Merkillistä menoa: NOU1 Tuuma

Kesäloma lopeteltiin mukavissa tunnelmissa, kun J ja Tuuma kävivät hakemassa NOU1 tuloksen taippareista. Tuumalla riitti ikä juuri ja juuri, mutta J päätti lähteä kokeilemaan ennenkuin otus ehtii päästä "oikean riistan" makuun. Ja treenattukin oli kuulemma ahkerasti. :)

Koe oli siis Vimpelissä 2.8., järjestäjänä Tollerit ja tuomarina Tapio Sihvonen. Järjestelyt oli hyvät ja tuomari huippumukava. Aamupäivän porukassa oli 10 tai 11 koiraa, joista jäljelle pääsi ehkä 6. Kaikki jäljelle päässeet saivat hyväksytyn tuloksen. Koiramme-lehdessäkin olleen kurinpitojutun takia koirien sirut tarkistettiin ainakin kolmesti päivän aikana. Eihän siitä toki mitään varsinaista haittaa ole, mutta aika ruljanssi taas yhden ihmisen töppäilyjen takia.

Tuuma oli heti numerolla 1, joten ei tarvinnut kauaa jännätä, riistat oli priimakunnossa ja maastoissa ei vielä juurikaan häiriöhajuja. Vesinoudot ja haku meni ihan oppikirjan mukaan. Vähän toista lokkia palauttaessa tiiraili veneelle päin, mutta palautti sitten kuitenkin J:lle. Hakuruutu oli lehtipuuvesakkoa kasvavaa hakkuualuetta, joten koiraa ei ainakaan yleisö nähnyt lähettämisen jälkeen yhtään. Ensimmäisen alueelle heitetyn variksen lisäksi Tuuma nouti ehkä 3 muuta varista. Reippaasti lähti joka lähetyksellä, ei tullut välillä kyselemään, nosti kuulemma reippaasti riistat ja palautti käteen. Jäljelle siis.

Jälki oli taas kuulemma se vähiten treenattu osuus ja jänskätti kyllä. Siksikin, että Sentti aikakaan sössi tän vissiin ainakin kerran, jos ei kahdesti. Taas sellaista ryteikköä, ettei yleisö nähnyt mitään. Hakkuuaukean ja metsän rajassa oltiin. Tuuma lähti ihan reippaasti, mutta sitten metsässä oli joku mörkö... Pysähtyi kuulemma ja vaan tuijotti metsään. Tuomari oli kiltti, pyysi kutsumaan koiran takaisin ja lähettämään uudestaan. Vieläkin mörköili, mutta jotenkin sitten lopulta sai päänsä järjestykseen ja pääsi kanille asti. Sitten ei ongelmia, otti heti ja palautti nätisti käteen. Pulssi nousi katsomossakin seistessä kyllä, huh. Mutta koska kani sitten lopulta tuli kuitenkin, niin läpi meni onneksi.

Pähkäiltiin tietysti kotimatkalla mikä koiraan iski. Kävi ilmi, että oli ensimmäinen ihan ventovieraan tekemä jälki, joten liekö Tuumaa jännittänyt, että toimitsijamies on siellä kanin lisäksi odottamassa. :D Tai sitten vaan pimeässä metsässä oli joku kummitus. Tuulikin kävi, joten on siellä tietysti joku puska voinut heilua ja pitää ääntä. Mutta ei T kyllä normaalisti metsässä mitään mörköile, siellä on ravattu niin valoisalla kuin pimeälläkin liki päivittäin.

Koeselostus:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti ja myönteisesti vieraisiin koiriin ja ihmisiin.
Uimahalu: Hyvä uimahalu.
Hakuinto: Hakee koko suorituksen ajan hyvällä innolla.
Noutohalu: Ottaa nopeasti ja empimättä riistat.
Nouto-ote: Hyvät pehmeät otteet.
Palauttaminen: Vauhdikkaasti ohjaajan käteen.
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen ja rauhallinen.
Itseluottamus ja aloitekyky: Liikkuu hieman aran oloisesti kanille.
Yhteistyö: Hyvä yhteistyö.
Yleisvaikutelma: Tänään hyviä taipumuksia esittänyt uros, joka selvittää päivän tehtävät helposti.

Pojat treenasi lomalla ahkerasti, mutta kyllä Tuumalla taipumukset kohdallaan on. Se on pennusta asti palauttanut lelut "automaattina", uimaopetteluun riitti yksi keikka montuille ja siitä lähtien se on uinut aina tilaisuuden tullen (hyppii itse veteen, ei tarvise leluja tms.), paukut ei pelota, riista kiinnostaa ja vauhtia piisaa. J on sitten treenannut ennenkaikkea palautuksia, hakuruutuun lähtemistä edes suunnilleen osoitettuun suuntaan ja malttia. Tämä tulos siis tuli suhteellisen helposti, saas nähdä mitä pojat jatkossa keksii.

Päivän aikana muita koiria katsellessa mietitytti taas etenkin palautukset. Niissä on tosi monella ongelmia, vaikka se on ehkä tärkein juttu koko hommassa. Noutavasta koirasta ei ihmeemmin ole iloa, jos se ei palauta riistoja... Esim. riistaviettiä ei koiraan saa mistään taiottua, jos sitä ei luonnostaan ole. Palautus sensijaan on temppu siinä kuin vaikka istuminenkin, koulutettavissa kyllä koiralle kuin koiralle (etenkin jos oletetaan, että koira ottaa tavaroita suuhun, ei vaan tuo niitä). Miksi ihmeessä päästetään koirat liehumaan hakuruutuun riistojen kanssa, jos on tiedossa että palautus ei onnistu? Miksi sitä ei treenata ihan ensin kuntoon? Miksi koiraa ei laiteta vaikka liinaan, jos epäilyttää, että se lähtee huitelemaan omiaan? Miksei malteta tehdä ensin kunnon pohjia ennen siirtymistä muihin juttuihin?

J on nyt Sentin ja Tuuman kanssa aloittanut varsinaisen treenaamisen palautuksista. Operantisti naks & nami ensin damin suuhun ottamisesta (kädestä), sitten maasta nostamisesta ja lopuksi pitää damilla tökätä ihmisen käteen. Tätä on sitten tahkottu pitkään ja hartaasti ennen kuin mitään heitetään tai piilotetaan etsittäväksi. Varmuuden vuoksi vielä riistallakin käydään samat vaiheet naksun kanssa läpi, kädestä ottaminen, maasta nostaminen ja pienen matkan päästä palautus. Sitten vasta aletaan lisätä välimatkaa ja vauhtia. Jos yhtään epäilyttää, palataan taaksepäin ja tehdään lisää helppoja toistoja.

Tavoitteena on siis saada tahkottua palautus niin selkäytimeen, että aina jatkossa kun jotain nappaa suuhunsa, ensimmäinen ajatus on lähteä palauttamaan. Ja monen wanhan parran kauhistukseksi palautuksista palkitaan lähes aina ruoalla ihan kokenuttakin koiraa. ;) Onneksi sekä Sentti että nyt Tuuma on molemmat ollu niin ahneita, että namit on voittanu aina riistan kanssa yksinään rallaamisen. Katsotaan mitä tapahtuu, kun Tuuma pääsee oikeisiin töihin... ;)