma, mutta hampaita ei viitsisi ihmisille esitellä). Lauantaina on onneksi möllitoko tuossa "omalla" hallilla, joten sinne päästään kuitenkin tsiigailemaan vieraita koiria, jos keli on muuhun liian kylmä.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Treenejä pitkästä aikaa
Ollaan oltu Merkin kanssa reippaita ja käytiin maanantaina ja tiistaina oikein hallilla treenaamassa. Samoja vanhoja juttuja... Seuraavana työlistalla on sivulle tulosta ja askelsiirtymistä häivyttää käsiapu (ja mää oon tosi surkee tässä). Ja ruveta maahanmenoista ja istumisista palkkaamaan vaan nopeimmat.
Maanantai ensin: Teki ajoittain ihan hyvin, vaikka oli tosi paljon porukkaa. Ei edes tiennyt, kenelle olis murissut, joten oli pääosin ihan hiljaa. ;-) Oli tosiaan sen verran ahdasta, että vaan muutamia toistoja tehtiin sivulletuloja, istumista ja maahanmenoa. Lähinnä leikittiin ja katseltiin muiden touhuja. Ainakin kerran rauhottui tosi nätisti mun jalkoihin maate ja katseli muiden menoa. Rauhoittumiset olis ehdottomasti otettava ohjelmaan. Ja myös seinässä kiinni / boksissa odottelu. Hampaat harveni tälläkin reissulla, alhaalta putosi toinen kulmahammas... Hallilta sitten metsälenkille ja koska illalla oli vielä kotona virtaa, niin tehtiin muutama noita käden häivyttämisiä. Aika säätämistä ne vielä on, joskus vahingossa tulee ihan hyviäkin, mutta aika usein jää vinoon tai taakse (käsi kiinnostaa).
Tiistai: Oli vaan pari muuta koiraa, joten päästiin oikein hommiin. ;-) Tehtiin siis sivulletuloja namipalkalla ja aina jonkun toiston jälkeen vähän leikkiä, että pysyy vauhti yllä. Taas ajoittain väläyttelee tosi hyviä, mutta joskus on sitten ihan pihallakin. Hallilla on hyvä peili, joten pystyy olla itse suorassa ja silti vahtia mitä koira tekee. Selvästi Merkkiä vähän hämäsi, kun mun asento muuttui. Näitä siis lisää paaaljon. Lisäksi sitten istumista ja maahanmenoa. Huvin vuoksi muutama naksu kosketusalustalle. Hallilla ei juuri kannata uusia juttuja aloitella, kun ottaa vielä aika paljon häiriötä milloin mistäkin. Illalla taas kotona jotain hömpöttelyjä.
Tänään otettiin kotona vaihtelun vuoksi vähän noutoa. Kapulaa ei edelleenkään ole, joten otettiin lelulla (sellainen tennispallomateriaalia oleva pötkylä). Edelleen toimii selvästi paremmin lelupalkalla, namien kanssa tahtoo vauhti hiipua. Tehtiin muutenkin vähän eläinkokeita. Erilaisia versioita oli:
Eilen herra nirppa sai ilmeisesti mahan täydeltä broileripullia, kun tänään ne ei kelvannut enää ollenkaan... :-/ Uhrauduin ja keittelin sitten maksaa ja se näytti kiinnostavan kovasti. :-) Laitoin vähän uuniin kuivahtamaan, kun on keittämisen jälkeen niin tahmaista. Kokeillaan, josko tuolla saisi hommiin vähän potkua. Kovin vaativa maku tuolla kyllä on: tähän mennessä kivointa on ollut sydän, maksa, naudan maha, raaka jauheliha ja broileri. Roskaosastolta Frolicit ja smackokset (tai mitkä lie liuskat) maistuu myös yllättävän hyvin. Jotenkin vaan ottaa päähän syöttää kourakaupalla noita lisäainesotkuja.
