NOU1 Tuuma

Kesäloma lopeteltiin mukavissa tunnelmissa, kun J ja Tuuma kävivät hakemassa NOU1 tuloksen taippareista. Tuumalla riitti ikä juuri ja juuri, mutta J päätti lähteä kokeilemaan ennenkuin otus ehtii päästä "oikean riistan" makuun. Ja treenattukin oli kuulemma ahkerasti. :)

Koe oli siis Vimpelissä 2.8., järjestäjänä Tollerit ja tuomarina Tapio Sihvonen. Järjestelyt oli hyvät ja tuomari huippumukava. Aamupäivän porukassa oli 10 tai 11 koiraa, joista jäljelle pääsi ehkä 6. Kaikki jäljelle päässeet saivat hyväksytyn tuloksen. Koiramme-lehdessäkin olleen kurinpitojutun takia koirien sirut tarkistettiin ainakin kolmesti päivän aikana. Eihän siitä toki mitään varsinaista haittaa ole, mutta aika ruljanssi taas yhden ihmisen töppäilyjen takia.

Tuuma oli heti numerolla 1, joten ei tarvinnut kauaa jännätä, riistat oli priimakunnossa ja maastoissa ei vielä juurikaan häiriöhajuja. Vesinoudot ja haku meni ihan oppikirjan mukaan. Vähän toista lokkia palauttaessa tiiraili veneelle päin, mutta palautti sitten kuitenkin J:lle. Hakuruutu oli lehtipuuvesakkoa kasvavaa hakkuualuetta, joten koiraa ei ainakaan yleisö nähnyt lähettämisen jälkeen yhtään. Ensimmäisen alueelle heitetyn variksen lisäksi Tuuma nouti ehkä 3 muuta varista. Reippaasti lähti joka lähetyksellä, ei tullut välillä kyselemään, nosti kuulemma reippaasti riistat ja palautti käteen. Jäljelle siis.

Jälki oli taas kuulemma se vähiten treenattu osuus ja jänskätti kyllä. Siksikin, että Sentti aikakaan sössi tän vissiin ainakin kerran, jos ei kahdesti. Taas sellaista ryteikköä, ettei yleisö nähnyt mitään. Hakkuuaukean ja metsän rajassa oltiin. Tuuma lähti ihan reippaasti, mutta sitten metsässä oli joku mörkö... Pysähtyi kuulemma ja vaan tuijotti metsään. Tuomari oli kiltti, pyysi kutsumaan koiran takaisin ja lähettämään uudestaan. Vieläkin mörköili, mutta jotenkin sitten lopulta sai päänsä järjestykseen ja pääsi kanille asti. Sitten ei ongelmia, otti heti ja palautti nätisti käteen. Pulssi nousi katsomossakin seistessä kyllä, huh. Mutta koska kani sitten lopulta tuli kuitenkin, niin läpi meni onneksi.

Pähkäiltiin tietysti kotimatkalla mikä koiraan iski. Kävi ilmi, että oli ensimmäinen ihan ventovieraan tekemä jälki, joten liekö Tuumaa jännittänyt, että toimitsijamies on siellä kanin lisäksi odottamassa. :D Tai sitten vaan pimeässä metsässä oli joku kummitus. Tuulikin kävi, joten on siellä tietysti joku puska voinut heilua ja pitää ääntä. Mutta ei T kyllä normaalisti metsässä mitään mörköile, siellä on ravattu niin valoisalla kuin pimeälläkin liki päivittäin.

Koeselostus:

• Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti ja myönteisesti vieraisiin koiriin ja ihmisiin.
• Uimahalu: Hyvä uimahalu.
• Hakuinto: Hakee koko suorituksen ajan hyvällä innolla.
• Noutohalu: Ottaa nopeasti ja empimättä riistat.
• Nouto-ote: Hyvät pehmeät otteet. 
• Palauttaminen: Vauhdikkaasti ohjaajan käteen.
• Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen ja rauhallinen.
• Itseluottamus ja aloitekyky: Liikkuu hieman aran oloisesti kanille.
• Yhteistyö: Hyvä yhteistyö.
• Yleisvaikutelma: Tänään hyviä taipumuksia esittänyt uros, joka selvittää päivän tehtävät helposti.

