Lomat lusittu...

Ruhtinaallisesti reilu kaksi viikkoa joululomaa ja kieltämättä se tuli tarpeeseen. :) Luulis sitäpaitsi, että lomalla olisi aikaa kirjoitella tännekin, mutta mutta... Tai aikaa olisi kyllä ollut, mutta viitsiminen puuttui. Loman alussa huokaistiin Merkin kanssa pari päivää kotosalla ihan kahdestaan, kun Tuuma ja Sentti lähti mökille. Sitten äitin lihapatojen ääreen joksikin aikaa. Ja voi pojat, että on kivaa, kun ei tarvi asua Merkin kanssa kerrostalossa! Tai jos vois vaan pysyä siellä omassa kämpässä ja jotenkin simsalabim siirtyä ulos, niin sitten vois onnistua. Tai jos kaikilla olis jotkut vuoronumerot, minkä mukaan liikkua rapussa, ettei tarvis nähdä ketään... Seuraava etappi oli mökillä, mistä sitten koko revohkan kanssa uuden vuoden päivänä Kannukseen. Siis minä ja koirat, J on reissussa.

Muuten oli kivaa, mutta kelit!  >_<  Pimeää ja märkää aamusta iltaan, ei talvesta tietoakaan. Mistä syystä kuvia ei ole vieläkään. Tai yritin ottaa pari mökillä, mutta ei niistä mitään tullut. Muutenkaan ei oikein mistään tullut mitään, Tuuma pitää kiireisenä hereillä ollessaan ja kun se nukkuu, me muut vedetään henkeä sohvalla. ;) 

MERKKI

Porukoiden luona tehtiin ihan (tosi!) pienesti jumppajuttuja ja testattiin vähän äitin jumppapalloakin. Palloa on kyllä hankala pitää paikallaan Doboon verrattuna. Mutta reippaasti Merkki sitäkin työnsi eteenpäin ja teki i-m -vaihtoja sen päällä. Vähän houkuttelisi oman Dobon ostaminen, mutta tiedä sitten miten paljon tulisi käytettyä. Saatettiin jotain muutakin tyhjänpäiväisiä temppuja naksutella vähäsen. Lähinnä maattiin ja koitettiin välillä viitsiä käydä vesisateessa tarpomassa.

Kaksi lyhyttä jälkeä tehtiin kanssa! 

• Ensin Hiekkalahteen järven puolelle isoon kuusikkoon joku ehkä 300 m neljällä kepillä ja loppupurkilla. Tää meni tosi hienosti piiitkän tauon jälkeen (piti oikein tarkistaa: jälki nro 22 elokuun viimeisenä päivänä...). Pohja heinikkoa ja varvikkoa, tosi märkää välillä, muutama heinittyneen uran ylitys. Ilmaisi jopa sen kepin, mitä en itse muistanut ollenkaan. :) 
• Parin päivän päästä tosi lyhyt jälki (olisko ollut pari sataa metriä) Kälvissä jälleen vanhaan kuusikkoon, joka oli niin tiuha ettei alla ollut oikeastaan mitään kasveja. Hienosti ilmaisi nytkin, muistaakseni 3 keppiä ja purkki. Tähän vielä erikoismaininta a) tosi fiksusta koiraihmisestä, joka piti koiriaan autossa sen aikaa, että ehdittiin ajaa jälki ja b) Merkille, joka ei skitsoillut pahasti vaan ajoi jälkeä autossa haukkuvista koirista huolimatta. Hyvä me. :) 
• Nää oli siis jäljet 23 ja 24, oli näköjään tavoitteena 30 ennen lumien tuloa, mutta tässähän saattaa vielä ehtiä... :D Merkin ollessa nuori mies, olisko ollut sitten jouluna 2011, tehtiin myös jälki, joten ei nää kelit nyt kai sitten ihan ennen kuulumattomia ole kuitenkaan.

