Ylämäki, alamäki...

Välillä tekis mieli lyödä hanskat tiskiin ja antaa olla. :/ Viime aikoina on ollut taas sen sortin treenejä, ettei tiedä itkiskö vai mitä. Me ollaan kyllä oikein oppikirjaesimerkki tästä "kyllä se kotona osaa" -ilmiöstä. Mää en vaan saa mitään juttuja toimimaan, jos on pientäkin häiriötä. :( Enkä kyllä aina, vaikkei häiriöitä oliskaan... On käynyt mielessä, että jos lakkais kiusaamasta Merkkiä ja itteäni ja puuhasteltais ihan vaan kahdestaan. Silkkaa ajan ja rahan hukkaa käydä milloin missäkin toteamassa, että ei se vaan pysty kykeneen. :S 

Koitetaan mennä järjestyksessä viime päivityksen jälkeisiä juttuja. 

Torstaitokoissa 6.6. oli tosi lämmin ja Merkki jo senkin takia ihan vetelä. Kentälle mennessä jostain syystä iski silmänsä aussie-nahka -parivaljakkoon ja vinkui ja kitisi niiden perään. Paikkamakuu kuitenkin ihan asiallisesti vieraan uroksen vieressä, en oikein kuullut, mutta taisi tulla pari piippausta. Olin kyllä aika lähellä, jotenkin luotto ei nyt ole kohdillaan. Eikä noussut lopussa ekalla ylös. Tää oli jo parempi välillä, mutta näköjään taas unohtunut. Pitää kehittää joku vihje, mistä tietää käskyn olevan tulossa. Tauon jälkeen vähän temppuilua merkillä, naksutellen, että sai edes vähän jotain yritystä. Leikki ihan vähän naruleluilla, kun kenttä oli jo suht tyhjä.

Perjantaina kauppareissulla vähän leikkiä tyhjällä parkkiksella, mutta ei onnistunut oikein millään. Muuten ihan lepopäivä.

Lauantaina sitten tajusin, että Merkin selkä on jumissa, kun kärttyili mullekin koskemisesta. Muuten sai käpälöidä, mutta kun oli nukkumassa, niin irvisteli, kun koski selkään. Ei ole ikinäkoskaan aikaisemmin mulle murissut. Lepoa siis viikonloppu, koitin vähän hieroa & venytellä itse. Pieni pyörälenkki tehtiin, kun ajattelin rennon ravaamisen olevan ehkä parasta liikuntaa (irti ollessa revittelee miten sattuu, hihnassa joutuu kävellä, peitsata + vetää). Ehkä perjantain leikitkin oli niin nihkeät selän takia?

Maanantaina oli jumppaa hieroja-Minnan kanssa. Tai olis ollut, jos Merkki olis pystynyt tehdä jotain. I + Lumi tuli kans, Lumen juoksu loppu / ihan lopuillaan. Arvaa varmaan miten kävi?? Merkki ei pystynyt tehdä yhtään mitään, haaveili nenä kohti vastatuulta ja koitti kytätä Lumea / autoa koko ajan. Ei syö, ei leiki, ei mitään... Mun meinas räjähtää pää, mutta eipä sekään tilannetta juuri parantanut.

Tiistaina jäljen vanhenemista odotellessa esineet. Tallattiin koko porukalla ruudun tapainen hiekkamontulla olevaan epämääräiseen heinikkoon / pusikkoon, kokoa saattoi olla vaikka 10 * 40 m. Vietiin 4 esinettä Merkin kanssa yhdessä. Merkki puuhun kiinni odottelemaan, kun hain Sentin autosta. Ensin virittelyksi yksi narulelun nouto (hyvin!). Ekalla lähetyksellä muisti selvästi lähimmän esineen, palautti hienosti käteen, vähän leikkiä esineellä ja nami (kuivattua naudanmahaa, oli nyt tosi nam). Sitten puuhun kiinni, kun Seppo haki kans yhden (tosi takkuisesti, ei oikein älynnyt, mitä ollaan tekemässä). Sitten Merkillä 3. esine, tosi hienosti! Ei kyllä lähde mihin lähetetään, mutta etsi reippaasti ja palautti hyvin. Piti muistaakseni kutsua pari kertaa, kun menee ruudusta yli. Neljäs esine oli tosi vaikea, menin pari kertaa lähemmäksi lähettämään. Teki kuitenkin koko ajan töitä, eikä hyytynyt. Ja palautti hyvin. Kaiken lisäksi leikki naruleluilla lopuksi tosi hienosti! :) 

