Toukokuu oli ja meni, kesäkuukin jo melkein

Kyllä me täällä edelleen hengissä ollaan koko porukka, mikä lie kevätmasennus tai raittiin ilman myrkytys, kun kaikki tuntuu olevan tavallistakin tasapaksumpaa ja tylsempää. Enää viikko lomaan, odotellaan kun kuuta nousevaa... Jos vaikka kuvien kautta koittais jotain purkaa?

Toukokuun alussa Corianderseilla oli laajennettu sukukokous, johon J ja Tuuma osallistui. Me muut käytiin uteliaisuuttamme kuokkimassa yhtenä päivänä. Penskat treenasi nome-perusteita ja kokeilivat verijälkeä. Samassa porukassa Tuuman kanssa oli siskot Bertta ja Silva. Kyllä niissä vaan sukunäköä on. ♥ 

Bertta

Silva

Tupsis

Palautus

Jännää oli, mutta kyllä se varis sitten lopulta mukaan lähti. :)

Sitten jossain vaiheessa iski helle (vaikea kuvitella just nyt) ja vähän uimakouluiltiin. Ihan ekoilla kerroilla Tuuma juoksi veteen niin kovaa vauhtia, että sukelsi... Tai sitten jalat ei ottanu pohjaan ja piti uida. Muutaman tällasen insidentin jälkeen se alkoi kuitenkin ihan tarkoituksella uida pieniä kiemuroita. Ihanaa saada taas Rapsun jälkeen kunnon uimamaisteri taloon. :) Kuvissa ekat vesinoudot, jotka meni tutulla kaavalla: täydet vauhdit ja komealla loikalla veteen. Damin kanssa oli ensin niin jännää, että meni ihan pärskimiseksi. Siis se perinteinen, että peräpää vajoaa ja etujalat roiskii ihan tolkuttomasti. Nopeasti kuitenkin osasi korjata ja nykyään ui ihan siististi. 

Iän tuomalla arvokkuudella... ♥ 

Ja vähän mudidraamaa, onneksi tässä ei ole ääntä. :D

Juhannuskin oli ja meni palellessa lähinnä. Ja tajusin, että myös Merkin 4 v. syntsät oli menny ihan ohi! o.O Aattona käytiin ajelemassa ja katselemassa vähän maisemia. Perinteiset pönötykset ja luontokuvat piti toki ottaa. Passikuvat ikäjärjestyksessä:

Tuuma 8 kk. Vähän takakorkea, mutta toivottavasti korjaantuu matkan varrella.

Merkki on käynyt vaihtelevalla menestyksellä rally-treeneissä, tällä viikolla oli kesän viimeinen kerta. Ei varmaan erikseen tarvi mainita, että eniten töitä tarvis tehdä asenteen ja vireen kanssa. Mutta mää oon niissä tolkuttoman huono, pitäis olla joku neuvomassa miten tehdään. Ja potkimassa perseelle, että tulis myös tehtyä. Temppuja Merkki osaa kivasti ja niitä on sille hauska opettaa. Harmittaa vaan, kun "ihmisten ilmoilla" siitä ei saa irti sitä parasta tekemistä. :( Nyt pitäis eniten tehdä hommia oikealla puolella seuraamisen vahvistamiseksi, oikealle käännöksissä (kun seuraa vasemmalla) ja "saksalainen" täyskäännös (kummaltakin puolelta) on huono. Istumasta seisomaan nouseminen välillä takkuaa ja peruuttaminen pitäis saada suoraksi. Mutta täytyy sanoa, että oli meillä kivojakin pätkiä ja ehdottomasti halutaan syksyllä jatkaa, vaikka vähän rahapussissa kirpaiseekin. 

Merkki on menossa parin viikon päästä mudien jälkileirille ja jälki on tehty viimeksi kai joskus tammikuussa... Eli pitäisi aktivoitua, että kehtaa edes lähteä reissuun. 

Tuuman kanssa pitäis myös olla paaaljon johdonmukaisempi ja reippaampi, mutta enpähän vaan ole ollut... :/ Taidan tehdä siitä sirkuskoiran, aloitin keskiviikkona sheippaamaan pesuvatin päällä pyörimistä. Perimmäisenä taka-ajatuksena on perusasennon opettaminen, mutta myös takapään käytön vahvistaminen ja sheippaamisen opettelu. Nyt näyttäis, että saan sen opetettua teputtamaan takajaloilla, mutta en pyörimään vatin ympäri... :D 

Kokeilin muuten Merkin kanssakin tätä, kun ajattelin olevan iisipiisi (M osaa siis pyöriä vähän houkuteltuna ihan hyvin molempiin suuntiin), mutta kuinkas sitten kävikään... Sain vatille kiipeämistä, jalat-temppua eri versioina, vatille istumista, makaamista etu- tai takajalat vatilla, huutamista ja pomppimista... O.O Ja sitten toki repsahdin ja käskin "tassut" ja "odota" eli se siitä sheippaamisesta. Tänään kokosin hermoni ja kokeiltiin uudestaan paremmalla menestyksellä. Enemmän etujalat vatin päällä pyörimistä ja suht vähän jalkoja, hyppimistä ja huutamista. 