Kasvurintamalla tapahtuu koko ajan. Nyt Merkki on ruvennut koiven nostamisen lisäksi ihan selvästi merkkaamaan. :-0 Hupaisaa, kun se menee niin tomerana isojen perässä ja merkkailee lumipenkkoja. :-D Takahampaita on irronnut jokunen ja tosiaan nyt eka kulmahammas. Vähän häiritsee yläkulmahampaat, kun ne ei hievahdakaan ja uudet kasvaa jo tilalle. :-/ Kokeneemmat on kyllä kurkkineet suuhun ja käskeneet odotella rauhassa. Me siis jatketaan repimisleikkejä ja toivotaan, ettei tarvi lääkärisetälle mennä.
Noin muuten arkipäivät on melkoista taistelua tuolla ainaisessa pimeydessä. Koiria tosin ei tunnu haittaavan, pääselevät vilkkujen ja heijastimien kanssa ihan normaalisti. Tää viikko ollaan koirapoikien kanssa ihan keskenämme, joten ohjelmaan kuuluu aamulenkki pimeällä metsätiellä, töiden jälkeen lenkki pimeässä metsässä ja iltalenkki narussa kulkien pimeässä... Ihana marraskuu! :-/ Totta puhuen lumen tulo on auttanut ihan hurjasti, sen ansiosta sentään metsässä voi ylipäätänsä pimeässä kulkea.
Tän päivän tieteellisen tarkkojen mittausten perusteella paino on 10,3 kg ja korkeutta ehkä 42-43 cm (sohvan reunaa korkeampi, mutta jakkaraa matalampi ;-)).
Maanantai ensin: Teki ajoittain ihan hyvin, vaikka oli tosi paljon porukkaa. Ei edes tiennyt, kenelle olis murissut, joten oli pääosin ihan hiljaa. ;-) Oli tosiaan sen verran ahdasta, että vaan muutamia toistoja tehtiin sivulletuloja, istumista ja maahanmenoa. Lähinnä leikittiin ja katseltiin muiden touhuja. Ainakin kerran rauhottui tosi nätisti mun jalkoihin maate ja katseli muiden menoa. Rauhoittumiset olis ehdottomasti otettava ohjelmaan. Ja myös seinässä kiinni / boksissa odottelu. Hampaat harveni tälläkin reissulla, alhaalta putosi toinen kulmahammas... Hallilta sitten metsälenkille ja koska illalla oli vielä kotona virtaa, niin tehtiin muutama noita käden häivyttämisiä. Aika säätämistä ne vielä on, joskus vahingossa tulee ihan hyviäkin, mutta aika usein jää vinoon tai taakse (käsi kiinnostaa).
Tiistai: Oli vaan pari muuta koiraa, joten päästiin oikein hommiin. ;-) Tehtiin siis sivulletuloja namipalkalla ja aina jonkun toiston jälkeen vähän leikkiä, että pysyy vauhti yllä. Taas ajoittain väläyttelee tosi hyviä, mutta joskus on sitten ihan pihallakin. Hallilla on hyvä peili, joten pystyy olla itse suorassa ja silti vahtia mitä koira tekee. Selvästi Merkkiä vähän hämäsi, kun mun asento muuttui. Näitä siis lisää paaaljon. Lisäksi sitten istumista ja maahanmenoa. Huvin vuoksi muutama naksu kosketusalustalle. Hallilla ei juuri kannata uusia juttuja aloitella, kun ottaa vielä aika paljon häiriötä milloin mistäkin. Illalla taas kotona jotain hömpöttelyjä.