Lopuksi vielä naudanmahan voimalla pari hyvää seuruupätkää (meidän tekemäksi). :) Sain jopa viritettyä puhelimen kuvaamaan tokan pätkän (eka oli parempi). Ei tuosta kyllä mitään juuri erota (paitsi mun tyylikkään jälkivaatetuksen :D ) ja maailmakin on vinossa. Aluksi kurkkaa onko namia kädessä (ei ollut) ja sitten tulee jossain kohtaa aivastelua. Note to self: opettele hyvä ihminen kävelemään! Merkin ilme on kuitenkin kiva ja kontakti pitää, nyt ei jaksa paljon muusta välittää.

Jälki nro 8 oli noin 400 m, kaksi keppiä + namipurkit niiden alla, vanheni ehkä tunnin verran. Jana taas normaalin huono, nostaa ilmavainulla. Jäljesti hyvin, tarkasti ja reippaasti, ekan kepin + purkin ilmaisu hyvin. Loppukepistä ohi (en ainakaan huomannut reagointia), pyysin takaisin ja uusinnalla hyvin. Nyt oli kiva ilme ja reipas tahti. 

Keskiviikkona Minna oli urhea ja tuli hieromaan Merkin. ;) Sentin toki kans, mutta se ei vaadi erityistä siviilirohkeutta. On se vaan outo koira, Merkki-merkillinen. Ihan hirveä murina, kun aloitettiin, mutta vaikeni nopeasti. Ja enemmän vähemmän totista murinaa aina kun Minna liikkui / vaihtoi hierottavaa kohtaa. Silti se ei aktiivisesti yritä pakoon (rimpuile tms.) ja Minna sanoi, että on hyvin hierottavissa eli ei jännitä lihaksiaan ja ole ihan jäykkänä. Loppuajasta tuli nuohoojakin samaan syssyyn, mutta siitäkään ei mitään överiraivaria. Olin varma, että kaikki hierominen loppuu välittömästi, kun tulee vieras sisälle. Mutta joo, selkä ja lanteen alue suht jumissa. Ja koko koirakin vähäsen, luultavasti vaikuttaa, kun Merkki ei ole mikään varsinainen rentoreiska, vaan on useimmiten enemmän tai vähemmän "valmiudessa"... Nyt ahkerasti jumppaa ja venyttelyä vanhoilla ohjeilla, kuukauden päästä uusi hieronta. 

Sitten taas torstaitokot 13.6., todellinen EVVK-reissu. :S Menomatkalla hinkui ja vinkui, kun I tuli kyytiin (haisee juoksuiselle Lumelle), sitten tunti odottelua paksissa, kun tuurattiin kouluttajina yksi ryhmä. Omalla vuorolla ei kiinnostanut taas mikään muu kuin haistelu. Huoh. Koitin jotain perusasentoa, luoksetuloa jne., mutta oli kuin täi tervassa. Paikkamakuu ihan asiallisesti, paitsi ei taas noussut ekalla. Tästä vapauttamisen jälkeen leikki ihan hetken (siis todella hetken, max puoli minuuttia). Sitten tauolle, minkä jälkeen I:n kanssa luoksepäästävyyttä. Yhden kerran piti taas sanoa ihan pienen pienesti (ei siis vetänyt överiksi, seuraavat toistot ok). Ehkä kymmenisen toistoa, I taisi lähinnä antaa namin ja lähti sitten pois, en muista koskiko kertaakaan.  Välillä meni ilme vähän ahdistuneeksi, mutta ei pahasti. Tää oli se reissu, minkä jälkeen ihan tosissaan mietin, että kannattaako syyskauden koulutusmaksua maksaa ollenkaan. Niin turhaa ajaa 40 km suunta ja sitten todeta, ettei pysty tekemään mitään järkevää. Tätä on nyt kuitenkin vuodenpäivät tahkottu, eikä mikään juurikaan ole parantunut. :/

Jälki nro 9 oli melkoinen tynkä, ei ollut aikaa eikä viitseliäisyyttä. Joku max 300 m ja taas vaan 2 keppiä, ekan alla makupalapurkki. Vanheni vaan vajaan tunnin, kun meni hermo hyttysten kanssa ja kaatosadekin uhkasi. Jana polkua pitkin, eteni suoraan, mutta nosti taas ilmavainulla (oikeaan suuntaan). Otin takaisin, lähetys vähän lähempää, nyt nosti hyvin. Kaikesta häröilystä huolimatta ei ole kai koskaan nostanut takajälkeä, kop, kop... Jäljesti ihan reippaasti kivalla ilmeellä, mutta ei ollut ihan tarkka, kepit nousi molemmat. Vikakepille tultiin puun väärältä puolelta, mutta kääntyi tarkentamaan. Nyt on merkannut kepit hyvin, mutta maahanmeno takkuaa. Ts. ei mene maahan, ellen pyydä. Mutta koitetaan nyt olla tyytyväisiä, että edes merkkaa ne jotenkin. 

