Kotirintamalla tapahtunut lähinnä se, että Rasmus ja Merkki päätyivät tässä taannoin asumuseroon... Niiden kemiat ei nyt vaan kerta kaikkiaan pelaa, eikä koko ajan jaksa olla silmät selässä vahtimassa. Kuviohan siis menee niin, että Merkkiä alkaa vahdituttaa ja murisuttaa (tällä hetkellä tuntuu, että alvariinsa joku) ja Rasmuksen hermo ei kestä sitä yhtään. Ja kun Rasmus komentaa, niin Merkki toki vastaa yhtä tomerasti... :-/ Ulkoilut kuitenkin menevät ihan sovussa, joten ei tuo nyt niin hankalaa ole. Autossahan Merkki on joka tapauksessa omassa mökissään takapenkillä ja isot pojat luukussa. Tai sitten Rapsu penkillä ja neekerit takana. Ei ne sisälläkään ole koko aikaa toisiaan kyttäämässä, mutta sitten kun on tapahtuakseen, niin kaikki käy niin nopeasti, ettei tahdo ehtiä ajoissa pelastamaan tilannetta.
Treenirintamalla on ollut hiljaista muuten, mutta nyt viikonloppuna oltiin noutajien kanssa tokoilemassa ja kivaa oli. :-) Seura oli mukavaa ja treenit opettavaisia, joten mitäpä sitä muuta osaisi toivoa? Tässä muutama juttu, mitä jäi mieleen (ja paljon on jo unohtunut):
- Sivulletuloa viilataan vähän siistimmäksi niin, että opettelee pyörähtämään oikealle paikalle pomppimatta ja tekemättä ylimääräistä kierrosta sivulle / taakse päin. Namilla ohjaten "pyörähtää" jo hyvin, joten eiköhän se pian tajua homman pointin.
- Seuraamista imuttamalla, samalla kontaktikävely- ja pa-treeniä. Myös liikkeellelähdöistä (mihin suuntaan vaan) naksuttelua. Naksu siis heti jo ekasta liikahduksesta. Pa-treenin myötä paikka toivottavasti selvenee otukselle.
- Kaukokäskyjumppaa aloiteltiin myös ja voi pojat, miten se on ohjaajalle vaikeaa... ;-) Tirppa on niin pieni ja vikkelä, että ei tahdo millään ehtiä reagoida riittävän nopeasti. Kunnianhimoisena tavoitteena on siis opettaa tämä(kin?) juttu alusta asti kunnolla, ettei tarvitsisi paikkailla. Tavoitteena on siis, että takajalat pysyvät paikallaan kaikissa vaihdoissa. Eikä me nyt ihan välittömässä tulevaisuudessa olla voittajaa kisamassa, joten meillä on aikaa treenata...
- Liikkeestä pysähdyksiä myös kokeiltiin vähän. Maahanmenoa jatketaan vanhaan malliin, koitan vaan muistaa vaihdella paikkaa, missä koira menee maahan. Ja liikkua käskyn jälkeen. Nämä sujuu jo lyhyeltä matkalta ihan kohtuullisesti, muistettava vaan palkata ainoastaan oikeasti hyvät maahanmenot. Seisomista aloiteltiin, se on mulle jotenkin ylivoimaisesti hankalin juttu. Kokeillaan nyt kuitenkin niin, että namia heittämällä koiraa kauemmaksi ja paluumatkalla pallon heitto. Pallo siksi, että sen perään on huomattavasti kovempi kiire, mitä namin. Reilusti vaan läpijuoksujakin, ettei ennakoi. Ja pallon heitto vasta, kun Merkki on aika lähellä (muuten valuu kohti, kun pallon tulo kestää). Eilen illalla pienesti kokeiltiin lumipallolla ja hyvältä vaikutti. "Valeheitot" sitten mukaan, kunhan pääsee jyvälle koko jutusta.
- Noutoa jatketaan samaan malliin. Kapulaa vaan alemmaksi ja liike poispäin koirasta.
- Kosketusalusta tarvii lisää vauhtia. Kokeillaan ensin palkan vaihdolla namista leluun ja/tai alustaa liikuttamalla. Alustan "karkaaminen" oli Merkistä selvästi hauskaa. :-)
- Sokerina pohjalla sitten erilaista jumppaa ja temppuja, näitäkin jatketaan. Etenkin takapään käyttöä vaativat jutut on tosi hyödyllisiä ja Merkki on niissä selvästi jo ihan hyvin jyvällä. Ketterä pikkuapina siis! ;-)
- Tavattiin treeneissä myös Merkin sukulaismiehen Romeon omistaja, oli kiva jutella vähän mudijuttuja. Vaikuttaa tulevan muuhun sukuunsa monessakin asiassa. Todettiin Mörkin olevan kaikin puolin tomera poika ja kaikki perseilyt kielletään tiukasti, ettei vallan ala kuvitella suuria itsestään. ;-)
Kotielämästä vielä sen verran, että nyt tämän vuoden puolella Merkistä on selkeästi kehittymässä varsinainen "elämäntapavahti". Aikaisemmin ei esim. naapureiden liikkeitä kommentoinut ollenkaan, mutta nyt niille täytyy vähintäänkin pöhkiä. Ja pöhkiä varmuuden vuoksi ihan useammankin kerran... Tosi poikkeukselliset äänet saa aikaan jokseenkin korvat rikkovan kimakan haukun... :-| Äänenmurrosta odotellessa... Ja että elämä ei olisi hiljaista, Rasmuksen täytyy toki säestää tomerasti mukana. Kiva! Seppo on sentäs tavoilleen uskollisena tuppisuu suurimman osan ajasta. ;-) Eipähän tule enää kaupustelijat huomaamatta sisälle asti (tätäkin on sattunut, kun vahtikoirat ovat olleet ansaitulla siestalla)... :-D
