Still alive

Ollaan me vielä hengissä, vaikka aika hiljaiseloa on ollut. Sitten viime postauksen ollaan saatu talvi. Ja ihan kunnon talvi tulikin, ilmeisesti keskiarvot pitää aina pysyä kohdillaan. Vesikelivitutus vaihtui siis pakkasvitutukseen eli koskaan ei ole hyvä. Kun aletaan olla -20 asteen kieppeissä, ei meidän lenkkeilystä oikein tule mitään. Merkki menee takki päällä ja tossut jalassa jonkin aikaa, Tuumalla ei ole tossuja ja Sentilläkin vaan kaksi... Tuuma alkoi jäätyä jo auton perässä niin pahasti, että piti ommella takki. Kun ihan itte tekee, niin ei tarvi laadusta reklamoida. ;P

Tässä se näyttää vielä liki asialliselta...

... ja tässä on sitten karu totuus. Piti tehdä vähän kasvun varaa. :D

Senttiä ei sohvalla makaaminen juuri haittaa, nuoriso-osasto sen sijaan alkaa mennä pitkin seiniä. Tuuma tietysti hilluu ja riehuu niinkuin pentujen muutenkin kuuluu, mutta Merkki alkaa kehittää turhaa vahtimista ja yleistä rähinöintiä. Kun pakkasta ei ollut liikaa, oli kyllä kiva ulkoilla, koska lunta ei juurikaan ole. Metsässä pääsee tavalliseen malliin kävellen eikä ole haittaa hiihtäjistä tai moottorikelkkailijoista. :D Ja hei: viiteen asti näkee jo ilman lamppua! \0/

TUUMA

Tuuman kanssa ollaan tutun perusongelman lähteillä, mulla ei ole mitään suunnitelmaa enkä osaa edetä, vaan jään jankkaamaan. Huoh. Entisillä linjoilla siis jatkettu:

• Istumiseen pikkuhiljaa häiriötä ja kestoa. Katsekontaktin yhdistäminen istumiseen, on niiiin vaikeeta kääntää silmät namista poispäin. :)
• Maahanmenon alkeita, käsiohjauksella ja kosketuskepillä. Menipähän vaan mun hieno ja kalliilla ostettu teleskooppikeppi mutkalle, ei ollu labradorin kestävä. Jatkossa siis otetaan nolot omatekemät käyttöön. ;) Kestoa tähänkin on saatu muutama sekunti. 
• Kosketuskeppiä ihan vaan kohteena, sujuu pikkuhiljaa paremmin. Kepin liikuttaminen tosin vielä usein aiheuttaa sen, että haukkaa palloon kiinni...
• Kosketusalustaa on aloiteltu. Sorruin taas houkutteluun sen verran, että namin antamisen jälkeen heitän toisen namin lattialle ja otan alustan käteen. Kun Tuuma on syönyt namin ja ottaa kontaktin, laitan alustan lattialle. Muuten tahtoo ajatus katketa, eikä aina osaa etsiä alustaa lattialta (ovat kyllä aika saman värisetkin). 
• Seuraamista imuttamalla, tarkkana saa olla, että pysyy kunnolla suorassa, mielellään poikittais. 
• Perusasento tuntuu aika epätoivoiselta, joten jätin pois ohjelmistosta (patenttiratkaisu vähän kaikkeen...). Imuttamisestakin jos pysähtyy, niin istuu taaksepäin, väljästi ja useimmiten vinoonkin. Ajattelin alkaa työstämään korokkeen avulla, kunhan rakentelen sen korokkeen ensin.
• J on naksutellut ainakin noudon alkeita minidamilla. Hyvin näkyy jo ottavan sen kädestä ja pitää pari sekuntia. Jatkosuunnitelmia en ole udellut. ;) 

Tokojuttujen lisäksi ollaan jatkettu ihan vaan leikkimistä, ainakin toistaiseksi palauttaa lelun hyvin. Ulkona tietysti luoksetuloja, sisällä odottamista oviaukoissa jne. (porteista ja ovista kulkeminen helpottuisi, jos Tuuma ei salamana aina tunkisi mukaan...) ja ruokaillessa (yleensä jo toisella yrityksellä saa kupin maahan ja siitä vapautus). Hihnassa ollaan tehty kokonaista muutama pieni lenkki ja kulkee yllättävän kivasti, jos isot koirat ei ole mukana (tai pysyy takana, ettei tarvi vetää niiden perään). Ja käytiin sivistymässä tokokokeessa, ihmeen hyvin meni, ei mitään hillittömiä kieppejä. Pystyi syömään hyvin ja tekemään pikkutemppujakin. :) Kerran metsäreissulla tein eläinkokeita ja pienen hetsailun jälkeen heitin lelun muutaman metrin päähän lumeen. Hyvin lähti lelun perään ja etsikin nenä tuhisten, kärsivällisyys ei toki montaa sekuntia kestänyt, jos ei lelua bongannut, vaan tuli nameja kerjäämään. :) Mutta lelu kyllä löytyikin pari kertaa ihan itse ja pari kertaa auttamalla (lähdin kävelemään lelun lähelle). Sisällä etsii jo lattialle heitettyjä nameja melko tohinalla...