Pojat treenasi lomalla ahkerasti, mutta kyllä Tuumalla taipumukset kohdallaan on. Se on pennusta asti palauttanut lelut "automaattina", uimaopetteluun riitti yksi keikka montuille ja siitä lähtien se on uinut aina tilaisuuden tullen (hyppii itse veteen, ei tarvise leluja tms.), paukut ei pelota, riista kiinnostaa ja vauhtia piisaa. J on sitten treenannut ennenkaikkea palautuksia, hakuruutuun lähtemistä edes suunnilleen osoitettuun suuntaan ja malttia. Tämä tulos siis tuli suhteellisen helposti, saas nähdä mitä pojat jatkossa keksii. 

Päivän aikana muita koiria katsellessa mietitytti taas etenkin palautukset. Niissä on tosi monella ongelmia, vaikka se on ehkä tärkein juttu koko hommassa. Noutavasta koirasta ei ihmeemmin ole iloa, jos se ei palauta riistoja... Esim. riistaviettiä ei koiraan saa mistään taiottua, jos sitä ei luonnostaan ole. Palautus sensijaan on temppu siinä kuin vaikka istuminenkin, koulutettavissa kyllä koiralle kuin koiralle (etenkin jos oletetaan, että koira ottaa tavaroita suuhun, ei vaan tuo niitä). Miksi ihmeessä päästetään koirat liehumaan hakuruutuun riistojen kanssa, jos on tiedossa että palautus ei onnistu? Miksi sitä ei treenata ihan ensin kuntoon? Miksi koiraa ei laiteta vaikka liinaan, jos epäilyttää, että se lähtee huitelemaan omiaan? Miksei malteta tehdä ensin kunnon pohjia ennen siirtymistä muihin juttuihin?

J on nyt Sentin ja Tuuman kanssa aloittanut varsinaisen treenaamisen palautuksista. Operantisti naks & nami ensin damin suuhun ottamisesta (kädestä), sitten maasta nostamisesta ja lopuksi pitää damilla tökätä ihmisen käteen. Tätä on sitten tahkottu pitkään ja hartaasti ennen kuin mitään heitetään tai piilotetaan etsittäväksi. Varmuuden vuoksi vielä riistallakin käydään samat vaiheet naksun kanssa läpi, kädestä ottaminen, maasta nostaminen ja pienen matkan päästä palautus. Sitten vasta aletaan lisätä välimatkaa ja vauhtia. Jos yhtään epäilyttää, palataan taaksepäin ja tehdään lisää helppoja toistoja. 

Tavoitteena on siis saada tahkottua palautus niin selkäytimeen, että aina jatkossa kun jotain nappaa suuhunsa, ensimmäinen ajatus on lähteä palauttamaan. Ja monen wanhan parran kauhistukseksi palautuksista palkitaan lähes aina ruoalla ihan kokenuttakin koiraa. ;) Onneksi sekä Sentti että nyt Tuuma on molemmat ollu niin ahneita, että namit on voittanu aina riistan kanssa yksinään rallaamisen. Katsotaan mitä tapahtuu, kun Tuuma pääsee oikeisiin töihin... ;)

Hyvät opasteet perille asti.

Tuomarin puhuttelu ja koirien sosiaalisuuden tsekkaus.

Vesityö.

Noutaa se vedestä.

Hakuruutuun ei juuri nähnyt.

Se palautus...

Kanikin lopulta tuli talteen.

Jälkikäteen on helppo hymyillä.

Joko saa mennä?

Muutkin toki osasi vesinoutaa.

Taas pääsi kani hukkaan.

Palkanmaksun aika!

Loma ja leireilyä

Loma aloitettiin varovaisesti makaamalla viikon päivät kotona. Kotona makaamista auttoi järkyttävä helle, verhot kiinni löhöttiin sohvalla ja käytiin vähän iltaisin ulkoilemassa.

Joku ilta tehtiin "motivaatiojälki", kun leiri alkoi painaa päälle. Tein siis 3 * lyhyen jäljen (ehkä n. 100 m), päässä namipurkki. Eka ja toka meni suunnitelmien mukaan, kolmannelle sitten vähän jo hyytyi, kun oli niin kuuma (joi kyllä pullosta jälkien välillä, hienoa).

