Loma ja leireilyä

Loma aloitettiin varovaisesti makaamalla viikon päivät kotona. Kotona makaamista auttoi järkyttävä helle, verhot kiinni löhöttiin sohvalla ja käytiin vähän iltaisin ulkoilemassa.

Joku ilta tehtiin "motivaatiojälki", kun leiri alkoi painaa päälle. Tein siis 3 * lyhyen jäljen (ehkä n. 100 m), päässä namipurkki. Eka ja toka meni suunnitelmien mukaan, kolmannelle sitten vähän jo hyytyi, kun oli niin kuuma (joi kyllä pullosta jälkien välillä, hienoa).

Torstaina lähettiin ajelemaan mökille, välipysähdys tuli ihan tarpeeseen, koska yhtä soittoa matkaa olisi tullut viitisen sataa kilometriä. Perjantaina sitten mudien leirille Tammelaan jäljestelemään. Paikka oli aivan mahtava: keskellä metsää, jokaiselle omat huoneet ja hyvät maastot ympärillä. Kouluttajana Tuija Juselius, suosittelen lämpimästi!

• Perjantaina tehtiin illalla lyhyt peltojälki, reilu 200 askelta ja muistaakseni 5 keppiä, ei kovin kauaa vanhentunut. Merkki ajoi ihan hyvin tyypilliseen tapaan. Rauhallisesti, mutta ei aivan jumittanut. Vähän ötököiden tuijottelua, mutta ei pahasti. Ilmaisi muistaakseni kaikki kepit ja suostui lopuksi leikkimääkin "yleisön edessä". Seuraavalle päivälle päätettiin kokeilla nopeaa palkkaamista, josko se saisi vauhtia lisää. 
• Lauantaina onneksi aamupäivällä taivas oli pilvessä, joten ei ollut aivan törkeän kuuma. Pellolle taas joku reilu 300 askelta 6 kepillä. Täydessä kukassa oleva apilapelto, joten öttiäisiä oli ihan riittävästi. Muuten ajoi ihan asiallisesti, mutta ötökät häiritsi. Selvästi nopeampi palkkaaminen oli Merkistä kivempaa. Kävin siis vaan antamassa namin & kehumassa pikaisesti, keppi talteen ja sitten heti menoksi. Osa kepeistä oli vieraita, osa omia. Ekasta (oma) meni yli reagoimatta, kerran ilmaisi ihan varman näköisesti, mutta en löytänyt keppiä... Palkkasin kuitenkin ja jatkettiin matkaa. 
• Jatkossa: Jäljille vaihtelua vierailla esineillä, ei palkkaamisen venyttämistä, ei lisäkäskyjä vaikka jää tuijottelemaan. Vältettävä siis kaikin keinoin mitään painostamista. 
• Lauantaina illasta esineruutua. Oli just niin kamala, mitä on viimeaikoina ollut. Ei halua lähteä ruutuun jne. Tehtiin niin, että Tuija heitteli ihan etureunaan (tallattuna n. 10 * 40 m alue) läjän esineitä ja hengailin vaan siinä Merkin kanssa. Kaikenlaista mustikoiden syömistä, ötököiden tuijottelua jne. Mutta kyllä se sieltä pari esinettä bongasi. Tuija naksautti heti, kun otti suuhun (tässä aina pysähtyy vilkuilemaan, kun oli se maa-ampiaisepisodi vuosi sitten esineruudussa) ja mää koitin parhaani mukaan palkata. Oli vaan niin kuuma tms., että namit kelpasi tosi nihkeästi. 
• Jatketaan samaan malliin: paljon esineitä ja vaan hengailua & naksu esineen suuhun ottamisesta. Unohdetaan luovutukset jne. Ei mitään käskyjä ja mahdollisimman hyvä & vähän pidemppi palkkaaminen. 
• Sunnuntaina vieraan tekemä jälki metsään, ehkä joku nelisen sataa metriä ja 6 keppiä. Oli aika kuuma ja jälki ehti vanheta ainakin 5 h, kun välillä treenasivat peltokoirat. Ja voi ristus, ihan kun ei oltaisi ikinä metsässä jäljestetty... Ihan pelkkää haahuilemista, pysähtelyä, mustikoiden syöntiä, ruohon syöntiä, piehtarointia (!), hukkia jne. En katsonut kelloa, mutta kauan siellä kesti. Pari pientä pätkää näytti ihan jäljestämiseltä, mutta noin 90 % ei...  No, saatiinpahan ongelmat esille ja ohjeita. 
• Vieraan tekemiä jälkiä ja vieraita esineitä. Kun hukkaa jäljen, niin liinasta irti ja jää itse jäljelle seisomaan (ei "palkkaa" sillä, että lähtee itse mukaan eikä myöskään apuja sillä, että pysäyttää etenemisen), kun itse nostaa uudelleen, kehut. Ei lisäkäskyjä, vaikka pysähtelee syömään tms. (on helposti joko apu tai painostamista). Tavoitteena mahdollisimman itsenäinen ja motivoitunut koira, joka ei vaikeissakaan paikoissa kysele ohjaajalta apuja.

