Enemmän ja vähemmän on tullut laiskoteltua, eikä kelitkään ihan kaikin ajoin ole suosinut koiraharrastusta. Joulun alla lähdettiin taas harjoittelemaan kerrostaloelämää porukoiden luo. Pakkanen kieppui 20 ja 30 asteen välillä, joten pikaisesti kipiteltiin taloa ympäri useamman kerran päivässä. Sisällä sitten vähän temppuiltiin jotain ja Merkki muuten osallistui jouluvalmisteluihin. Luvattoman huono tiskari se kuitenkin on, kun mikään ei tahdo kelvata... ;-) Olemattomaan ulkoiluun nähden päästiin vähillä tappioilla: yksi teurastettu tonttu ja isän tupakkatossuun isovarpaan kohdalle tuuletusreikä. :-D Aattoiltana pukki toi Merkillekin pari pakettia, joten kiltti kakara on ollut. Ja avaaminenkin kävi kuin vanhalta tekijältä.
Joulupäivänä siirryttiin mökille lumimottiin. Lähinnä siis siinä mielessä, että ainoat auratut baanat on autoteitä, joten lenkkeily on aavistuksen hankalaa. Hyvin kuitenkin pärjäiltiin, vaikka ahtaat tilat aiheuttaa vähän päänvaivaa. Vissiin yksi rähinä epähuomiossa, kun Merkki pääsi livahtamaan huomaamatta ovenraosta (tuo on ihan älyttömän nopea käänteissään ja niin pieni, että ei tahdo huomata missä se viuhtoo). Mutta tässäkin taas kovaa ääntä eikä muita tappioita onneksi. Jotain pientä puuhasteltiin, mutta pääasiassa maattiin ja huilattiin. Koirapojat kulutti aikaa hillumalla pihalla ja kaluamalla peuranluita.
Uudeksi vuodeksi junailtiin Kannukseen, Merkistä alkaa tulla ihan pätevä matkustaja. :-) Vähän pitää junassa aluksi murrata muille, jos ovat liian lähellä, mutta hyvin sitten rauhoittuu pötköttämään omalle paikalle. Etukäteen vähän jännitti, miten suhtautuu raketteihin, mutta mitään ongelmia ei onneksi ollut. Sisällä aika meni luuta järsiessä, eikä näyttänyt huomaavaan paukkuja ollenkaan, vaikka välillä tuntui, että ikkunat helisee. Yöllä käytiin vielä ulkona, kun ajattelin paukkeen olevan jo ohi. Joku kuitenkin päätti vielä päästä eroon lopuista raketeistaan, mutta häntä tötteröllä Merkki päästeli menemään. Ihanan reipas penska tässäkin asiassa! :-)
Pikkuhiljaa kakarasta alkaa kasvaa Vahti. Tähän asti ei ole ulkoa kuuluviin ääniin reagoinut mitenkään, mutta nyt on etenkin yöllä (jei...) pitänyt pöhistä jollekin kolinoille. Koitan nyt vaan kuitata "hyvä että olit tarkkana" ja pyytää luokse. Ideana olisi siis, että asiasta ei tehdä numeroa. Ja aiheesta saa kyllä ilmoittaa, kunhan ei jää levy päälle. Jos nyt ihan järkyttävää huutoa pitää, niin siitä kiellän vähän topakammin (Merkillä on tosi "mielenkiintoinen" korvat rikkovan korkea "taiteluhuuto"...). Katsotaan miten toimii. Samaan vahtimiseen liittyy varmaan sekin, että uuden vuoden yönä ainoa jännempi asia oli vastaan tulevat päissään olevat ihmiset. Niitä piti tsiigailla tosi tarkasti ja paria Epäilyttävää vähän muristakin. En puuttunut tähän sen kummemmin, kehuin kun oli hiljaa ja ohitti nätisti.
Kotosalla ollaan vähän topistuttu treenaamaankin, kun on taas päästy hallille. Tyhjässä hallissa yhtenä iltana vähän purettiin ylimääräistä puhtia agin merkeissä: putkea ja siivekkeiden välistä juoksua. Putkesta tuli odotetusti muutamalla toistolla niin kiva, että poikkeili siellä ihan itsekseenkin. Kontaktejakin vähän kokeiltiin (tavoitteena siis 2on2off, takapuoli vaan tuppaa putoamaan puomilta). Tokojutuissa sitä samaa vanhaa: sivulletuloa, askelsiirtymisiä ja maahan / istu erottelua. Sivulletulossa vielä paikka välillä vähän hakusassa (etenkin, jos tehdään peilin edessä, niin että katson vaan eteenpäin). Etenkin maahanmenoon on haettu lelun kanssa vähän enemmän vauhtia ja virettä, toimii pääosin ihan hyvin. Myös etäisyyttä on pikkuhiljaa kasvatettu (vaihtelevalla menestyksellä).
Uudempia juttuja liikkeestä seisominen (vielä namilla houkutellen ja isolla käsiavulla, välillä tuntuu reagoivan jo käskyynkin), luoksetulo eteen (vasta namia syötellään ja koitetaan hakea oikeaa paikkaa) ja noudon alkeita (kapulan pitoa ja 2-lelun leikkiä). Eilen illalla iltalenkin yhteydessä leikki tosi hyvin. Tässä siis tarkoituksena vahvistaa vauhdilla palauttamista, kun tuo mielellään rälläilisi yksinään lelujen kanssa. Varsinkin hallilla lelupalkkausta haittaa, kun palauttaminen ei ole varmaa. En viitsi kimppatreeneissä kamalasti lelua heitellä, kun ei voi olla varma, että tulee asiallisesti takaisin (eikä esim. lähde murraamaan muille koirille tai kavereiden kanssa leikkimään).
Muita satunnaisia humputteluja on kosketusalusta (auttaa toivottavasti jatkossa joidenkin temppujen opettelussa), käsikosketus (palautus käteen joskus aikanaan), arkipaikallaolo ja etsintäjutut (namit ja lelu). Paljon aikaa toki vielä vie ihan vaan se, että koitetaan opetella elämään edes suht sivistyneesti. Onnistuu vaihtelevalla menestyksellä...