Torstaina lähettiin ajelemaan mökille, välipysähdys tuli ihan tarpeeseen, koska yhtä soittoa matkaa olisi tullut viitisen sataa kilometriä. Perjantaina sitten mudien leirille Tammelaan jäljestelemään. Paikka oli aivan mahtava: keskellä metsää, jokaiselle omat huoneet ja hyvät maastot ympärillä. Kouluttajana Tuija Juselius, suosittelen lämpimästi!

• Perjantaina tehtiin illalla lyhyt peltojälki, reilu 200 askelta ja muistaakseni 5 keppiä, ei kovin kauaa vanhentunut. Merkki ajoi ihan hyvin tyypilliseen tapaan. Rauhallisesti, mutta ei aivan jumittanut. Vähän ötököiden tuijottelua, mutta ei pahasti. Ilmaisi muistaakseni kaikki kepit ja suostui lopuksi leikkimääkin "yleisön edessä". Seuraavalle päivälle päätettiin kokeilla nopeaa palkkaamista, josko se saisi vauhtia lisää. 
• Lauantaina onneksi aamupäivällä taivas oli pilvessä, joten ei ollut aivan törkeän kuuma. Pellolle taas joku reilu 300 askelta 6 kepillä. Täydessä kukassa oleva apilapelto, joten öttiäisiä oli ihan riittävästi. Muuten ajoi ihan asiallisesti, mutta ötökät häiritsi. Selvästi nopeampi palkkaaminen oli Merkistä kivempaa. Kävin siis vaan antamassa namin & kehumassa pikaisesti, keppi talteen ja sitten heti menoksi. Osa kepeistä oli vieraita, osa omia. Ekasta (oma) meni yli reagoimatta, kerran ilmaisi ihan varman näköisesti, mutta en löytänyt keppiä... Palkkasin kuitenkin ja jatkettiin matkaa. 
• Jatkossa: Jäljille vaihtelua vierailla esineillä, ei palkkaamisen venyttämistä, ei lisäkäskyjä vaikka jää tuijottelemaan. Vältettävä siis kaikin keinoin mitään painostamista. 
• Lauantaina illasta esineruutua. Oli just niin kamala, mitä on viimeaikoina ollut. Ei halua lähteä ruutuun jne. Tehtiin niin, että Tuija heitteli ihan etureunaan (tallattuna n. 10 * 40 m alue) läjän esineitä ja hengailin vaan siinä Merkin kanssa. Kaikenlaista mustikoiden syömistä, ötököiden tuijottelua jne. Mutta kyllä se sieltä pari esinettä bongasi. Tuija naksautti heti, kun otti suuhun (tässä aina pysähtyy vilkuilemaan, kun oli se maa-ampiaisepisodi vuosi sitten esineruudussa) ja mää koitin parhaani mukaan palkata. Oli vaan niin kuuma tms., että namit kelpasi tosi nihkeästi. 
• Jatketaan samaan malliin: paljon esineitä ja vaan hengailua & naksu esineen suuhun ottamisesta. Unohdetaan luovutukset jne. Ei mitään käskyjä ja mahdollisimman hyvä & vähän pidemppi palkkaaminen. 
• Sunnuntaina vieraan tekemä jälki metsään, ehkä joku nelisen sataa metriä ja 6 keppiä. Oli aika kuuma ja jälki ehti vanheta ainakin 5 h, kun välillä treenasivat peltokoirat. Ja voi ristus, ihan kun ei oltaisi ikinä metsässä jäljestetty... Ihan pelkkää haahuilemista, pysähtelyä, mustikoiden syöntiä, ruohon syöntiä, piehtarointia (!), hukkia jne. En katsonut kelloa, mutta kauan siellä kesti. Pari pientä pätkää näytti ihan jäljestämiseltä, mutta noin 90 % ei...  No, saatiinpahan ongelmat esille ja ohjeita. 
• Vieraan tekemiä jälkiä ja vieraita esineitä. Kun hukkaa jäljen, niin liinasta irti ja jää itse jäljelle seisomaan (ei "palkkaa" sillä, että lähtee itse mukaan eikä myöskään apuja sillä, että pysäyttää etenemisen), kun itse nostaa uudelleen, kehut. Ei lisäkäskyjä, vaikka pysähtelee syömään tms. (on helposti joko apu tai painostamista). Tavoitteena mahdollisimman itsenäinen ja motivoitunut koira, joka ei vaikeissakaan paikoissa kysele ohjaajalta apuja.