Tänään otettiin kotona vaihtelun vuoksi vähän noutoa. Kapulaa ei edelleenkään ole, joten otettiin lelulla (sellainen tennispallomateriaalia oleva pötkylä). Edelleen toimii selvästi paremmin lelupalkalla, namien kanssa tahtoo vauhti hiipua. Tehtiin muutenkin vähän eläinkokeita. Erilaisia versioita oli:
- Istuu ja annan lelun suuhun --> muutaman kerran ihan ok, mutta välillä taas ei tykännyt ottaa kapulaa suuhun. Tässä taisi olla ruokapalkka, joten sekin voi vaikuttaa
- Kävelen takaperin ja annan vauhdissa lelun --> parempi (saalistaa?), tässäkin ruokapalkalla
- Itse istumaan maahan ja hetki leikittiin rätillä, sitten rätti piiloon ja lelu lattialle --> lelun nostamisesta naksu ja leikki palkaksi --> tämä toimi ehkä parhaiten alkukankeuden jälkeen, kokeillaan joskus uudestaan
Eilen herra nirppa sai ilmeisesti mahan täydeltä broileripullia, kun tänään ne ei kelvannut enää ollenkaan... :-/ Uhrauduin ja keittelin sitten maksaa ja se näytti kiinnostavan kovasti. :-) Laitoin vähän uuniin kuivahtamaan, kun on keittämisen jälkeen niin tahmaista. Kokeillaan, josko tuolla saisi hommiin vähän potkua. Kovin vaativa maku tuolla kyllä on: tähän mennessä kivointa on ollut sydän, maksa, naudan maha, raaka jauheliha ja broileri. Roskaosastolta Frolicit ja smackokset (tai mitkä lie liuskat) maistuu myös yllättävän hyvin. Jotenkin vaan ottaa päähän syöttää kourakaupalla noita lisäainesotkuja.
Kasvurintamalla tapahtuu koko ajan. Nyt Merkki on ruvennut koiven nostamisen lisäksi ihan selvästi merkkaamaan. :-0 Hupaisaa, kun se menee niin tomerana isojen perässä ja merkkailee lumipenkkoja. :-D Takahampaita on irronnut jokunen ja tosiaan nyt eka kulmahammas. Vähän häiritsee yläkulmahampaat, kun ne ei hievahdakaan ja uudet kasvaa jo tilalle. :-/ Kokeneemmat on kyllä kurkkineet suuhun ja käskeneet odotella rauhassa. Me siis jatketaan repimisleikkejä ja toivotaan, ettei tarvi lääkärisetälle mennä.
Noin muuten arkipäivät on melkoista taistelua tuolla ainaisessa pimeydessä. Koiria tosin ei tunnu haittaavan, pääselevät vilkkujen ja heijastimien kanssa ihan normaalisti. Tää viikko ollaan koirapoikien kanssa ihan keskenämme, joten ohjelmaan kuuluu aamulenkki pimeällä metsätiellä, töiden jälkeen lenkki pimeässä metsässä ja iltalenkki narussa kulkien pimeässä... Ihana marraskuu! :-/ Totta puhuen lumen tulo on auttanut ihan hurjasti, sen ansiosta sentään metsässä voi ylipäätänsä pimeässä kulkea.
Tän päivän tieteellisen tarkkojen mittausten perusteella paino on 10,3 kg ja korkeutta ehkä 42-43 cm (sohvan reunaa korkeampi, mutta jakkaraa matalampi ;-)).
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Talvihorros?
No ei nyt sentään ihan, vaikka mielellään sitä kömpisi peiton alle ja heräisi keväällä. Merkkiä ei tunnu syysmasennus vaivaavan, vauhti sen kun kovenee. Muistatteko ne ikivanhan elokuvan suloiset riiviöt, jotka kastuminen sai muuttumaan ihan kamaliksi? Merkille on saattanut syyssateiden seurauksena käydä samalla lailla... Se on edelleen niin suloinen, kun olla voi, mutta se on alkanut kasvattaa Asennetta. Todistettavasti koipi nousee aina silloin tällöin ja se koittaa välillä urputtaa Rasmukselle vastaan... :-0 Ja Sentti-parkaa pitää purulelunaan miten huvittaa. Ollaan siis jatkossa tarkkana ja tarvittaessa puututaan hölmöilyihin. Ei kyllä ole vaikea kuvitella, että ihmiset helposti lankeaa suloisen ulkonäön edessä. Saattaisi itselle käydä samalla lailla, jos ei näkisi miten tuo käyttäytyy isoja koiria kohtaan. Se ei (ainakaan toistaiseksi) suoraan pistä meille ihmisille hanttiin, mutta vanhempia koiria kohtaan on välillä ihan uskomattoman röyhkeä. Saas nähdä miten ämmän käy...
