Viikonloppu oli ja meni, eikä mitään saanut aikaiseksi päivittää. Mutta jotain jutun juurta sentäs: netistä löytyi Hansun ottamia hienoja kuvia mm. Merkistä, Rapsusta ja Sentistä: KLIK
Niin se käy, kun osaa...
Tänään tulee täyteen kokonaiset 16 vk ja vaaka näytti aamulla 7,2 kg. Huomenna käydään saamassa KC-sumute ja rabies-rokotus. Toivottavasti ei sitten enää tarvitse lääkäriä nähdä ennen 1 v. rokotuksia.
torstai 30. syyskuuta 2010
torstai 23. syyskuuta 2010
Lapsi on terve kun se leikkii
Leikkikuvien ottaminen mun taidoilla näillä syyskeleillä kahdesta mustasta koirasta on jokseenkin vaikeaa / mahdotonta, mutta tässä nyt parhaat eiliseltä metsälenkiltä.
Tästä tuli hauska sarja:
Palataan juttuun toivottavasti joskus viikonloppuna, kun on paremmin aikaa. Ollaan puuhasteltu kaikenlaista ja Merkki vaan reipastuu viikko viikolta. "Koulussakin" on käyty ja läksyjä tehty. ;-)
Tästä tuli hauska sarja:
Palataan juttuun toivottavasti joskus viikonloppuna, kun on paremmin aikaa. Ollaan puuhasteltu kaikenlaista ja Merkki vaan reipastuu viikko viikolta. "Koulussakin" on käyty ja läksyjä tehty. ;-)
Veljekset kuin ilvekset
Tai sitten ei... Velipoika Taito käväisi kylässä ja kuvien osalta saalis ei ollut kummoinen. :-/ Oli pimeää, satoi ja liian vähän aikaa. On ne vaan niin erinäköiset veljekset, vaikka hienoja ipanoita molemmat. Jälleennäkeminen ei alkuunsa ollut mitenkään erityisen lämmin, Merkki meni penkin alle pakoon ja siitä toivuttuaan murisi tomerasti pitkät pätkät. Ja Taito murisi ainakin yhtä tomerasti takaisin... Mutta kyllä ne yhteiset leikitkin sieltä lopulta löytyi. :-)
Toivotaan asioiden menevän niin, että jatkossa treffataan useamminkin. ;-)
Toivotaan asioiden menevän niin, että jatkossa treffataan useamminkin. ;-)
perjantai 10. syyskuuta 2010
Puuhasteluja
Keskiviikkona aamupäivällä naksuteltiin kotona jotain perusjuttuja ja Merkki oli yksinään (isojen poikien kanssa) ehkä nelisen tuntia. Yksinolot sujuu hyvin, ehdoton hitti on muovinen ufo, johon saa laitettua maksamakkaraa. ;-) Tuossa neljässä tunnissa ei yleensä ole paperille ilmestynyt edes pissoja, eikä mitään ole järsitty tms. Töiden jälkeen tein taas jäljen. Päätin pitkästä aikaa kokeilla omalla ruoalla (turvotin vähän ja sotkin sekaan lihamureketta), kun päiväruoka oli vielä antamatta. Jälki oli taas reilun 30 "askelta" (jäljet siis käytännössä vielä kiinni toisissaan, ehkä kymmenisen metriä) suht lyhyellä nurmikolla ja nami jokaisen jäljen kärjessä. Meni ihan ok, mutta tuo oma ruoka vaan ei ole tarpeeksi hyvää. Jäljesti siis kyllä koko matkan, mutta jättää syömättä aika lailla (ja kiire on kova :-/). Jäljen lopussa oli vaan ripoteltu useampi nappula, lopun ruoan annoin taskusta (houkuttelin maahan ja söi osan makuultaan). Muuten siis ok, mutta täytyy vaan jatkossakin käyttää niitä herkkuja. Tuo oma ruoka olis vaan niin kätevä, kun on noinkin pieniruokainen otus (ts. syö aika nihkeästi, jos maha on täynnä).
Jäljen jälkeen piti lähteä isojen koirien kanssa metsään, mutta pyörähdin kuitekin kentän kautta. Siellä olikin agilitytreenit + muutama tokon treenaaja, joten lähdettiin ihmettelemään niitä. Välillä tehtiin vähän katsekontaktitreeniä ja kontaktikävelyä. Onnistuivat ihan hyvin, kun ensin on saanut vähän aikaa ihmetellä menoa ympärillä ja muistaa treenata tosi pienissä pätkissä. Lelulla houkuttelemalla taidettiin tehdä joku maahanmenokin. Tämän päätteeksi vielä leikkituokio podengo Novan kanssa ja sitten isojen poikien mukana hetkeksi montulle rallailemaan. Kotona olikin sitten väsynyt ja tyytyväinen mudi-ipana. <3
Torstaina käytiin taas koirakentän laidalla notkumassa. Ihmeteltiin muiden menoa, opeteltiin olemaan nätisti (se "puhkuminen" tulee vielä helposti kun rupeaa toiset koirat hirvittämään) ja "treenattiinkin" vähän. Tuon puhkumisen suhteen täytyy opetella itse ennakoimaan paremmin ja palkkaamaan jo ennen kuin se alkaa. Puhinoihin reagoin ensin sanomalla vain "höpöhöpö" tms. ja palkkaan, jos pitää hetken kontaktia. Jos ei onnistu tökkäsen vähän sormella, siirryn kauemmas ja palkkaan sitten jos pitää kontaktin. Täytyy nyt vaan tosiaan olla tarkkana, voin kuvitella miten helposti tuosta tulee ketju pöhinää -> kontakti -> palkka... Ja siitä huolimatta, että selvästi pelottaa, täytyy usein varta vasten siirtyä mun eteen pöhkimään... Opeteltavien asioiden listalle täytyy siis lisätä joku käsky, millä siirtyy mun taakse. Olis hyvä mahdollisimman pian oppia, että ei ole mudin asia olla eturintamassa päättämässä, mitä kenellekin vastaantulijalle kommentoidaan. ;-) Lampaitakin käytiin vähän katsomassa, mutta saattaa olla, että vieraat koirat kiinnosti enemmän...
Viralliset 13 vk kuvat jäi eilen ottamatta ja punnituskin on tekemättä, täytyy yrittää tänään. Ja kuviakin olisi taas tiistain (?) peltolenkiltä. Tänään alkoi kanalintujahti ja Sentti pääsi taas pitkästä aikaa tositoimiin, toivottavasti jahti on tuottanut tulosta. Kamerakin lähti reissuun mukaan, mutta kuvausolosuhteet on kyllä lievästi sanottuna haastavat noilla reissuilla. Edessä onkin sitten poikien viikonloppu, saas nähdä miten sujuu... ;-)
Jäljen jälkeen piti lähteä isojen koirien kanssa metsään, mutta pyörähdin kuitekin kentän kautta. Siellä olikin agilitytreenit + muutama tokon treenaaja, joten lähdettiin ihmettelemään niitä. Välillä tehtiin vähän katsekontaktitreeniä ja kontaktikävelyä. Onnistuivat ihan hyvin, kun ensin on saanut vähän aikaa ihmetellä menoa ympärillä ja muistaa treenata tosi pienissä pätkissä. Lelulla houkuttelemalla taidettiin tehdä joku maahanmenokin. Tämän päätteeksi vielä leikkituokio podengo Novan kanssa ja sitten isojen poikien mukana hetkeksi montulle rallailemaan. Kotona olikin sitten väsynyt ja tyytyväinen mudi-ipana. <3
Torstaina käytiin taas koirakentän laidalla notkumassa. Ihmeteltiin muiden menoa, opeteltiin olemaan nätisti (se "puhkuminen" tulee vielä helposti kun rupeaa toiset koirat hirvittämään) ja "treenattiinkin" vähän. Tuon puhkumisen suhteen täytyy opetella itse ennakoimaan paremmin ja palkkaamaan jo ennen kuin se alkaa. Puhinoihin reagoin ensin sanomalla vain "höpöhöpö" tms. ja palkkaan, jos pitää hetken kontaktia. Jos ei onnistu tökkäsen vähän sormella, siirryn kauemmas ja palkkaan sitten jos pitää kontaktin. Täytyy nyt vaan tosiaan olla tarkkana, voin kuvitella miten helposti tuosta tulee ketju pöhinää -> kontakti -> palkka... Ja siitä huolimatta, että selvästi pelottaa, täytyy usein varta vasten siirtyä mun eteen pöhkimään... Opeteltavien asioiden listalle täytyy siis lisätä joku käsky, millä siirtyy mun taakse. Olis hyvä mahdollisimman pian oppia, että ei ole mudin asia olla eturintamassa päättämässä, mitä kenellekin vastaantulijalle kommentoidaan. ;-) Lampaitakin käytiin vähän katsomassa, mutta saattaa olla, että vieraat koirat kiinnosti enemmän...
Viralliset 13 vk kuvat jäi eilen ottamatta ja punnituskin on tekemättä, täytyy yrittää tänään. Ja kuviakin olisi taas tiistain (?) peltolenkiltä. Tänään alkoi kanalintujahti ja Sentti pääsi taas pitkästä aikaa tositoimiin, toivottavasti jahti on tuottanut tulosta. Kamerakin lähti reissuun mukaan, mutta kuvausolosuhteet on kyllä lievästi sanottuna haastavat noilla reissuilla. Edessä onkin sitten poikien viikonloppu, saas nähdä miten sujuu... ;-)
tiistai 7. syyskuuta 2010
12 vk
Vielä "viralliset" 12 vk otokset 2.9.2010. Ei taaskaan mitään loistavia kuvia, mutta pystyypähän myöhemmin vertaamaan, kun on samassa paikassa otettu. Painoa siis muistaakseni tässä vaiheessa 5,2 kg. Ja aamulla oli toinen korva pystyssä, illalla hörötti jo molemmat. :-)
Hiekkakuopalla 1.9.
Ei vieläkään kuvia
Kuvat siis edelleen kamerassa, täytyy katsoa joko tänä iltana saisi aikaiseksi purettua ne koneelle, käsiteltyä ja ladattua tänne (meidän nettiyhteydellä tuo lataaminen tuottaa eniten tuskaa).
Ollaan me kuitenkin taas puuhasteltukin jotain pientä. Pari jälkeä, jotka sujui kai ihan ok. Oon niin tumpelo näissä, että paha sanoa. Nyt kuitenkin taas kuivatut naudan mahan muruset & kinkunpalaset kiinnosti sen verran, että nenä pysyi maassa ja hinku eteenpäin oli kova (paikkakin toki alkaa tulla tutuksi). Ehkä liiankin kova, jotenkin jäi hommasta vähän hätäilyn maku. Mun pahin painajainenhan on, että tuosta tulee samanlainen jäljestäjä kun Rasmuksesta... Rapsu vaan rynnii eteenpäin kieli sinisenä, eikä pysähtele yhtään mihinkään ruokapurkeille tms. Siis koira joka normaalisti suunnilleen kiipeää perse edellä puuhun hyvien makupalojen perässä. Taidetaan siis mahdollisimman pian pyytää joku fiksumpi antamaan toimintaohjeita jatkoa ajatellen.
Viikonloppuna käytiin "pentukouluilemassa" Hansun opastuksella. Merkki oli tosi reipas vaikka isot-pahat-sakemannit ;-) treenasi viereisellä nurmikolla. Vähän niille piti aluksi urputtaa, mutta sitten pystyi jo keskittymään omiin juttuihinkin (ainakin muutamia sekunteja yhtä soittoa ;-)). Lähinnä leikittiin pikkupätkiä ja testailtiin katsekontaktia. Kotiläksyjä ollaan tehty ainakin muutaman kerran...
Nyt näyttäisi siltä, että pikkuhiljaa päästään jyvälle naksuttelustakin. Ollaan tehty lähinnä vaan katsekontaktia, kontaktikävelyä, namista luopumista ja vähän maahanmenoa. Luoksetulostakin oon koittanut naksutella, kun Merkillä on tapana herkästi jumittua paikalleen. Ei uskoisi, että noinkin vilkas ja eläväinen otus tekee moista, mutta niin se vaan saattaa pitkäänkin istua / maata paikoillaan ja katsella sieltä, vaikka koittaa miten houkutella liikkeelle. En nyt ihan vielä tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu... Toisaalta sitten kuitenkin yleensä yrittää ihan hyvin ja on aktiivinen. Eikä sekään aina ole kivaa (saati helppoa), kun koira menee aivan sekaisin pelkästä makupalan hajustakin ja sinkoilee ympäriinsä (nimim. noutajalle naksutellut). Katsellaan tätäkin, mihin suuntaan homma lähtee menemään.
Tänään käytiin saamassa rokotuskin, joten ollaan enää rabies-piikkiä vajaa. Reissu meni hyvin, eikä lääkäri tai lääkärin rakennuksen julkisivuremontti pelottanut. :-) Odotushuoneessa piti taas vähän päästä putisemaan sinne tulleelle collielle, mutta vaikeni onneksi pian (kun ei se collie syönytkään välipalana pieniä mudeja). Eläinlääkärin vaaka näytti 5,4 kg, joten kai se on uskottava, että meidänkin vaaka on oikeilla jäljillä. Velipoika painaa jo melkein 7 kg! :-0 Ollaan me yritetty Merkki-parkaa ruokkiakin, eikä olla näännytetty nälkään... ;-) Mulla ei kyllä ole tuon taivaallisen käsitystä mudikakaroiden kasvuvauhdista, täytyisikin kysellä minkä kokoisia muiden pennut ovat olleet tässä iässä (ja etenkin minkä kokoisia aikuisia niistä on kasvanut).
Ollaan me kuitenkin taas puuhasteltukin jotain pientä. Pari jälkeä, jotka sujui kai ihan ok. Oon niin tumpelo näissä, että paha sanoa. Nyt kuitenkin taas kuivatut naudan mahan muruset & kinkunpalaset kiinnosti sen verran, että nenä pysyi maassa ja hinku eteenpäin oli kova (paikkakin toki alkaa tulla tutuksi). Ehkä liiankin kova, jotenkin jäi hommasta vähän hätäilyn maku. Mun pahin painajainenhan on, että tuosta tulee samanlainen jäljestäjä kun Rasmuksesta... Rapsu vaan rynnii eteenpäin kieli sinisenä, eikä pysähtele yhtään mihinkään ruokapurkeille tms. Siis koira joka normaalisti suunnilleen kiipeää perse edellä puuhun hyvien makupalojen perässä. Taidetaan siis mahdollisimman pian pyytää joku fiksumpi antamaan toimintaohjeita jatkoa ajatellen.
Viikonloppuna käytiin "pentukouluilemassa" Hansun opastuksella. Merkki oli tosi reipas vaikka isot-pahat-sakemannit ;-) treenasi viereisellä nurmikolla. Vähän niille piti aluksi urputtaa, mutta sitten pystyi jo keskittymään omiin juttuihinkin (ainakin muutamia sekunteja yhtä soittoa ;-)). Lähinnä leikittiin pikkupätkiä ja testailtiin katsekontaktia. Kotiläksyjä ollaan tehty ainakin muutaman kerran...
Nyt näyttäisi siltä, että pikkuhiljaa päästään jyvälle naksuttelustakin. Ollaan tehty lähinnä vaan katsekontaktia, kontaktikävelyä, namista luopumista ja vähän maahanmenoa. Luoksetulostakin oon koittanut naksutella, kun Merkillä on tapana herkästi jumittua paikalleen. Ei uskoisi, että noinkin vilkas ja eläväinen otus tekee moista, mutta niin se vaan saattaa pitkäänkin istua / maata paikoillaan ja katsella sieltä, vaikka koittaa miten houkutella liikkeelle. En nyt ihan vielä tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu... Toisaalta sitten kuitenkin yleensä yrittää ihan hyvin ja on aktiivinen. Eikä sekään aina ole kivaa (saati helppoa), kun koira menee aivan sekaisin pelkästä makupalan hajustakin ja sinkoilee ympäriinsä (nimim. noutajalle naksutellut). Katsellaan tätäkin, mihin suuntaan homma lähtee menemään.
Tänään käytiin saamassa rokotuskin, joten ollaan enää rabies-piikkiä vajaa. Reissu meni hyvin, eikä lääkäri tai lääkärin rakennuksen julkisivuremontti pelottanut. :-) Odotushuoneessa piti taas vähän päästä putisemaan sinne tulleelle collielle, mutta vaikeni onneksi pian (kun ei se collie syönytkään välipalana pieniä mudeja). Eläinlääkärin vaaka näytti 5,4 kg, joten kai se on uskottava, että meidänkin vaaka on oikeilla jäljillä. Velipoika painaa jo melkein 7 kg! :-0 Ollaan me yritetty Merkki-parkaa ruokkiakin, eikä olla näännytetty nälkään... ;-) Mulla ei kyllä ole tuon taivaallisen käsitystä mudikakaroiden kasvuvauhdista, täytyisikin kysellä minkä kokoisia muiden pennut ovat olleet tässä iässä (ja etenkin minkä kokoisia aikuisia niistä on kasvanut).
torstai 2. syyskuuta 2010
Jäljillä
Alkuviikosta tehtiin taas pari jälkeä ja nyt pelitti huomattavasti paremmin. Jatketaan siis samalla lailla:
Maanantaista on jo niin kauan, ettei mitään hajua, mitä tehtiin (luultavasti kuitenkin jälki)... ;-)
Tiistaina käytiin ihmettelemässä kavereiden treenejä. Jännää oli taas, mutta paranee koko ajan. Söi nameja muilta (myös parilta pikkutytöltä :-)), leikki ajoittain ihan hyvin pikkupätkiä ja katsekontaktikin onnistui. Odotteli myös hetken pikkutytön kanssa, kun kävin muita avustamassa. Samalla pöllöiltiin vähän agiesteillä: puomin alastulo, keinu ja putki menivät ihan mallikkaasti namien & lelun avulla, eikä pelottanut yhtään. :-)
Keskiviikko oli vaihteeksi metsäpäivä. Päivällä ensin Janin ja isojen poikien mukana töissä ja sitten illalla käytiin kahdestaan hiekkamontulla. Koitin kuvatakin, mutta täytyy katsoa tuliko niistä mitään. Vähän hankalaa kuvata pentua, joka joko a) haluaa kaivaa kuopan mun kengän viereen tai b) haluaa kaivaa kuopan veteen... ;-) Lisäksi se joko tekee ihan järjettömiä spurtteja ympäriinsä tai kävelee mun jaloissa.
Tänään tulee täyteen 12 vk ja aamulla vasen korva hörötti jo pystyssä! Katsotaan, mikä tilanne on iltapäivällä... ;-) Koitan kuitenkin punnita taas tänään ja ottaa pari kuvaa vertailun vuoksi.
- kuivattu naudanmaha ja possunpaisti näyttäisivät olevan niin hyviä, että vetävät nenän maahan
- jokaiseen askeleeseen vain yksi nami
- välille muutama isompi keko (kannattaa olla tarkkana eikä vain rynniä jäljen loppuun)
- loppupalkka taskusta (rynniminen ei kannata)
- jäljet on nyt olleet ehkä jotain 5-10 m (pidennetään pikkuhiljaa kun löydetään ensin edes joku idea koko hommaan)
Maanantaista on jo niin kauan, ettei mitään hajua, mitä tehtiin (luultavasti kuitenkin jälki)... ;-)
Tiistaina käytiin ihmettelemässä kavereiden treenejä. Jännää oli taas, mutta paranee koko ajan. Söi nameja muilta (myös parilta pikkutytöltä :-)), leikki ajoittain ihan hyvin pikkupätkiä ja katsekontaktikin onnistui. Odotteli myös hetken pikkutytön kanssa, kun kävin muita avustamassa. Samalla pöllöiltiin vähän agiesteillä: puomin alastulo, keinu ja putki menivät ihan mallikkaasti namien & lelun avulla, eikä pelottanut yhtään. :-)
Keskiviikko oli vaihteeksi metsäpäivä. Päivällä ensin Janin ja isojen poikien mukana töissä ja sitten illalla käytiin kahdestaan hiekkamontulla. Koitin kuvatakin, mutta täytyy katsoa tuliko niistä mitään. Vähän hankalaa kuvata pentua, joka joko a) haluaa kaivaa kuopan mun kengän viereen tai b) haluaa kaivaa kuopan veteen... ;-) Lisäksi se joko tekee ihan järjettömiä spurtteja ympäriinsä tai kävelee mun jaloissa.
Tänään tulee täyteen 12 vk ja aamulla vasen korva hörötti jo pystyssä! Katsotaan, mikä tilanne on iltapäivällä... ;-) Koitan kuitenkin punnita taas tänään ja ottaa pari kuvaa vertailun vuoksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)