Välillä tekis mieli lyödä hanskat tiskiin ja antaa olla. :/ Viime aikoina on ollut taas sen sortin treenejä, ettei tiedä itkiskö vai mitä. Me ollaan kyllä oikein oppikirjaesimerkki tästä "kyllä se kotona osaa" -ilmiöstä. Mää en vaan saa mitään juttuja toimimaan, jos on pientäkin häiriötä. :( Enkä kyllä aina, vaikkei häiriöitä oliskaan... On käynyt mielessä, että jos lakkais kiusaamasta Merkkiä ja itteäni ja puuhasteltais ihan vaan kahdestaan. Silkkaa ajan ja rahan hukkaa käydä milloin missäkin toteamassa, että ei se vaan pysty kykeneen. :S
Koitetaan mennä järjestyksessä viime päivityksen jälkeisiä juttuja.
Torstaitokoissa 6.6. oli tosi lämmin ja Merkki jo senkin takia ihan vetelä. Kentälle mennessä jostain syystä iski silmänsä aussie-nahka -parivaljakkoon ja vinkui ja kitisi niiden perään. Paikkamakuu kuitenkin ihan asiallisesti vieraan uroksen vieressä, en oikein kuullut, mutta taisi tulla pari piippausta. Olin kyllä aika lähellä, jotenkin luotto ei nyt ole kohdillaan. Eikä noussut lopussa ekalla ylös. Tää oli jo parempi välillä, mutta näköjään taas unohtunut. Pitää kehittää joku vihje, mistä tietää käskyn olevan tulossa. Tauon jälkeen vähän temppuilua merkillä, naksutellen, että sai edes vähän jotain yritystä. Leikki ihan vähän naruleluilla, kun kenttä oli jo suht tyhjä.
Perjantaina kauppareissulla vähän leikkiä tyhjällä parkkiksella, mutta ei onnistunut oikein millään. Muuten ihan lepopäivä.
Lauantaina sitten tajusin, että Merkin selkä on jumissa, kun kärttyili mullekin koskemisesta. Muuten sai käpälöidä, mutta kun oli nukkumassa, niin irvisteli, kun koski selkään. Ei ole ikinäkoskaan aikaisemmin mulle murissut. Lepoa siis viikonloppu, koitin vähän hieroa & venytellä itse. Pieni pyörälenkki tehtiin, kun ajattelin rennon ravaamisen olevan ehkä parasta liikuntaa (irti ollessa revittelee miten sattuu, hihnassa joutuu kävellä, peitsata + vetää). Ehkä perjantain leikitkin oli niin nihkeät selän takia?
Maanantaina oli jumppaa hieroja-Minnan kanssa. Tai olis ollut, jos Merkki olis pystynyt tehdä jotain. I + Lumi tuli kans, Lumen juoksu loppu / ihan lopuillaan. Arvaa varmaan miten kävi?? Merkki ei pystynyt tehdä yhtään mitään, haaveili nenä kohti vastatuulta ja koitti kytätä Lumea / autoa koko ajan. Ei syö, ei leiki, ei mitään... Mun meinas räjähtää pää, mutta eipä sekään tilannetta juuri parantanut.
Tiistaina jäljen vanhenemista odotellessa esineet.
Tallattiin koko porukalla ruudun tapainen hiekkamontulla olevaan
epämääräiseen heinikkoon / pusikkoon, kokoa saattoi olla vaikka 10 * 40
m. Vietiin 4 esinettä Merkin kanssa yhdessä. Merkki puuhun kiinni
odottelemaan, kun hain Sentin autosta. Ensin virittelyksi yksi narulelun
nouto (hyvin!). Ekalla lähetyksellä muisti selvästi lähimmän esineen,
palautti hienosti käteen, vähän leikkiä esineellä ja nami (kuivattua
naudanmahaa, oli nyt tosi nam). Sitten puuhun kiinni, kun Seppo haki
kans yhden (tosi takkuisesti, ei oikein älynnyt, mitä ollaan tekemässä).
Sitten Merkillä 3. esine, tosi hienosti! Ei kyllä lähde mihin
lähetetään, mutta etsi reippaasti ja palautti hyvin. Piti muistaakseni
kutsua pari kertaa, kun menee ruudusta yli. Neljäs esine oli tosi
vaikea, menin pari kertaa lähemmäksi lähettämään. Teki kuitenkin koko
ajan töitä, eikä hyytynyt. Ja palautti hyvin. Kaiken lisäksi leikki
naruleluilla lopuksi tosi hienosti! :)
Lopuksi vielä naudanmahan
voimalla pari hyvää seuruupätkää (meidän tekemäksi). :) Sain jopa viritettyä puhelimen
kuvaamaan tokan pätkän (eka oli parempi). Ei tuosta kyllä mitään juuri erota (paitsi mun tyylikkään jälkivaatetuksen :D ) ja maailmakin on vinossa. Aluksi kurkkaa onko namia kädessä (ei ollut) ja sitten tulee jossain
kohtaa aivastelua. Note to self: opettele hyvä ihminen kävelemään! Merkin ilme on kuitenkin kiva ja kontakti pitää, nyt ei jaksa paljon muusta välittää.