Kannuksessa on käyty kerran Minnan jumppatreeneissä uuden vuoden jälkeen, mutta ne loppui vähän lyhyeen, kun halliin olikin tehty varaus. Päästiin kuitenkin kokeilemaan uusia pienempiä palloja, ne oli oikein kivoja. :) Merkki tosin viittä vaille hyytyi, kun tokotreenaajat oli sen mielestä liian kovaäänisiä...

Jumppatreenien jälkeen oli sovittu tokotreenit Lumen kanssa ja treenien teemaksi muodostui lähinnä paikallaan pönöttäminen ja muiden katselu... Merkki siis pitkästä aikaa veti ihan täysin tilttiin toisista treenaajista. Eikä edes ollut mitään kummallista, pari tokoilijaa teki ruutua jne. Mun tulkinnan mukaan kovimmalle otti ruudun ja luoksarin kovalla äänellä tehdyt käskytykset. Siinä me sitten pönötettiin yleisönä. ;) Välillä pystyi ottamaan jonkun namin, mutta suurimmaksi osaksi ei. Loivaa agi-a:ta juostiin muutaman kerran, mutta siinä se sitten olikin. Jonkun ajan päästä tuli Lumi ja se sai Merkin jotenkin irti koomasta. Tehtiin jotain hömppää agiesteillä ja lähdettiin metsälenkille, kun inspiraatiota ei oikein ollut kellään...

Kannuksessa vielä kaksi jälkeä lisää:

• Innostuin kovasti, kun tajusin, ettei ole ötököitä ja jäljelle voi jättää nameja. :D Siispä jälki nro 25 oli joku lyhyt muutaman sadan metrin pätkä, jossa oli motivaation & tarkkuuden takia namitettuna kulmat. Joko muutama nami koko kulman läpi tai sitten ennen kulmaa kasa jarruttamassa. Ei keppejä ja lopussa purkki. En nyt tiedä oppiko tässä kukaan mitään, mutta ihan kivaa oli ja kulmat meni tietysti normaalia tarkemmin. Nykyään nostaa takajäljen melkein aina ja kääntyy kun liinasta loppuu mitta, nyt sama juttu. :/
• Nro 26 ampumaradan taakse, 350 m (nyt oli oikein puhelin mukana!) ja 4 esinettä + loppupurkki. Kerrankin mulla oli suunnitelma paperilla, mutta kun piti vaihtaa paikkaa alkuperäisestä (muitakin treenaajia :O), niin jälkikin lyheni. Mentiin siis ampumaradan taakse ekaan risteykseen. Merkki nosti esineet hienosti, erityisesti hanskasta se oli kovin ilahtunut. Muita oli hiuslenkki, Tuuman pentupanta ja pieni narulelu. Nyt teki tosi kivalla asenteella. :) Ampumaradalla oli joku treenaamassakin, mutta kiväärin laukaukset ei yhtään häirinneet, vaikka oltiin ihan maavallien takana. Sentäs edes yksi palikka tuon koiran päässä on ehdottomasti kohdallaan. ;) Jana oli tosi lyhyt ja meni silti lopussa vähän vinoon, mutta annoin mennä, kun nappasi jäljen oikeaan suuntaan (sai hajun jo vähän ajoissa).

Mitäköhän muuta? Lenkkeilemään ollaan onneksi päästy lapinkoiratyttöjen kanssa, Merkiltä olis varmaan muuten jo hajonnut pää. Kotona koitettiin vähän jumpata, mutta eihän se onnistu koska Tuuma... Tuumalla on toistaiseksi aika vähän itsehillintää ja se saa melkoiset siepit, kun joutuu portin takana katsomaan, kun muut saa nameja. :D Huutaa ja ryskyttää porttia siis ihan huolella ja sehän on Merkin mielestä tietysti paniikin paikka. Eli ei pysty kykeneen tehdä mitään. Jatketaan siis Tuuman odotteluharjoituksia ja palataan asiaan paremmalla ajalla. Sekin tietysti helpottaa, kun saadaan J kotiin viihdyttämään Tuumaa.