Muuten leiri oli taattua kamaa: hyvää seuraa ja vertaistukea, paljon hyvää ruokaa ja treenitkin hyödyllisiä. Valtavan iso kiitos järjestäjille! Ensi vuonna toivottavasti uudestaan. 

Jalo

Reetu

Praha

Prima

Pava

 

Kira

Välke

Pava

Merkki (kuva Aura Jäntti)

Merkki (kuva Aura Jäntti)

Pois lähtiessä sitten taas pysäys mökille elpymään. Tehtiin leirin opeilla yksi esineruutu, kun Tuuma oli oman hakuruutunsa tyhjännyt. Tallattiin J:n kanssa noin 10 * 25 m ja Tuuman hajut oli myös ruudussa. J heitteli Merkin nähden n. puoleen väliin 5 esinettä. Laskin Merkin irti ja lähdin kävelemään ruutua kohti. Ekalle esineelle lähti ihan reippaasti (näytti jopa etäisesti esineruudulta ;) ) ja muistaakseni nostikin ok. Naksu esineen nostosta ja peruuttelin, kun lähti palauttamaan. Sitten vaan uudestaan ruutuun kävelemään, nyt ei enää kunnolla irronnut vaan hengaili muuten vaan (söi mustikoita ym. todennäköisesti sijaistoimintoja). Maltoin kuitenkin olla hiljaa (ja *ttuuntumatta) ja seisoskella esineiden liepeillä. Merkki keksi kaikkea sijaistoimintaa, mutta yhtä esinettä lukuunottamatta nosti suht hyvin kaikki, kun sai hajun ja lähti palauttamaankin, vaikken sitä vaatinutkaan. Jostain syystä yhden esineen haisteli, mutta jätti nostamatta (rullalle kääritty hanska). Siirryin sitten vaan vähäsen ja nosti toisen esineen. Tämä "hankalakin" nousi uudella yrityksellä. Josko se tästä, kun vaan jaksaisi treenata... 

Tuuma on kuulemma treenaillut myös ahkerasti ja ainakin nyt, kun pääsin katselemaan, hakuruutu näytti hyvältä ja laahausjälkikin onnistui. Molemmat dameilla, mutta riistaa odottaa pakkasessa. :) Mökillä ovat päässeet myös tekemään kunnon vesinoutoja riistalla ja haulikkoradalle pauketta kuuntelemaan. Joskohan syksyllä jo isojen poikien jahtiin... Treenien lisäksi kuulemma harrastetaan uimahyppyjä laiturilta ja anopin ulkoilutusta. Pöydästä kerjääminen näyttää myös entistä tomerammalta. ;)

Mölli-Merkki

On nyt muut jutut vähän jääny Sentin takia vähemmälle, ei oo vaan jaksanut. :(

Merkki on kuitenkin treenaillut pienesti rally-tokoa ja käytiin mölleilemässäkin 97/100 pisteen edestä, vähennykset puutteellisesta yhteistyöstä. Meillä kävi moukan tuuri, koko päivän kestänyt sade loppui ennen "kisaa" ja päästiin ekana aloittamaan. Ei siis ollut hajuja, mihin olis juuttunut kiinni. Oli myös sen verran vilakka, ettei ollut pörriäisiä, niistähän Merkki myös tilttaa ihan totaalisesti. Liki täydellisistä olosuhteista huolimatta oli kyllä sellasta täi tervassa -meininkiä, ettei tosikaan. Niitä miinuksia meni, kun herra Merkki oli jossain omassa kuplassansa ja vaan tuijotteli johonkin kaukaisuuteen... 

Arvostelussa luki, että ihana rauhallinen suoritus. Noinkin positiivisesti asian voi siis ilmaista, mulla oli mielessä vähän jotain muuta... Mutta kyllä meillä tavoitteena olis ihan jotain muuta kuin rauhallinen. Vaikka iloinen tai reipas tai jotain sen suuntaista. Vietikäs ja voimakas ollaan unohdettu jo ajat sitten. :P Alokkaassahan liikkeitä on tosi hintsusti, mutta nyt oli kaikki variaatiot "koira eteen" (vasemmalta ja oikeasta sivulle, istumisen kanssa ja ilman), missä meillä etenkin ne kiertämiset tökkii edelleen. Muuten ihan simppeli rata ja itse erotin oikean ja vasemman toisistaan, suorituspaikatkin sinnepäin, koska niistä ei pistevähennyksiä tullut. Jei!