Tuuma on tehnyt ihan pari kertaa metsäjälkeä. Oon tehnyt niin, että alun tallaukseen yksi frolic, kävelyä lyhyillä askelilla, toinen frolic johonkin 5 m paikkeille ja keppi 10 m kohdalle. Näitä pätkiä 1-3 kpl. On "vanhentunut" sen aikaa, että autolla teen jokusen kepin etsimisen & nostamisen, että Tuuma muistaa mitä ollaan tekemässä. Kun laittaa narun valjaisiin mahan alle kiinni ja hidastaa minkä jaksaa, tekee ihan hyvin. Pysyy siis suunnilleen jäljen päällä (kun estää hihnalla seilaamisen) ja nostaa & palauttaa kepin mulle. Ilmaisun on kyllä melko törkeä: mälvää keppiä eikä malta kovin siististi antaa käteen. Mutta en viitsi nipottaa, pääasia, että reagoi keppiin. 

Tässä yhtenä päivänä päätin kuitenkin kuluttaa Tuuman päiväruoan namijäljelle ja voi pojat, että se olikin vikatikki! Ihan törkeä kiire, kiskominen ja vetäminen ja hilluminen ja siltikään ei syö likikään kaikkia nameja, kun ei vaan kerkiä... Oli kyllä jälkeenpäin hyvin treenannut olo: jalat kipeät reilusta sadasta kyykystä ja kädet kipeät narun päässä roikkumisesta. :D Tuuma siis jatkossakin humppailee jälkeä ilman namitusta, meni syteen tai saveen.

Etsimistä on Tuuman kanssa tehty sen verran, että ollaan pari kertaa yhdessä viety joku lelu metsään ja palattu sitten lähettämään lähtöpaikalta. Ja voi pojat, miten on helppoa Merkkiin verrattuna! Ei tarvi hetsailla eikä pelätä kärpäsiä (juu, se viimekesäinen maa-ampparijuttu teki Merkistä entistä ihan hysteerisen). Kunhan sanoo, että lelu ja päästää irti. Menee kovaa, tulee kovaa ja palauttaa käteen. :) Miten joku asia voikin tulla ilmatteeksi, kun koiralla on palikat kohdallaan. Ja ehkä joku kunnia J:llekin, sehän noita palautuksia on hieronu sieltä 8 viikkoisesta asti. ;)

J on toki treenaillut Tuuman kanssa nomejuttuja omaan tahtiinsa. Hakua varmaan lähinnä ja vähän linjoja. Malttia ja palautuksia tietysti hinkataan koko ajan. 

Ihan vähän ollaan jumppailtu & doboiltu (Merkki palloilee, muut ei). Tuuman kanssa vaan seisoaltaan & makuultaan selän venytyksiä, osaa jo selvästi paremmin. Makuuasento on kyllä niin kiikkerä, että en ole siihen kamalasti ottanut kestoa. Turha opettaa olemaan lonkalla, kun nyt ei pysty pisempään olla oikeassa asennossa. Tosin se on kyllä sikäli näppärä, että takajaloilla pystyy pomppia vaikka miten. :D Jos siis venyttää liikaa, hyppää takajaloilla eteenpäin, tai sivulle jos koskee varpaisiin, tai sieltä lonkka-asennosta oikeaan asentoon jne. Tuuma ja jopa Senttikin on sitten vähän etujaloilla seisoskelleet tasapainotyynyllä. Merkin tavoitteena on takajalat, mutta se on ihan sikavaikea (kokeilin, enkä meinannut pysyä millään...). Merkki on opetellut pallon päällä antamaan tassua ja makaamaan mahallaan rentona. Tassun antaminen on helpompaa. :D

Muutaman kerran Merkin rallyjen jälkeen Tuuma on ollut harjoittelemassa rauhoittumista hallilla (työsarkaa on vielä...) ja pientä temppujen tekoa häiriössä. Mutta kaiken kaikkiaan siis tosi epämääräistä menoa. Sähläillään vähän kaikkea vailla päämäärää... Missään ei ole vihjeitä, saati ärsykekontrollista tietoakaan. Mutta onpahan teinillä jotain tekemistä, virtaa on kuin pienessä kylässä ja eteinen alkaa olla jo aika syöty... :X 

Sentti hengailee mukana, mutta sen selkä on ollut tosi huonona. Tai on, eipä se siitä mihinkään parane. :( Rimadylit haettiin ja olen antanut aina tarvittaessa, lisäksi syö jahtivahdin nivelvalmistetta. Nutrolinia vielä vois jostain hommata. Vaan pakko kai se on myöntää, että loppusuoralla mennään. :( Spondyloosi ei mihinkään parane eikä lantio suoristu. Tänään oli kuitenkin pitkästä aikaa lenkillä mukana tyttöjen kanssa ja oli yllättävän pirtsakka. Ja pääsi äsken ihan kohtuudella liikkellekin, annoin toki Rimadylin varuiksi kun kotio tultiin. 

Että sellaista, ei mitään huikeita elämyksiä saatikka saavutuksia meidän elämässä kahden kuukauden aikana. ;) Loma kolkuttelee kuitenkin ovella, joten josko sitten...?