Tänään Merkki ekaa kertaa karkasi portin raosta räksyttämään jollekin, mutta en kerinnyt nähdä mikä siellä meni (katosi siis autotallin nurkan taakse). Ja hölmistyin niin, etten ehtinyt karjaista ennen kuin hävisi näkyvistä (ja Rasmus on koulinut sen verran hyvin, että en sitten viitsinyt huudella perään). Kunhan pääsin itse portista, niin tuli jo täyttä vauhtia takaisin. Mutta aika vakuuttavalla rähinällä se lähti ollakseen ihan kakara... :-0 Tähän asti ollaan hengailtu pihassa, eikä ole ollut moksiskaan ohikulkijoista. Ollaan siis jatkossa tarkempia tämänkin kanssa. Sopivan tilanteen tullen sille täytyy kertoa, että ei ole Merkin asia päättää, ketä meidän talon ohi saa kulkea. Meillä on aita pihan ympäri, joten ei tuo tähänkään asti ole tiellä ihmisten riesana roikkunut. Pääsipähän vaan tänään livahtamaan, kun lakaisin lunta terassilta.
Koulutusrintamalla on ollut luvattoman hiljaista. Jotenkin on mennyt energia siihen, että ollaan tuolla ankeassa sateessa ja pimeässä ulkoitu edes jotenkin. Sisällä ollaan lähinnä leikitty ja järsitty luita / puruluita. Samoja vanhoja koulutusjuttuja ollaan hömpötelty. Täytyis kehitellä edes jonkinlainen suunnitelma, että ei junnattaisi vaan paikallaan. Jatkossa pitäisi aloittaa / jatkaa ainakin seuraavia: luoksetulon paikka (eteen), peruuttaminen, nouto, seisominen, istumiseen ja maahanmenoon kestoa. Ja sitten tietysti se tärkein, eli ihmisten ilmoilla liikkuminen ja etenkin vieraisiin koiriin totuttelu (se murina...). Viimeksi hallille tuli bestis Lumi, joten keskittyminen enempi vähempi hävisi. Saatiin silti ihan kivoja leikkimisiä & jotain pikkujuttuja, mutta heti kun tekeminen loppui, piti tuijotella Lumia ja piiiiiipata... :-/ Hallilla siis aloitettava ihan kunnolla rauhoittumistreenit. Loppukuusta olisi mätsäri tyrkyllä, lähdetään ainakin menoa ja meininkiä ihmettelemään. Kehässä voisi pyörähtää kokemuksen vuoksi, jos ei kovin pahasti pörräile kanssakilpailijoille... ;-) Tätä varten täytyisi siis skarpata se seisominen. Kontaktikävely onnistuu (jos on onnistuakseen noin isossa häiriössä) namien kanssa, mutta pylly tuppaa mennä maahan heti, kun pysähdytään.
Ai niin: hampaita putoilee tasaisen hitaaseen tahtiin. Ainakin kaksi takahammasta oon onnistunut kiskomaan irti. ;-) Siis ihan oikeasti, molemmat rapsahti hallin lattialle (eri kerroilla), kun leikittiin narulelulla. Suu on niin pieni ja koira eläväinen, että en ihan pystynyt paikantamaan mistä ne puuttuu. Kulmahampaat sen sijaan on edelleen tiukasti kiinni. Uusiakaan ei näy, joten kaipa me voidaan odotella ihan rauhassa. Karvakin alkaa muistuttaa jo pumpulipallon sijasta ihan oikeaa mudin karvaa, hieno juttu. :-) Paikoitellen toki vielä höttöinen, mutta eiköhän sillä talven yli jo tarkene.
Viikonloppuna koitetaan päästä mudiseurassa riekkumaan. Täytyy raportoida omakohtaiset kokemukset onko mudi todella toiselle mudi. ;-P Lauantaille kyllä luvattiin sadetta, joten kuvia ei mahda juurikaan saada.