Merkki alkaa jollain lailla Tuuman hyväksyä, kunhan Tuuma pitää kohteliaan välimatkan ja/tai käyttäytyy muuten rauhallisesti. Pari kertaa ovat yrittäneet pihalla leikkiä, mutta eihän siitä oikein mitään tule. Merkin mielestä pitäis juosta täysiä ja Tuuma jää sekunnissa vauhdista. Tuuman mielestä taas pitää hyökätä kimppuun ja purra pirusti mistä kiinni saa => Merkillä menee herne nenään välittömästi ja leikki loppuu siihen. Tässäkin taas tökkii Merkin yleinen epävarmuus ja huonohermoisuus. Se ei yhtään kestä mitään äkkiliikkeitä tai tönimistä. Ja Tuumahan toistaiseksi on lähinnä yhtä äkkiliikettä ja naskalihampaita... :D Kunhan on vähän välissä katsomassa, voi ne nukkua samalla sohvalla jne., kun Tuuma on suht rauhallisesti. 

Merkin varsinainen uroteko loman aikana oli lukita poppoo autoon sisälle... Puhuin ulkona puhelimessa (koska autossa ei voinut, kun M räksytti...) ja M oli takapenkillä irti, kun en ollut jaksanut asentaa sen laatikkoa vielä paikalleen. Auto käynnissä toki, ettei mussukoiden tule kylmä. Sitten piti ottaa Tuuma ja lähteä Reetua treffaamaan, mutta ovet oli tiukasti kiinni... Onneksi Anniina ja Reetu pelastivat ja lähettiin hakemaan meiltä vara-avainta. Matkaa oli kuitenkin kymmenisen kilsaa, joten olis siinä kävellessäkin kestänyt. Onneksi meillä on vara-avain jemmassa (kotiavain oli toki siellä autossa) ja autoonkin toinen avain. Taas opittiin jotain ja ollaan jatkossa viisaampia... :D

TUUMA

Tuuma kasvaa ja komistuu, sen kantaminen alkaa kohta käydä treenaamisesta... Painoa on tullut reilusti lisää, melkein kilo ja viikko, vaikkei me sitä mun mielestä mitenkään holtittomasti ruokita. Sunnuntaina selviää karu totuus, kun saadaan J kotiin ja Tuuma punnittua. ;) Pääosin me elellään kyllä aika pussissa, mutta ollaan me muutaman kerran käyty hallilla, töissä lehmiä katsomassa ja tänään ihan ihmisiäkin. Kerran käytiin Reetu-mudin kanssa painimassa metsässä, se oli Tuuman mielestä ihan huippua. :) Kylille pitäis jaksaa lähteä, mutta ei kiinnosta, kun siellä on jäistä, paskaista ja märkää... Tuuma on kyllä niin reippaan ja fiksun oloinen tyyppi, että ei sen maailmaa juuri mikään hetkauta. Paukkuihin ollaan tutusteltu metsälenkeillä, kun ampumaradalla on ollut porukkaa treenaamassa. Eikä siis reagoi mitenkään. :)

Ulkona lähinnä palkattu luoksetuloja, muuten naksuteltu sisällä. Tuuma "osaa":