Treeniä, treeniä siis, jostain tarvis se virtanappi saada on-asentoon! Ja treenata joku rutiini aloitukseen, että olis edes toivo päästä aloittamaan jotenkin hallitusti. Eikä niin, että koira tuijottelee taivaisiin ja koitat siinä sitten jollain saada huomion takaisin itseesi. Nyt esim. siinä lähdön vieressä oli perhe pikkulasten ja lastenrattaiden kanssa, jotka M tietysti bongas just ennen kehään menoa. Jäis siis tuijottelemaan ja murrailemaan niitä, eikä ollut mun kanssa hommiin lähdössä ollenkaan. 

Vähän kyllä on sellanen peli menetetty -fiilis Merkin kanssa, mun osaaminen ja viitsiminen ei vaan riitä. Mutta kokeillaan nyt kesän ajan ja katsotaan sitten. Syksyn kurssillekin on kyllä ilmoittauduttu, joten... Tai sitten, jos hermo menee tykkänään, otan Tuuman rally-kaveriksi. Ainakaan toistaiseksi siitä en oo onnistunut tappamaan tekemisen meininkiä. Tuuma vaan nyt on kesätöissä ja nomeilemassa J:n kanssa mökillä, joten treenaaminen ei onnistu.

Ai niin: tehtiin yksi lyhyt jälkikin joku päivä, mutta sellasta diipailua sekin... Ehtii pysähdellä haistelemaan kukkasia, tuijotteleen pörriäisiä jne. Janalta sentäs lähti oikeaan suuntaan ja ilmaisi namipurkit (pysähtyy seisomaan ja haistelemaan, en viitsi enää muuta vaatia). Ja jälkileirille pitäis lähetä ensi viikolla...

Sentti on pois

Lauma pieneni yhdellä ja Sepe on nyt siellä, missä kenenkään selkä ei ole kipeä ja labradorit saa syödä seisovasta pöydästä. Maailman kiltein ja tervepäisin koira, Merkin varapäre ja Tuuman purulelu on pois. Olo on hirveä, mutta Sentillä on nyt kaikki hyvin. Kaipa tästäkin joskus tokenee?

Toukokuu oli ja meni, kesäkuukin jo melkein

Kyllä me täällä edelleen hengissä ollaan koko porukka, mikä lie kevätmasennus tai raittiin ilman myrkytys, kun kaikki tuntuu olevan tavallistakin tasapaksumpaa ja tylsempää. Enää viikko lomaan, odotellaan kun kuuta nousevaa... Jos vaikka kuvien kautta koittais jotain purkaa?

Toukokuun alussa Corianderseilla oli laajennettu sukukokous, johon J ja Tuuma osallistui. Me muut käytiin uteliaisuuttamme kuokkimassa yhtenä päivänä. Penskat treenasi nome-perusteita ja kokeilivat verijälkeä. Samassa porukassa Tuuman kanssa oli siskot Bertta ja Silva. Kyllä niissä vaan sukunäköä on. ♥ 

Bertta

Silva

Tupsis

Palautus

Jännää oli, mutta kyllä se varis sitten lopulta mukaan lähti. :)

Sitten jossain vaiheessa iski helle (vaikea kuvitella just nyt) ja vähän uimakouluiltiin. Ihan ekoilla kerroilla Tuuma juoksi veteen niin kovaa vauhtia, että sukelsi... Tai sitten jalat ei ottanu pohjaan ja piti uida. Muutaman tällasen insidentin jälkeen se alkoi kuitenkin ihan tarkoituksella uida pieniä kiemuroita. Ihanaa saada taas Rapsun jälkeen kunnon uimamaisteri taloon. :) Kuvissa ekat vesinoudot, jotka meni tutulla kaavalla: täydet vauhdit ja komealla loikalla veteen. Damin kanssa oli ensin niin jännää, että meni ihan pärskimiseksi. Siis se perinteinen, että peräpää vajoaa ja etujalat roiskii ihan tolkuttomasti. Nopeasti kuitenkin osasi korjata ja nykyään ui ihan siististi. 