Muuten leiri oli taattua kamaa: hyvää seuraa ja vertaistukea, paljon hyvää ruokaa ja treenitkin hyödyllisiä. Valtavan iso kiitos järjestäjille! Ensi vuonna toivottavasti uudestaan. 

Jalo

Reetu

Praha

Prima

Pava

 

Kira

Välke

Pava

Merkki (kuva Aura Jäntti)

Merkki (kuva Aura Jäntti)

Pois lähtiessä sitten taas pysäys mökille elpymään. Tehtiin leirin opeilla yksi esineruutu, kun Tuuma oli oman hakuruutunsa tyhjännyt. Tallattiin J:n kanssa noin 10 * 25 m ja Tuuman hajut oli myös ruudussa. J heitteli Merkin nähden n. puoleen väliin 5 esinettä. Laskin Merkin irti ja lähdin kävelemään ruutua kohti. Ekalle esineelle lähti ihan reippaasti (näytti jopa etäisesti esineruudulta ;) ) ja muistaakseni nostikin ok. Naksu esineen nostosta ja peruuttelin, kun lähti palauttamaan. Sitten vaan uudestaan ruutuun kävelemään, nyt ei enää kunnolla irronnut vaan hengaili muuten vaan (söi mustikoita ym. todennäköisesti sijaistoimintoja). Maltoin kuitenkin olla hiljaa (ja *ttuuntumatta) ja seisoskella esineiden liepeillä. Merkki keksi kaikkea sijaistoimintaa, mutta yhtä esinettä lukuunottamatta nosti suht hyvin kaikki, kun sai hajun ja lähti palauttamaankin, vaikken sitä vaatinutkaan. Jostain syystä yhden esineen haisteli, mutta jätti nostamatta (rullalle kääritty hanska). Siirryin sitten vaan vähäsen ja nosti toisen esineen. Tämä "hankalakin" nousi uudella yrityksellä. Josko se tästä, kun vaan jaksaisi treenata... 

Tuuma on kuulemma treenaillut myös ahkerasti ja ainakin nyt, kun pääsin katselemaan, hakuruutu näytti hyvältä ja laahausjälkikin onnistui. Molemmat dameilla, mutta riistaa odottaa pakkasessa. :) Mökillä ovat päässeet myös tekemään kunnon vesinoutoja riistalla ja haulikkoradalle pauketta kuuntelemaan. Joskohan syksyllä jo isojen poikien jahtiin... Treenien lisäksi kuulemma harrastetaan uimahyppyjä laiturilta ja anopin ulkoilutusta. Pöydästä kerjääminen näyttää myös entistä tomerammalta. ;)