Kun pötköstä tuli Tuuma

Pitkän ja hartaan mietinnän päätteeksi Sentin pikkuveljestä tuli Tuuma. Nyt toivotaan, että nimi on tässäkin yhtälailla enne mitä Sentin kanssa... ;)

Viikonloppu meni Messarissa tuttuja moikkaillessa, koiria katsellessa ja etenkin shoppaillessa ja hotellissa nautiskellessa (ilman pentua). Ja täytyy todeta, ettei musta kyllä tule näyttelyihmistä sitten millään. Ihan kummallista touhua. ;) Pojat oli oikein hyvin pärjänneet kotosalla, mitä nyt Merkillä "jonkin verran" ylimääräistä puhtia. Koska mää olin pois kuvioista, niin Merkkikin oli taas osannut käyttäytyä. Olivatten jopa metsälenkillä vähän Tuuman kanssa tutustelleet. :) Metsälenkit tosin kuulemma ovat noin muutaman sata metriä pitkiä, mutta jostain sitä on aloitettava? :D 

Mua sitten ottaa ihan kympillä päähän se, että mun kanssa ollessa Merkki perseilee ihan kaikille! :( Jos mää en ole kotona, mahtuvat J:n ja Sentin kanssa esim. sohvalle ihan sopuisasti ja J on oikein huipputyyppi muutenkin. Mun kanssa hengatessa pitää rähistä ihan kaikille. Huoh. Kieltämisestä tilanne vaan huononee, on valitettavasti kokeiltu. 

Rasittavaa on jatkuvasti koittaa ennakoida kaikkea. Nyt se on mahdotontakin, koska Tuuma vähän heikosti osaa mitään käskyjä. ;) Merkin voi siis käskeä omalle paikalle maate ja se pysyy siellä. Rähisee vähemmän, koska ei ole mun kyljessä henkivartijana, mutta mutkuttaa kuitenkin. Onneksi toimintakyky kuitenkin puuttuu, niin homma jää vaan kiroilun tasolle... Kunhan Tuuma joskus tajuaa oman parhaansa ja lakkaa väkisin tunkemasta suden suuhun, niitä voi varmasti pitää sisälläkin yhdessä.

Sisällä ovat siis edelleen Tuuman kanssa eri puolilla porttia. Sentti on alistunut kohtaloonsa puruleluna ja hengailee tarvittaessa pennun kanssa. Olleet pieniä hetkiä kahdestaan, kun J on poikennut jossain. Myös takakontissa heimoveljet matkustavat kahdestaan, Tuumalla on siellä kuulemma vielä jotain asiaa...

Tuuma on nyt sitten huimat kahdeksan viikkoa ja on viikossa oppinut ainakin kulkemaan terassin rappuset (melkein) kompastelematta ja hyppimään entistä korkeammalle. On tainnut myös kotiutua kunnolla, kun ruoka on alkanut maittaa paremmin. Yhtään mitään rakentavaa ei olla tähän asti tehty, käyty miljoona kertaa päivässä omassa pihassa ja nukuttu & riehuttu sisällä. Pikkuhiljaa voisi varmaankin jotain pienenpientä alkaa näperrellä, tulee joululomakin sopivasti. :) 

Mutta on tää vaan kuulkaa raskasta, isot pojat on ihan totaalisen hunningolla, kun ei muuta jaksa kun rehata pennun kanssa. Sitä ei voi hetkeksikään päästää silmistään, koska a) se repii jotain ei-sallittua ja/tai vaarallista b) se alkaa kiljua c) se ehtii pissata johonkin. Isot pojat ei siis ole tehneet yhtään mitään treenin tapaistakaan ja lenkitkin olleet minimaalisia. Mutta eiköhän me tästä löydetä joku järkevä rytmi hommiin. Pakko.

Merkin upea Luksi-veli oli muuten ollut Juha ja Suski Korrin opissa. Kannattaa käydä lukemassa huippuhyvät luentomuistiinpanot leikittämisestä täältä ja itse koulutuksesta täältä! Luennolla näkyi olevan paljon samoja asioita, mitä Juha täällä Kannuksessakin puhui, mutta Laura oli kyllä saanut ne mua selkeämmin paperille...