Tänään Merkki ekaa kertaa karkasi portin raosta räksyttämään jollekin, mutta en kerinnyt nähdä mikä siellä meni (katosi siis autotallin nurkan taakse). Ja hölmistyin niin, etten ehtinyt karjaista ennen kuin hävisi näkyvistä (ja Rasmus on koulinut sen verran hyvin, että en sitten viitsinyt huudella perään). Kunhan pääsin itse portista, niin tuli jo täyttä vauhtia takaisin. Mutta aika vakuuttavalla rähinällä se lähti ollakseen ihan kakara... :-0 Tähän asti ollaan hengailtu pihassa, eikä ole ollut moksiskaan ohikulkijoista. Ollaan siis jatkossa tarkempia tämänkin kanssa. Sopivan tilanteen tullen sille täytyy kertoa, että ei ole Merkin asia päättää, ketä meidän talon ohi saa kulkea. Meillä on aita pihan ympäri, joten ei tuo tähänkään asti ole tiellä ihmisten riesana roikkunut. Pääsipähän vaan tänään livahtamaan, kun lakaisin lunta terassilta.
Koulutusrintamalla on ollut luvattoman hiljaista. Jotenkin on mennyt energia siihen, että ollaan tuolla ankeassa sateessa ja pimeässä ulkoitu edes jotenkin. Sisällä ollaan lähinnä leikitty ja järsitty luita / puruluita. Samoja vanhoja koulutusjuttuja ollaan hömpötelty. Täytyis kehitellä edes jonkinlainen suunnitelma, että ei junnattaisi vaan paikallaan. Jatkossa pitäisi aloittaa / jatkaa ainakin seuraavia: luoksetulon paikka (eteen), peruuttaminen, nouto, seisominen, istumiseen ja maahanmenoon kestoa. Ja sitten tietysti se tärkein, eli ihmisten ilmoilla liikkuminen ja etenkin vieraisiin koiriin totuttelu (se murina...). Viimeksi hallille tuli bestis Lumi, joten keskittyminen enempi vähempi hävisi. Saatiin silti ihan kivoja leikkimisiä & jotain pikkujuttuja, mutta heti kun tekeminen loppui, piti tuijotella Lumia ja piiiiiipata... :-/ Hallilla siis aloitettava ihan kunnolla rauhoittumistreenit. Loppukuusta olisi mätsäri tyrkyllä, lähdetään ainakin menoa ja meininkiä ihmettelemään. Kehässä voisi pyörähtää kokemuksen vuoksi, jos ei kovin pahasti pörräile kanssakilpailijoille... ;-) Tätä varten täytyisi siis skarpata se seisominen. Kontaktikävely onnistuu (jos on onnistuakseen noin isossa häiriössä) namien kanssa, mutta pylly tuppaa mennä maahan heti, kun pysähdytään.
Ai niin: hampaita putoilee tasaisen hitaaseen tahtiin. Ainakin kaksi takahammasta oon onnistunut kiskomaan irti. ;-) Siis ihan oikeasti, molemmat rapsahti hallin lattialle (eri kerroilla), kun leikittiin narulelulla. Suu on niin pieni ja koira eläväinen, että en ihan pystynyt paikantamaan mistä ne puuttuu. Kulmahampaat sen sijaan on edelleen tiukasti kiinni. Uusiakaan ei näy, joten kaipa me voidaan odotella ihan rauhassa. Karvakin alkaa muistuttaa jo pumpulipallon sijasta ihan oikeaa mudin karvaa, hieno juttu. :-) Paikoitellen toki vielä höttöinen, mutta eiköhän sillä talven yli jo tarkene.
Viikonloppuna koitetaan päästä mudiseurassa riekkumaan. Täytyy raportoida omakohtaiset kokemukset onko mudi todella toiselle mudi. ;-P Lauantaille kyllä luvattiin sadetta, joten kuvia ei mahda juurikaan saada.
 |
| Se kasvattaa Asennetta ja korvia ;-) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)