Iän tuomalla arvokkuudella... ♥ 

Ja vähän mudidraamaa, onneksi tässä ei ole ääntä. :D

Juhannuskin oli ja meni palellessa lähinnä. Ja tajusin, että myös Merkin 4 v. syntsät oli menny ihan ohi! o.O Aattona käytiin ajelemassa ja katselemassa vähän maisemia. Perinteiset pönötykset ja luontokuvat piti toki ottaa. Passikuvat ikäjärjestyksessä:

Tuuma 8 kk. Vähän takakorkea, mutta toivottavasti korjaantuu matkan varrella.

Merkki on käynyt vaihtelevalla menestyksellä rally-treeneissä, tällä viikolla oli kesän viimeinen kerta. Ei varmaan erikseen tarvi mainita, että eniten töitä tarvis tehdä asenteen ja vireen kanssa. Mutta mää oon niissä tolkuttoman huono, pitäis olla joku neuvomassa miten tehdään. Ja potkimassa perseelle, että tulis myös tehtyä. Temppuja Merkki osaa kivasti ja niitä on sille hauska opettaa. Harmittaa vaan, kun "ihmisten ilmoilla" siitä ei saa irti sitä parasta tekemistä. :( Nyt pitäis eniten tehdä hommia oikealla puolella seuraamisen vahvistamiseksi, oikealle käännöksissä (kun seuraa vasemmalla) ja "saksalainen" täyskäännös (kummaltakin puolelta) on huono. Istumasta seisomaan nouseminen välillä takkuaa ja peruuttaminen pitäis saada suoraksi. Mutta täytyy sanoa, että oli meillä kivojakin pätkiä ja ehdottomasti halutaan syksyllä jatkaa, vaikka vähän rahapussissa kirpaiseekin. 

Merkki on menossa parin viikon päästä mudien jälkileirille ja jälki on tehty viimeksi kai joskus tammikuussa... Eli pitäisi aktivoitua, että kehtaa edes lähteä reissuun. 

Tuuman kanssa pitäis myös olla paaaljon johdonmukaisempi ja reippaampi, mutta enpähän vaan ole ollut... :/ Taidan tehdä siitä sirkuskoiran, aloitin keskiviikkona sheippaamaan pesuvatin päällä pyörimistä. Perimmäisenä taka-ajatuksena on perusasennon opettaminen, mutta myös takapään käytön vahvistaminen ja sheippaamisen opettelu. Nyt näyttäis, että saan sen opetettua teputtamaan takajaloilla, mutta en pyörimään vatin ympäri... :D 

Kokeilin muuten Merkin kanssakin tätä, kun ajattelin olevan iisipiisi (M osaa siis pyöriä vähän houkuteltuna ihan hyvin molempiin suuntiin), mutta kuinkas sitten kävikään... Sain vatille kiipeämistä, jalat-temppua eri versioina, vatille istumista, makaamista etu- tai takajalat vatilla, huutamista ja pomppimista... O.O Ja sitten toki repsahdin ja käskin "tassut" ja "odota" eli se siitä sheippaamisesta. Tänään kokosin hermoni ja kokeiltiin uudestaan paremmalla menestyksellä. Enemmän etujalat vatin päällä pyörimistä ja suht vähän jalkoja, hyppimistä ja huutamista. 

Tuuma on tehnyt ihan pari kertaa metsäjälkeä. Oon tehnyt niin, että alun tallaukseen yksi frolic, kävelyä lyhyillä askelilla, toinen frolic johonkin 5 m paikkeille ja keppi 10 m kohdalle. Näitä pätkiä 1-3 kpl. On "vanhentunut" sen aikaa, että autolla teen jokusen kepin etsimisen & nostamisen, että Tuuma muistaa mitä ollaan tekemässä. Kun laittaa narun valjaisiin mahan alle kiinni ja hidastaa minkä jaksaa, tekee ihan hyvin. Pysyy siis suunnilleen jäljen päällä (kun estää hihnalla seilaamisen) ja nostaa & palauttaa kepin mulle. Ilmaisun on kyllä melko törkeä: mälvää keppiä eikä malta kovin siististi antaa käteen. Mutta en viitsi nipottaa, pääasia, että reagoi keppiin. 

