Kuvat siis edelleen kamerassa, täytyy katsoa joko tänä iltana saisi aikaiseksi purettua ne koneelle, käsiteltyä ja ladattua tänne (meidän nettiyhteydellä tuo lataaminen tuottaa eniten tuskaa).
Ollaan me kuitenkin taas puuhasteltukin jotain pientä. Pari jälkeä, jotka sujui kai ihan ok. Oon niin tumpelo näissä, että paha sanoa. Nyt kuitenkin taas kuivatut naudan mahan muruset & kinkunpalaset kiinnosti sen verran, että nenä pysyi maassa ja hinku eteenpäin oli kova (paikkakin toki alkaa tulla tutuksi). Ehkä liiankin kova, jotenkin jäi hommasta vähän hätäilyn maku. Mun pahin painajainenhan on, että tuosta tulee samanlainen jäljestäjä kun Rasmuksesta... Rapsu vaan rynnii eteenpäin kieli sinisenä, eikä pysähtele yhtään mihinkään ruokapurkeille tms. Siis koira joka normaalisti suunnilleen kiipeää perse edellä puuhun hyvien makupalojen perässä. Taidetaan siis mahdollisimman pian pyytää joku fiksumpi antamaan toimintaohjeita jatkoa ajatellen.
Viikonloppuna käytiin "pentukouluilemassa" Hansun opastuksella. Merkki oli tosi reipas vaikka isot-pahat-sakemannit ;-) treenasi viereisellä nurmikolla. Vähän niille piti aluksi urputtaa, mutta sitten pystyi jo keskittymään omiin juttuihinkin (ainakin muutamia sekunteja yhtä soittoa ;-)). Lähinnä leikittiin pikkupätkiä ja testailtiin katsekontaktia. Kotiläksyjä ollaan tehty ainakin muutaman kerran...
Nyt näyttäisi siltä, että pikkuhiljaa päästään jyvälle naksuttelustakin. Ollaan tehty lähinnä vaan katsekontaktia, kontaktikävelyä, namista luopumista ja vähän maahanmenoa. Luoksetulostakin oon koittanut naksutella, kun Merkillä on tapana herkästi jumittua paikalleen. Ei uskoisi, että noinkin vilkas ja eläväinen otus tekee moista, mutta niin se vaan saattaa pitkäänkin istua / maata paikoillaan ja katsella sieltä, vaikka koittaa miten houkutella liikkeelle. En nyt ihan vielä tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu... Toisaalta sitten kuitenkin yleensä yrittää ihan hyvin ja on aktiivinen. Eikä sekään aina ole kivaa (saati helppoa), kun koira menee aivan sekaisin pelkästä makupalan hajustakin ja sinkoilee ympäriinsä (nimim. noutajalle naksutellut). Katsellaan tätäkin, mihin suuntaan homma lähtee menemään.
Tänään käytiin saamassa rokotuskin, joten ollaan enää rabies-piikkiä vajaa. Reissu meni hyvin, eikä lääkäri tai lääkärin rakennuksen julkisivuremontti pelottanut. :-) Odotushuoneessa piti taas vähän päästä putisemaan sinne tulleelle collielle, mutta vaikeni onneksi pian (kun ei se collie syönytkään välipalana pieniä mudeja). Eläinlääkärin vaaka näytti 5,4 kg, joten kai se on uskottava, että meidänkin vaaka on oikeilla jäljillä. Velipoika painaa jo melkein 7 kg! :-0 Ollaan me yritetty Merkki-parkaa ruokkiakin, eikä olla näännytetty nälkään... ;-) Mulla ei kyllä ole tuon taivaallisen käsitystä mudikakaroiden kasvuvauhdista, täytyisikin kysellä minkä kokoisia muiden pennut ovat olleet tässä iässä (ja etenkin minkä kokoisia aikuisia niistä on kasvanut).