• Luopuminen: Tuumalla alkaa olla jo idea mitä halutaan, mitään sanaa tähän ei ole vielä liitetty. Kunhan malttaisi odottaa vaikka pari sekuntia, ehtisin sanoakin jotain...
• Katsekontakti: Tämä alkaa onnistua, kun pitää kädet pois näkyvistä, muuten tuijottaa niitä ja luopuu. Lisäksi se kontaktin paikka on vähän hukassa, mutta johonkin naaman suuntaan sentäs tähtää. :)
• Istuminen: Tarjoaa tätä ihan kivasti, jos namia ei ala tulla. Käskyä on liitetty, mutta ei se sitä kyllä mitenkään vielä noteeraa.
• Luoksetulo: Oma nimi alkaa olla kiva juttu ja useimmiten toimiikin hienosti.
• Maahanmeno: Ollaan testattu ihan vaan pari kertaa. Aluksi oli tosi vaikeaa keksiä, millä namin saa, mutta nopeasti se kyllä tajuaa, kunhan saatiin pari onnistunutta. 
• Seuraaminen: Imuttamalla tehty jokusen kerran, kyllähän se namin perässä tulee tiitterästi. :)
• Nouto: Ainakin toistaiseksi tulee lelujen kanssa tosi mielellään syliin asti. Tästä on toki kehuttu tosi kovasti. Yhtenä iltana kokeilin pitoa lelulla, mutta silloin oli niin hyvät namit, että lelu ei kiinnostanut... Seuraavana päivänä vähän huonommilla nameilla ja yön yli nukkuneena nappasi jo ihan kivasti naruleluun kiinni. :)
• Kosketuskeppi: Koskee, jos se on tarpeeksi lähellä eikä namit houkuta liikaa. ;)
• Lisäksi on tehty pohjia etäpalkkaan niin, että metrin-pari juoksee makupalapurkille. Lelulle myös sama juttu. Pidän Tuumaa kiinni ja tökkään purkkia / lelua vähän kauemmas ja päästän irti, kun lelun/purkin liike pysähtyy. Hyvin toimii tämäkin.

Yhden kerran on käyty ihan varta vasten hallilla treenaamassa, kun siellä ei ollut ketään. Temput (luopuminen, katsekontakti, istuminen, lähellä kulkeminen) onnistui yhtä hyvin mitä kotonakin, on se vaan reipas. :) Pari kertaa mentiin ihan lyhyeksi niputettu putkikin, kun jätin namipurkin odottelemaan putken loppuun ja nostin Tuuman putken sisään. Treenin päätteeksi sitten päiväruoka purkista, se se vasta juhlaa olikin Tuuman mielestä. :D

Vaikka vähän muuta veikkasin, on Tuumakin päässyt tutustelemaan namijälkeen. Eka oli terveyskeskuksen nurtsilla joku vajaa 10 m. Taiteilin 2 namia joka askeleeseen, mutta se oli niin kamalaa siksakkia, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta... Tuuma oli kuitenkin tapansa mukaan tosi reipas. Alkuun meinasi pyöriä, mutta kun vähän käsillä avitin, tajusi nameja olevan vaan edessäpäin. Seuraavat kaksi jälkeä on tehty koululle (Koiviksen eteen ja Ollikkalan nurtsille), molemmat n. 50 askelta (siis kengän mittaa, askeleet kiinni toisissaan) ja nami jokaisen askeleen kärjessä. Ajettu liki samantien tuoreena. 

Tuuma on jo nyt saanut jäljen ideasta kiinni ja sitä myöten tietysti kamalasti vauhtia... Niin paljon, että meinaa jäädä osa nameista syömättä. Oon ihan surkea tässä vaiheessa jarruttamaan (ja myötäämään!) oikein, joten en stressaa. Kunhan menee tarkasti jälkeä pitkin niin ok. Eikä niitä syömättömiä nameja nyt ehkä kymmentä enempää ole, joten suurin osa ok. Jäljen päässä on ollut namikasa, mutta pitää sitä vähän miettiä. Tuumalla tuntuu olevan niin kivaa, että vauhtia varmaan riittää, vaikka loppupalkka tulis taskustakin. Perjantaiksi on luvassa 10 astetta pakkasta, joten voi olla, että jäljet oli tässä. Kiva alku kuitenkin. :) Ja talven aikanahan olis hyvä sisällä tehdä purkeilla ilmaisuille pohjia.

Tuuman kanssa on kyllä ihan huippu temppuilla. :) Se on niin pirun ahne, että ei ota häiriötä juuri mistään. Isot koiratkin saa ihan rauhassa pyöriä katselemassa treenejä. Tuntuu myös tekevän hommia ajatuksen kanssa, ei ala päättömästi sählätä ja keskittyy siihen, mitä halutaan. Ja näiden takia varmaankin sitten oppii ihan supernopeasti. Muutama hyvä naksu, niin tajuaa jo mitä haetaan. Muutama hutiin, niin saadaankin sitten jotain mielenkiintoisia oheistoimintoja... ;)