Tässä yhtenä päivänä päätin kuitenkin kuluttaa Tuuman päiväruoan namijäljelle ja voi pojat, että se olikin vikatikki! Ihan törkeä kiire, kiskominen ja vetäminen ja hilluminen ja siltikään ei syö likikään kaikkia nameja, kun ei vaan kerkiä... Oli kyllä jälkeenpäin hyvin treenannut olo: jalat kipeät reilusta sadasta kyykystä ja kädet kipeät narun päässä roikkumisesta. :D Tuuma siis jatkossakin humppailee jälkeä ilman namitusta, meni syteen tai saveen.

Etsimistä on Tuuman kanssa tehty sen verran, että ollaan pari kertaa yhdessä viety joku lelu metsään ja palattu sitten lähettämään lähtöpaikalta. Ja voi pojat, miten on helppoa Merkkiin verrattuna! Ei tarvi hetsailla eikä pelätä kärpäsiä (juu, se viimekesäinen maa-ampparijuttu teki Merkistä entistä ihan hysteerisen). Kunhan sanoo, että lelu ja päästää irti. Menee kovaa, tulee kovaa ja palauttaa käteen. :) Miten joku asia voikin tulla ilmatteeksi, kun koiralla on palikat kohdallaan. Ja ehkä joku kunnia J:llekin, sehän noita palautuksia on hieronu sieltä 8 viikkoisesta asti. ;)

J on toki treenaillut Tuuman kanssa nomejuttuja omaan tahtiinsa. Hakua varmaan lähinnä ja vähän linjoja. Malttia ja palautuksia tietysti hinkataan koko ajan. 

Ihan vähän ollaan jumppailtu & doboiltu (Merkki palloilee, muut ei). Tuuman kanssa vaan seisoaltaan & makuultaan selän venytyksiä, osaa jo selvästi paremmin. Makuuasento on kyllä niin kiikkerä, että en ole siihen kamalasti ottanut kestoa. Turha opettaa olemaan lonkalla, kun nyt ei pysty pisempään olla oikeassa asennossa. Tosin se on kyllä sikäli näppärä, että takajaloilla pystyy pomppia vaikka miten. :D Jos siis venyttää liikaa, hyppää takajaloilla eteenpäin, tai sivulle jos koskee varpaisiin, tai sieltä lonkka-asennosta oikeaan asentoon jne. Tuuma ja jopa Senttikin on sitten vähän etujaloilla seisoskelleet tasapainotyynyllä. Merkin tavoitteena on takajalat, mutta se on ihan sikavaikea (kokeilin, enkä meinannut pysyä millään...). Merkki on opetellut pallon päällä antamaan tassua ja makaamaan mahallaan rentona. Tassun antaminen on helpompaa. :D

Muutaman kerran Merkin rallyjen jälkeen Tuuma on ollut harjoittelemassa rauhoittumista hallilla (työsarkaa on vielä...) ja pientä temppujen tekoa häiriössä. Mutta kaiken kaikkiaan siis tosi epämääräistä menoa. Sähläillään vähän kaikkea vailla päämäärää... Missään ei ole vihjeitä, saati ärsykekontrollista tietoakaan. Mutta onpahan teinillä jotain tekemistä, virtaa on kuin pienessä kylässä ja eteinen alkaa olla jo aika syöty... :X 

Sentti hengailee mukana, mutta sen selkä on ollut tosi huonona. Tai on, eipä se siitä mihinkään parane. :( Rimadylit haettiin ja olen antanut aina tarvittaessa, lisäksi syö jahtivahdin nivelvalmistetta. Nutrolinia vielä vois jostain hommata. Vaan pakko kai se on myöntää, että loppusuoralla mennään. :( Spondyloosi ei mihinkään parane eikä lantio suoristu. Tänään oli kuitenkin pitkästä aikaa lenkillä mukana tyttöjen kanssa ja oli yllättävän pirtsakka. Ja pääsi äsken ihan kohtuudella liikkellekin, annoin toki Rimadylin varuiksi kun kotio tultiin. 

Että sellaista, ei mitään huikeita elämyksiä saatikka saavutuksia meidän elämässä kahden kuukauden aikana. ;) Loma kolkuttelee kuitenkin ovella, joten josko sitten...?