Ollaan koitettu olla kilttejä ja jumpattu keskiviikon jälkeen kotona ehkä 3 kertaa. Ulkona ei viitti, kun tulee hulluksi hyttysten kanssa. Nyt näyttäis, että tietyllä tavalla tehdessä maassa olo on suoristunut (on maannut ties kuinka kauan vasen lonkka alempana mitä oikea). Kestoa ei ole, mutta sentäs menee alas suoraan. Seisovillaan selän venytyksen tietää jo, ei tarvi pitää jaloista kiinni. Istuviltaan venyttelyihinkin alkaa löytyä systeemi. Hyvä Merkki. :)

Perjantaina illasta laitettiin Bayvanticit niskaan, maanantaina startataan kohti Vehmersalmea ja paimennusleiriä. Saas nähdä, mitä tästäkin tulee... Lampaita ei ole nähty syksyn jälkeen ja lisäksi Merkillä tuppaa olemaan hankalaa (lievästi sanottuna) vieraiden koirien kanssa.

Jälki 7

Taimiksen peltojen ja lammen välissä. Pituutta oli n. 500 m (katsoin Sports Trackerista!), 3 keppiä ja 3 esinettä, vanheni ehkä 1,5 h, kun käytiin lenkillä. Janaa tuo ei vaan tajua... Tai siis ei osaa edetä suoraan, nosti hyvin ja oikeaan suuntaan. Eka keppi n. 30 metrissä "palkkana", mutta meni ohi. En edes nähnyt reagoiko mitenkään. Loput kepit & esineet nousi, lähti jopa tarkentamaan ainakin paria, kun oli jäljestä sivussa. Ihan asiallinen jälki, mutta jotain tähänkin nyt pitäis keksiä. Kerran olis lähtenyt johonkin mihin sattuu, mutta en päästänyt. Harhoja tuolla voi hyvinkin olla, suht suosittu treenipaikka. Jotenkin pitäis saada lisää motivaatiota jäljellä pysymiseen. Nyt näyttää välillä vaan humppailevan menemään. Ruoka on vähän huono murkkujen takia, namikipot ei aikanaan kiinnostaneet, mutta kaipa niitä vois kokeilla uudestaankin.

Autolle kävellessä vähän leikittiin, mutta meinas mennä plörinäksi, kun toinen wubba (sininen konginmuotoinen) oli toista (violetti pötkö) kivempi... Auton luona sitten vielä uusilla pehmoleluilla, mutta nääkin oli niin kivoja, että piti lähteä itsekseen juoksemaan. Hirveä härdelli, että sain palauttamaan. Nyt sitten ainakin vinkujen kanssa niin, että en päästä juoksentelemaan. 

Part 2

Sitä treenaamattomuutta siis, jatko-osa... Seli-seli osastolla on työreissu ja helle. Viikko 22 meni jotakuinkin näin:

• Luoksepäästävyyttä: Sain J:n puhuttua treenikaveriksi omaan pihaan. Tehtiin monen monta (kymmenisen ehkä?) hyvää toistoa niin, että Merkki oli sivulla ja J käveli antaan sille namin. M on sen kokoinen, että pitää vähän hypätä ylöspäin, että ylttyy ottaan namin kädestä. Ohjeistin sitten, että kumartuu sen verran, että Merkin ei tarvi hypätä -> piti murista... Sitten vaan tilanne seis ja J pois vasta, kun M on hiljaa. Sitten taas toistoja ihan vaan lähelle kävelemällä, tais jossain kohtaa ihan pienesti kommentoida. Voihan perse! :x Mua ei kiinnosta pätkääkään treenata tätä. Toistoja tarvis sata miljoonaa ja yksikin väärä henkäys, niin saadaan palata taaksepäin. Inhotkoon kaikkia ja unohdetaan mitkään kokeet. 
• Sen nyt kuitenkin päätin, että tää on se juttu, miten jatketaan (jos / kun jatketaan). Ilme on kaikesta huolimatta jo paljon parantunut. Kieltämällä en saa hommaa etenemään mihinkään. Jos kieltää "nätisti", niin ei ole mitään vaikutusta ja jos kieltää kovasti, ahdistuu ihan totaalisesti (eikä murina yhtään vähene). Joku selkeä kriteeri tähän pitää kehittää. Jonkilainen kosketus olis selvin, mutta M on niin pieni, että sivulla ollessa en ylty kädellä koskettamaan oikein mihinkään. Tuntuu vaan järkevältä ajatukselta, että mielentila pitää saada positiiviseksi vieraita kohtaan. Ikinä Merkki ei tule vieraista tykkäämään, mutta ajatus pitäis kuitenkin olla "koskemisen tarkoittaa kivoja juttuja". Mutta joo, ottaa päähän, meillä kestää 10 vuotta saada riittävästi toistoja tehtyä. 
• Lenkin varrella ollaan otettu käpytunnaria aina silloin tällöin. Jätän istumaan ja vien kävyn kaltaistensa joukkoon. Muistaakseni kerran on ottanut väärän suuhun. Haistelee kyllä hyvin ja etsii omaa. Oon koittanut nyt naksuttaa (ja pitää kiljaista jotain vielä päälle ;) ) ennenkuin ehtii ottaa kävyn suuhun. Ideana siis kertoa, että kyse on haistelusta eikä noudosta. Kapuloita kun alkaa ihan varmaan napsia vaan suuhun. Pari kertaa oon naksauttanut ihan vaan vieraiden haistelusta. Etäisyyttä vaihtelevasti 1-5 m. 
• Kattelin tuupista videota, missä treenataan nopeaa kapulan ottamista: http://www.youtube.com/watch?v=cPpBKZ4njRk ja päätin kokeilla samaa. Ei mennyt ihan kun Strömsössä... Lelu ei siis kiinnostanut pätkääkään. Uitiin pari kierrosta ja heittelin lelua veteen. Merkki kerää kierroksia näistä vesinoudoista,  joten sitten uusi yritys (Sepe oli siis kanssa hakenut lelua, joten se on paljon kiinnostavampi). Otin pannasta kiinni ja koitin vähän hetsailla, heitin lelun parin metrin päähän ja heti irti. Nostosta heti palkka. Muutama ihan kiva toisto, ei nyt mitään tuohon filmiin verrattavaa, mutta lähti vauhdilla ja tarttui miettimättä kiinni. Anopilta saadut oikeat supin(?) nahkan palaset on Merkin mielestä palkkana ihan jees juttu. :)
• Uintikierrosten välissä vähän ohjatun alkeita narupalloilla. Irtosi yllättävän hyvin ja oikeaan suuntaan. Ensin pari toistoa molempiin suuntiin (vein vaan yhden pallon). Lopuksi molemmat pallot, hyvin lähti oikeaan suuntaan. Oma katse ensin ja sitten käsimerkki + käsky.
• Perjantai-illaksi oli hankittu vesihäntä, vaikka uitiin vaan muutama pieni lenkki & kuivateltiin järkyssä helteessä. Rimadyliä naamaan, niin seuraavana aamuna oli jo ihan normaali. 
• Kotona ollaan naksuteltu ainakin pitkäkestoista käsikosketusta niitä helkkarin sirunlukemisia & kehäänmenoja jne. varten. Tuskimpa tästäkään valmista tulee, mutta onpahan jotain tekemistä. Pitää nyt ehkä 5 sek ja saan silittää jaloista, hännästä jne. 
• Kaukojakin pitkästä aikaa jalat-tempun kautta. Yllättävän näppärästi, mutta pasmat meni vähän sekaisin, kun vaihdettiin toiselle kynnykselle. :D
• Louhoksella vähän kahlailemassa ja sitten pikkusen kiertämisiä paimennusta ajatellen. Ja ihan vaan temppuilun vuoksi. Aikalailla piti vääntää rautalankaa, että tajusi lähteä mun vasemmalta puolelta kiertään oikealle ja päinvastoin, mutta lopussa joku lamppu taisi syttyä. Pikkuinen käärme vähän aiheutti sydämen tykytyksiä, mutta ihmeen hyvin Merkki uskoi (käsky tuli kyllä melkoisella volyymilla...).

Torstaitokot meni töiden takia sivusuun, jälkiä ei jaksanu kun oli liian kuuma. Että semmonen loistava viikko. Sunnuntaina oli kyllä saalispalkkakurssi, mikä oli tosi hyvä, siitä erikseen joskus.