Jälki nro 8 oli noin 400 m, kaksi keppiä + namipurkit niiden alla, vanheni ehkä tunnin verran. Jana taas normaalin huono, nostaa ilmavainulla. Jäljesti hyvin, tarkasti ja reippaasti, ekan kepin + purkin ilmaisu hyvin. Loppukepistä ohi (en ainakaan huomannut reagointia), pyysin takaisin ja uusinnalla hyvin. Nyt oli kiva ilme ja reipas tahti.
Keskiviikkona Minna oli urhea ja tuli hieromaan Merkin. ;) Sentin toki kans, mutta se ei vaadi erityistä siviilirohkeutta. On se vaan outo koira, Merkki-merkillinen. Ihan hirveä murina, kun aloitettiin, mutta vaikeni nopeasti. Ja enemmän vähemmän totista murinaa aina kun Minna liikkui / vaihtoi hierottavaa kohtaa. Silti se ei aktiivisesti yritä pakoon (rimpuile tms.) ja Minna sanoi, että on hyvin hierottavissa eli ei jännitä lihaksiaan ja ole ihan jäykkänä. Loppuajasta tuli nuohoojakin samaan syssyyn, mutta siitäkään ei mitään överiraivaria. Olin varma, että kaikki hierominen loppuu välittömästi, kun tulee vieras sisälle. Mutta joo, selkä ja lanteen alue suht jumissa. Ja koko koirakin vähäsen, luultavasti vaikuttaa, kun Merkki ei ole mikään varsinainen rentoreiska, vaan on useimmiten enemmän tai vähemmän "valmiudessa"... Nyt ahkerasti jumppaa ja venyttelyä vanhoilla ohjeilla, kuukauden päästä uusi hieronta.
Sitten taas torstaitokot 13.6., todellinen EVVK-reissu. :S Menomatkalla hinkui ja vinkui, kun I tuli kyytiin (haisee juoksuiselle Lumelle), sitten tunti odottelua paksissa, kun tuurattiin kouluttajina yksi ryhmä. Omalla vuorolla ei kiinnostanut taas mikään muu kuin haistelu. Huoh. Koitin jotain perusasentoa, luoksetuloa jne., mutta oli kuin täi tervassa. Paikkamakuu ihan asiallisesti, paitsi ei taas noussut ekalla. Tästä vapauttamisen jälkeen leikki ihan hetken (siis todella hetken, max puoli minuuttia). Sitten tauolle, minkä jälkeen I:n kanssa luoksepäästävyyttä. Yhden kerran piti taas sanoa ihan pienen pienesti (ei siis vetänyt överiksi, seuraavat toistot ok). Ehkä kymmenisen toistoa, I taisi lähinnä antaa namin ja lähti sitten pois, en muista koskiko kertaakaan. Välillä meni ilme vähän ahdistuneeksi, mutta ei pahasti. Tää oli se reissu, minkä jälkeen ihan tosissaan mietin, että kannattaako syyskauden koulutusmaksua maksaa ollenkaan. Niin turhaa ajaa 40 km suunta ja sitten todeta, ettei pysty tekemään mitään järkevää. Tätä on nyt kuitenkin vuodenpäivät tahkottu, eikä mikään juurikaan ole parantunut. :/
Jälki nro 9 oli melkoinen tynkä, ei ollut aikaa eikä viitseliäisyyttä. Joku max 300 m ja taas vaan 2 keppiä, ekan alla makupalapurkki. Vanheni vaan vajaan tunnin, kun meni hermo hyttysten kanssa ja kaatosadekin uhkasi. Jana polkua pitkin, eteni suoraan, mutta nosti taas ilmavainulla (oikeaan suuntaan). Otin takaisin, lähetys vähän lähempää, nyt nosti hyvin. Kaikesta häröilystä huolimatta ei ole kai koskaan nostanut takajälkeä, kop, kop... Jäljesti ihan reippaasti kivalla ilmeellä, mutta ei ollut ihan tarkka, kepit nousi molemmat. Vikakepille tultiin puun väärältä puolelta, mutta kääntyi tarkentamaan. Nyt on merkannut kepit hyvin, mutta maahanmeno takkuaa. Ts. ei mene maahan, ellen pyydä. Mutta koitetaan nyt olla tyytyväisiä, että edes merkkaa ne jotenkin.
Ollaan koitettu olla kilttejä ja jumpattu keskiviikon jälkeen kotona ehkä 3 kertaa. Ulkona ei viitti, kun tulee hulluksi hyttysten kanssa. Nyt näyttäis, että tietyllä tavalla tehdessä maassa olo on suoristunut (on maannut ties kuinka kauan vasen lonkka alempana mitä oikea). Kestoa ei ole, mutta sentäs menee alas suoraan. Seisovillaan selän venytyksen tietää jo, ei tarvi pitää jaloista kiinni. Istuviltaan venyttelyihinkin alkaa löytyä systeemi. Hyvä Merkki. :)
Perjantaina illasta laitettiin Bayvanticit niskaan, maanantaina startataan kohti Vehmersalmea ja paimennusleiriä. Saas nähdä, mitä tästäkin tulee... Lampaita ei ole nähty syksyn jälkeen ja lisäksi Merkillä tuppaa olemaan hankalaa (lievästi sanottuna) vieraiden koirien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti