Mr Murphy ( x 3) ja rinssirohkea

Oltiinpas taas vuoden tauon jälkeen mudiväen kanssa leireilemässä Mustialassa 19.-21.7. Huippupaikka ja huippuleiri, toivottavasti jatkoa seuraa. :)

Jäljestämistä opeteltiin Terhin johdolla Pavan, Hyrskyn, Rudin ja Priman kanssa. Myös Ihku & Muru ja muunrotuiset Eino ja Armas oli mukana. Jäiköhän joku puuttumaan?

Mr Murphy iski eka kerran perjantai-iltana, kun tehtiin Mustialan piha-alueelle kaikille jäljet. Merkin jälki oli U:n muotoinen kiemura jalkapallokentällä ja jäljen perällä (jossa oli nameja ja 1 keppi) ehti käydä vähän koiria ulkoilemassa... Jäljen alku meni ihan asiallisesti, mutta sitten tuli ongelmia siellä, missä oli ollut muita koiria. Merkkiä rupes ahdistamaan (mm. murisi mukana kulkevalle Terhille), mutta käppäiltiin muina miehinä vaan jäljen tienoilla eteenpäin ja Merkki sai sitten jossain vaiheessa jäljestä kiinni ja loppukeppi löytyi. Ei siis mitään peruuttamantonta vahinkoa.

Lauantaina aamusta motivaatiojälki pellolle, lyhyt parinsadan askeleen suora, missä paljon purkkeja. Tämä meni ihan käsikirjoituksen mukaan sentäs. Tultiin siihen tulokseen, että kehun vaan kovasti, kun purkki / keppi löytyy, enkä vaadi sen ihmeempää ilmaisua. Nyt pellolla välillä ehti mennä maahan, välillä ei.

Toisella kierroksella halusin kokeilla harhoja. Tein ehkä vajaan 200 askeleen jäljen kohtisuoraan yli Priman ja Rudin jälkien yli. Namitin, ettei vaihda harhoille. Jäljesti hyvin, tarkisti muistaakseni pienesti harhoja, mutta ei meinannut vaihtaa (namit). Hyvä treeni siis. :) Peltokuvat (c) Oili Harri, kiitos!

Lautantaina illasta koirat alkoi olla vähän väsyjä (olivat tehneet kai 2 jälkeä) ja oli suht myöhäkin, joten päätettiin lähteä kokeilemaan esineruutua. Ja sitten iski Murphy toisen kerran... Ruudun koko oli n. 50 * 10 m ja Merkille vietiin sen nähden oma lelu vasempaan reunaan n. puoliväliin aluetta. Tässä jotain haahuilua (Ihku oli tehnyt ruudun ennen meitä -> piti tutkia hajut), mutta esine tuli kuitenkin. Toisen esineen menin viemään itse, josko saisi vähän vauhtia hommiin. Ja heitin sen sitten maa-ampiaispesään (mikä tietysti selvisi vasta myöhemmin)... Selvästi näki, että M sai esineestä hajun, mutta jatkoi sitten matkaa. Tietysti yllytettiin, että etsi vaan ja Merkki-parka ottikin esineen ja toi vähän matkaa, mutta sitten tietysti tiputti (kun sekä esineessä, että koirassa oli ampiaisia). Päässä oli ainakin yksi amppari kiinni ja Merkki tuijotteli myös takajalkaa. Mitään turvotuksia en kuitenkaan löytänyt, joten ehkäpä ne ei sittenkään pistäneet. Tästä tietysti seurasi se, että Merkki luimisteli ja tuijotteli kaikkia mahdollisia pörriäisiä... :( Otettiin se kuitenkin mukaan uuden ruudun tallaukseen ja pahin luimistelu näytti menevän ohi. 

Osa toisen ruudun kanttarellisaaliista. :)

Sunnuntaina oli vuorossa janatreeni. Kävin tekemässä helppokulkuiseen kuusimetsään 4 janaa, joista 2 lähti oikealle ja 2 vasemmalle, kaikki jotain kymmenisen metriä pitkiä ehkä. Ehtivät vanheta vissiin parisen tuntia ennen ajamista. Nyt näkyi alussa se eilinen ampiaisepisodi, pysähteli tuijottamaan kaikkia pörriäisiä, eikä sitten enää muistanut mitä piti tehdä. Sitten kun sai jäljen nostettua, lamppu selvästi syttyi ja lähti jäljestämään ihan reippaasti. Kaikilla janoilla purkki tuli palkaksi noin parin kymmenen metrin päässä. 

• Ekalla janalla siis ihan pihalla, löytyi se jälki kuitenkin vähän auttamalla ja päästiin purkille.
• Toinen jo vähän paremmin, mutta apuja edelleen.
• Tässä välissä tehtiin yksi ekstrajana niin, että Terhi piti Merkkiä kiinni tiellä ja se sai katsoa janan teon. Pysähdyin vielä oikein hetsaamaan siinä kohdassa, mihin koira oli tarkoitus lähettää. Kovasti M vinkui mun perään tiellä. Jätettiin jana vanhenemaan.
• Nelos- ja vitosjanat jo paremmin, pörriäiskammo oli vähän laantunut ja koitin jo tiellä hetsailla vähän vauhtia. Ihan hyviä siis meidän janoiksi.
• Loppuun vielä se ekstrajana, joka oli tosi hieno! :) Eteni suoraan, tarkisti ihan vähän ja nosti sitten reippaasti oikeaan suuntaan (luonnollisesti, kun näki janan teon). Hyvä Merkki!
• Jatkossa pitäis saada joku apuri mukaan, että vois tehdä noita motivoituja janoja. 
• Muutenkin enemmän hetsailua, että on vähän enemmän vauhtia heti alussa. 
• Ei tarvi nipottaa niin paljoa, mitä kuvittelin. Ei siis ole pakko edetä ihan luotisuoraan.
• Voi antaa tarkistaa takajälkeä liinan mitan verran. Jos ei tajua itse kääntyä, kutsu -> lähtee oikeaan suuntaan yleensä (pysy riittävän kaukana, ettet itse sotke jälkeä!). 
• Voi myös tehdä janan niin, että takajäljelle lähteminen ei onnistu (risukasa, iso oja, tie tms.).

Rinssirohkea-osuus oli, kun Merkki vei Auralta kepin ja söi Johannalta muutaman palan lihapullaa. :D Pieni askel, suuri harppaus jne.... ;)

Paljon juttuja jäi mieleen toisten treeneistä, mutta nämä nyt ihan äkkiseltään:

• Kulman oikeaoppinen tallaaminen (peltojälki): vasemmalle käännyttäessä oikea jalka pysyy paikallaan ja vasen aloittaa kulman, siitä sitten oikea jatkaa ja toinen vasemman jalan askel aloittaa suoran. Ei tästä mitään ymmärrä muut, mutta muistanpahan itse... ;)
• Liina koko ajan tasaisesti tuntumalla!
• Hankalissa paikoissa mene lähelle koiraa (liinan tuntuma, ei nykimistä), helpoissa voi antaa reilusti tilaa.
• Omaa koiraa oppii lukemaan vain jäljestämällä paljon. Aika lailla vielä hommaa tässä...
• Pellolla voi välillä käydä tekemässä tarkkuutta.
• Mieti tavoitteet ja treenaa niiden mukaan!
• Treenaa niin, että kokeessa ei tule mitään uutta vastaan.

Perjantaina lopeteltiin klo 22 jälkeen illalla, lauantaikin venyi yli 12 tuntiin ja sunnuntaina kotimatkalle joskus klo 18 jälkeen -> oltiin molemmat melkoisen väsyjä, kun mökille päästiin. Onneksi ei tarvinnut Kannukseen ajaa. Muutama kuva vielä muistakin lauantailta:

Kaikki kuvat löytyvät TÄÄLTÄ

Leirin jälkeen ollaan oltu kotona ihan superlaiskoja, hellettä voi pitää tekosyynä. ;) Tokojutut pitäis ajatella ihan uusiksi, jos meinaisi, että koiran toiminta muuttuis johonkin. Prosessori siis surisee, mutta vielä ei mitään järkevää ole saanut ulos. ;)

Sitten vielä kolmaskin Mr. Murphy iski lauantai-iltana, metsään oli joku ihana kanssakulkija dumpannut oikein ison kasan lasia ja Merkillä on taas tassussa haava! :( Ei onneksi mikään paha, mutta onhan sitä nyt putsattava & suojattava, ei voi revitellä irti ja hihnalenkitkin lyhyitä. Perse! Rasmus ehti elää liki 15 v. ilman yhtäkään tassuhaavaa, Sentin saldo on 9 vuodessa yksi ja Merkillä on nyt kolmessa vuodessa vissiin kolme. Mistä tääkin nyt sitten kertoo, kun ihan samoja polkuja sahataan edes takaisin?

Oho!

Päivitykset on tekemättä liki kuukauden ajalta, inspis on ollut jossain hukassa. Ollaan käyty Kuttukuussa paimentamassa ja luonnetestissä, mutta muuten ollut aika aneemista. Hellekin on haitannut melkolailla välillä. Josko taas yrittäis jotain tiivistelmän tapaista...

TOKO: Treenimotivaatio on kadonnut johonkin... Tuntuu, että en saa oikein mitenkään Merkkiä pelittämään ja kaikki on enemmän tai vähemmän väkisin vääntämistä. :( Kun tehdään keskenämme ilman häiriöitä, saadaan ihan kivojakin juttuja aikaiseksi. Mm. montulla tässä joskus tuli kivoja ruutuja, palkkana oli välillä kepin heitto veteen. :D Ja tänään terppakeskuksella kivoja kiertämisiä ja yksi hieno stoppi! Yläasteella oli joku teinimeininki menossa, joten tehtiin vaan temppuja ja kontaktia. Vähän oli hajamielinen, mutta suurimman osan ajasta ihan mukana hommissa. Koulun kentällä ollaan käyty pari kertaa Lumen kanssa. Molemmilla kerroilla onnistui ihan kivasti leikki (vaikka viereisellä kentällä oli toisella kerralla porukkaa), mikä lämmitti mieltä. Muuten sitten olikin melko blaah, mm. seuraaminen ihan vaan laamailua, luoksetuloon piti taas hetsata jne. Käpytunnari kyllä vaatii erikoismaininnan: M ei ole vielä kertaakaan tässä mokannut. :) Oikeat tunnarikepit on vielä hankinnassa, eiköhän se siihen kosahda... ;) Kokkolassa ei olla käyty reissujen, helteen, laiskuuden takia. Jotenkin turhauttaa ajaa sinne asti aina toteamaan, ettei treeneistä taaskaan tule mitään. Nää tokojutut pitäis jaksaa miettiä ihan uusiksi, mutta siitä joskus myöhemmin, nyt ei viitti.

JÄLKI: Ettei liian hyvin menis, niin tääkin tökkii. On ollut ainakin pari todellista katastrofijälkeä, onneksi pian päästään leireilemään pätevään oppiin!

• Nro 10 oli se kamala haahuilu. Hullunmontun risteykseen n. 400 m, 6 keppiä ja tietenkään en merkannut. Ensin jäljen nostaminen polulta ei onnistunut mitenkään (siinä on voinut olla liikennettä), metsän puolelta lyhyeltä matkalta ok. Sitten ei jotenkin saanut jäljestä kiinni ollenkaan, haahuili missä sattuu ekan kepin ohi (edelleen tässä on voinut olla muitakin kulkijoita, mutta ei ainakaan jäljen teon ja ajamisen välissä). Loppujälki sitten enemmän tai vähemmän hukassa, paha sanoa, kun en tosiaan merkannut. Jotenkin tuurilla löydettiin 4/6 keppiä. Olis kiva, jos olis joku motivaatio yrittää pysyä jäljellä suht tarkasti... :x
• Nro 11 ja 12 oli janakokeiluja. Netistä bongasin janatreenin, jossa edellisenä päivänä merkataan janan loppupiste -> koiralle hajuapu edetä suoraan. Kävin siis Hietaseljässä merkkaamassa 2 janaa, jäljet oli ehkä 200 m (aika pian jäljen noston jälkeen palkkapurkki ja sitten vielä 2 namipurkkia) ja toinen 100 m (palkkapurkki ja loppupurkki). Tähän siis namipurkit, joiden päälle kepit (se motivaatio). Treeni ei toiminut meille sitten pätkääkään. Eteni kyllä komeasti suoraan janaa pitkin, mutta ei tajunnut varsinaisen jäljen nostamisesta mitään... Pari kertaa lähetys uusiksi, niin sitten nosti, mutta takajäljen. Toisella muistaakseni sama juttu, mutta siirryin ekan pieleen menneen jälkeen lähettämään "puhtaalta" alueelta -> ok. Purkit kyllä taisi ilmaista ja pysyä jäljellä.
• Nro 13 mökillä tornitien varressa. Pituutta taas joku 400 m ja meille tosi vaikea maasto (täällä on yleensä ihan tasaista sammalikkoa / jäkälikköä, kun pellolla olisi), oli korkeusvaihtelua, hakkuuaukeaa, ryteikköä jne. Nosti muistaakseni jäljen hyvin vanhalta koneuralta (vajaa 10 m jana) ja ekalle kepille hyvin. Sitten tuli joku totaalinen hukka, eikä jälkimerkkejäkään näkynyt... Laskin Merkin irti, kun hakkuuaukealla liina takertui koko ajan johonkin. Lähdin sitten suunilleen oikeaan suuntaan ja M bongasi kepin! :) Jälki oli siis sieltä täältä merkattu, mutta ei keppien paikkoja. Loppu meni paremmin, muistaakseni saatiin 5/6 keppiä talteen. Viimeisen kepin kanssa oli aamuruoka valmiina. Tuolla on mitä todennäköisemmin peuran jälkiä, joten saatettiin siinä alussa olla jossain harhalla...
• Nro 14 tänään taimiksen / ampumaradan taakse. Pituutta oli vaan reilu 200 m ja yhteensä 4 purkkia, ei keppejä. Ajatuksena siis motivaation kasvattaminen. Jana ei taas onnistunut millään. Ekalla lähetyksellä nosti takajäljen, ja kun vajaan 10 m päässä stoppasin, ei osannut millään kääntyä oikeaan suuntaan (seisoi vinkumassa)...? Uusi lähetys, olis taas lähtenyt takajäljelle, mutta nyt pysäytin heti. Sitten seisoskelun ja vinkumisen jälkeen tajusi tarkistaa toisen suunnan ja päästin liikkeelle. Nyt pysyi suht tarkasti jäljellä ja ilmaisi purkit. Maahanmenon oon jo unohtanut, kunhan jotenkin merkkaa, niin mulle riittää. Joskus vaan seistä pönöttää, joskus istuu ja joskus laittaa maahan sitä keppiä järsimään. 

ESINEET: Pari kertaa ollaan tehty ihan hömppäilymielessä. Hullunmontulla ajatuksena oli pistot. Jätin Merkin istumaan ja vein 1 esineen n. 50 m päähän ja palasin omia jälkiä takaisin. Siirryttiin ehkä 10 m sivuun ja vein toisen esineen ehkä 40 m päähän. Lähetys samantien, lähti ihan vinoon, joten huusin pois. Toisella yrityksellä hyvin, meni laukalla, käytti nenää ja palauttikin hyvin. Vähän leikkiä ja nami. Siirtyminen ekana viedylle esineelle. Ei nyt mitenkään tykin suusta, mutta meni laukalla ja teki hommia koko ajan. Hävisi näkyvistä, joten palautus ilman apuja. Tää oli hyvä. :) Rekilän montuilla oli omituisesti ruuhkaa, joten mentiin siihen viereisen peltotien varteen. Koitin vielä vähän säästellä (karkasi yläkerran ikkunasta...!), joten ajatuksena vaan nenän käyttö ja hajuihin reagoiminen. Auton perästä katseli, kun tallasin n. 10 * 30 m alueen ja huomaamatta tiputin 2 narulelua. Sitten vaan laskin auton perästä pois ja lähdin kävelemään alueelle. Merkki oli hyvin juonessa mukana ja etsi tosi reippaasti ja sitkeästi ekan lelun. :) Vähän wubbaleikkiä ja namia palkaksi. Sitten oli vähän jo puhti pois, mutta toisenkin lelun toi hyvin, kun sai hajun. Tallatusta alueesta tolla ei kyllä ole ajatusta, seikkailee vähän missä sattuu...

PAIMENNUS: Kuttukuussa oltiin 18. ja 19.6. Kerrankin meitä sää suosi ja oli n. 20 asteen pilvipoutaista keliä. Toivottavasti Merkki oppi myös jotain, itselle jäi paljon ajatuksia. Kuvat on työn alla, lisäilen linkkejä niihin joskus. 

• Tiistaiaamuna aloitettiin kevyesti Hoppu-, Fürge- ja Janka-mudien kanssa viemällä lampaat n. 3 km päähän laitumelle. Tai vietiin vähän matkaa ja sitten lampaat siirtyi johtamaan joukkoja.... Alussa oltiin Hopun kanssa lauman edellä ja saatiin jotenkin jarruteltua menoa. Sitten vaan jossain kohtaa loppui osaaminen ja voimat ja lampaat muina naisina marssi meidän yli. Ja koska kenelläkään koirista ei ollut likikään riittävää hakukaarta (olis pitänyt olla reilusti vauhtia, matkaa ja osata kiertää metsän kautta lampaiden eteen), niin me sitten marssittiin loppumatka lauman perässä. Ne tiesi kuitenkin mihin ollaan menossa ja Hoppu sai ne lopulta sitten ihan oikealle laitumellekin. Melkoinen reissu. :) Merkille pointsit, että ei ihan koko ajan roikkunut Hopun ahterissa eikä tapellut Fürgen kanssa. 
• Iltapäivällä pyörittiin aitauksessa tuttuja kuvioita. Merkki teki ihan asiallisesti hommia, kun vaan antoi sille tilaa eikä neuvonut liikoja. ;)
• Keskiviikkoaamuna varikolle. Alku meni hyvin, koska lampaat tiesi mihin ovat menossa ja olisivatten toimineet ihan ilman koiraankin. ;) Merkki kuitenkin oli suht reippaasti ahtaassa tilassa eikä pahasti ahdistunut (kun lampaat liikkui liukkaasti, eikä painostaneet). Sitten piti vielä lopuksi hakea yksi ryhmä karsinasta... Ei onnistunut sitten millään! Jossain välissä joku lammas pääsi puskemaan Merkiä, minkä jälkeen se lopetti työnteon ihan tykkänään. Edes laitumella ei suostunut kunnolla yrittämään. Lopulta Sinikan avustuksella vähän tuuppivat lampaita eteenpäin.
• Iltapäivällä sitten pohdinnan jälkeen pidettiin tuijotuskilpailua lampaiden kanssa. :D Merkki ei siis osaa oikein vastata lampaiden paineeseen (tuijottavat). Joko häipyy paikalta tai sitten rähähtelee ja hyökkii vähän miten sattuu (ei pure!). Ideana oli siis opettaa, että kun vaan tiukasti tuijottaa, niin lampaat väistyy. Aluksi laittoi aika lailla hanttiin, kun otin pannasta kiinni ja mentiin ihan nokikkain yhden lampaan kanssa. Vein siis Merkin ihan lähelle tuijottamaan, ja kun otti lampaaseen hyvän katsekontaktin, kehuin ja käänsin itse lampaan pois. Kuulostaa ehkä vähän erikoiselta, mutta toistojen jälkeen parani selvästi. Tuli jo ihan vapaaehtoisesti otuksia tuijottamaan ja lampaat myös kääntyi pois ilman mun tuuppimista. Vähän jäi kyllä häiritsemään, ettei enää ehditty kokeilla, mitä vaikutusta tällä oli. 

Kiitos naiset kivasta leiristä, oli tosi hienoa katsella muiden koirien töitä! :) Mukana mudien lisäksi oli pumi, bergamasco, aussie ja riiseni. Tiina Widmanilta muutama tunnelmapala Merkistä, kiitos! :)

Omia paimennuskuvia TÄÄLLÄ.

LUONNETESTISTÄ oma juttu videoitten kanssa tässä joskus. Saaliinahan oli siis -59 pistettä (joo, miinus), joten mikään maailman ihanteellisin palveluskoira ei Merkki taida olla. ;P Toisaalta meininki oli suunnilleen sellaista, mitä kuvittelinkin. Merkki veti herneen nenään, kun tuomari hyökkäsi kimppuun ja alkoi sitten kyttäillä ja väistellä vähän kaikkia ihmisiä. Toki ehti jo toiselle tuomarille murahtaa alkupuhuttelun jälkeen. Jos jotain positiivista, niin ei kuormituksesta huolimatta purrut. Tosin oltiin pois omalta reviiriltä jne., joten mitenkään liian luottavaiseksi en heittäydy...

MUUTA: Selkä on jumittanut jonkun verran ja Minna kävi hieromassa (olikohan jo viime jutussa tästä puhetta?). Kauhea murina ja pörinä, mutta antoi kuitenkin hieroa ihmeen hyvin. Ei siis pyri hysteerisenä karkuun, eikä myöskään tolkuttomasti jännitä itteänsä. Mutta murista ja irvistellä pitää. :S Kerran ollaan käyty Minnan johdolla jumppaamassa, muuten koitettu ahkeroida kotona. 

LIITOMUDI: Nyt kypsässä 3 v. iässä Merkki on päättänyt myös alkaa karkailemaan. :S Tuli ensin peräkammarin ikkunasta hyttysverkon läpi ja odotteli mua kuistilla (portti tietysti auki), kun tulin ruokkikselle. Oli kuulemma käynyt rähjäämässä naapurin kääpiöpinserille, eikä antanut houkutella itteänsä takaisin terassille. Ylläri. Ajattelin tässä kohtaa sitten jo kaiken nähneeni, mutta mitä tekee Merkki? Karkasi pari päivää sitten yläkerran ikkunasta, hyttysverkon läpi... Nauratti vielä edelliskertaa vähemmän. Lähdin ensin kotoa ja J jäi vielä vähäksi aikaa. J oli parisen tuntia pois, Merkki ei sit joutanut odotella. Nyt näyttäis, että selvittiin yhden päivän ontumisella ja jumituksilla. Minna tulee hieromaan ens viikolla, koitetaan siihen asti pärjätä omin avuin. Että voi perse, jos suoraan sanotaan! Alkaa olla jo hengenvaarallista. Nyt sitten pidetään jatkossa kaikki ikkunat kiinni (vaikka herrasväki paistuis) ja vielä varmuudeksi vähän portteja sisällä kiinni, että pysyy alakerrassa.