Työn alle pitäisi ehdottomasti ottaa häkissä odottelu, saisi halille mukaan kun osaisi olla karjumatta häkissä. Ja rauhoittuminen muutenkin häiriötilanteissa. Häkkiasiaa vois toki kiertää ensi alkuun ottamalla jotain järsittävää (kyllä syöminen aina muun hillumisen voittaa). Häkkileikeillä muutenkin saisi tehtyä sekä odottamista, että leikkimistä. Etäpalkkojen kanssa pitää jatkaa ja leikkimistä vahvistaa. Pikkuhiljaa tehdä jotain kehonhallintajuttuja, ei tunnu olevan varsinaisesti Tuuman vahvin alue... Lähinnä siis runsaudenpula treenattavien asioiden kanssa. 

Viime viikonloppuna sain assistentin kuvauksiin, mutta hämärä keli haittasi taas.

Seisomistahan ei taaskaan ole edes kokeiltu treenata...

Istuminen ja katsekontakti on hanskassa. :)

Tomerana

Merkki alkaa taas olla meidän pikkukoira, Tuuma oli 13 vk punnituksessa noin 10 kg, joten pian menee Merkin ohi. Ja vaikka mun mielestä Tuuma on ihan hoikka poika, niin kyllä se piru on vaan melkein kilo ja viikko -tahtia kasvanut. :O Mutta on kuitenkin vissiin pari kiloa samanikäistä Senttiä pienempi, onneksi! Ekat rokotukset siis on haettu ja eläinlääkärin mielestä oli ihan potra poika. Kuulemma piikin pistäminen ei ihmeemmin namien syöntiä haitannut. ;) Ja muita suuria saavutuksia: Tuuma pääsee jo ihan itse kiipeämään koirien petille ja sohvalle, meidän sänky on vielä valloittamatta...

MERKKI

Merkki on ollut aika paitsiossa, vähän ollaan koitettu jumppailla ja tehdä turhia temppuja, mutta aikamoinen tekemisen puute on kyllä pikkumudista paistanut. :/ 

Rallytokossa ollaan käyty nyt 3 kertaa ja Merkki on ollut ihan yllättävän hyvä. Meillä on aika pieni ja rauhallinen porukka (ei haukkumista / muuta hillumista) ja tietysti koiratkin alkaa olla Merkille tuttuja. Jollain kerralla taidettiin päästä jopa koko rata läpi ilman välipalkkaa. Mun makuun vähän ponnetonta menoa, mutta täytyy olla tyytyväinen, jos ei ihan kokonaan hyydy. Seuraaminen on yhtään pidempinä pätkinä tuskaa, viimeksi varsinkin jätätti ihan reilusti. Eikä "osaa" korjataa uudella käskyllä, lirkuttelulla tai oikein millään. Jos vire tippuu, niin sitten käy just näin. Ihan ahterista, kun en oikein keksi millä tuon korjaiskaan. :/ Ainakin seuraamisen kestoa pitäis treenata ihan keskenämme, ehkä suoraan esim. autosta ottamisen jälkeen, kun on intoa piukassa. Tytin kurssilla ollaan nyt Merkin mielestä edistytty siihen pisteeseen, että viimeisimmällä kerralla "karkasi" pari kertaa haistelemaan Tytin housunpunttia. :D Treenattavia olis etenkin saksalainen täykkäri, perusasennosta seisomaan nouseminen, seisomassa pysyminen, kun kävelen ympäri. 

Perjantaina jumpassakin tapahtui sellainen mielenhäiriö, että Minna sai vähän avittaa venytyksissä. :O Pari kertaa mulkoili vähän pahan oloisesti, mutta murinaa ei tullut. Jo on aikoihin eletty! Toista kertaa ei kyllä yritetty, kun alkoi sitten jo vähän kyttäilemään sen näköisesti, että uudestaan ei onnistu. Todettiin sitten, että vaikka Merkki on tosi näppärä kaikissa kehonhallintajutuissa, ei sillä loppupeleissä kuitenkaan ole syviä lihaksia kunnolla ts. ryhti ei pidä ihan tavallisesti seistessä. Minnan avustuksella palattiin perusasioihin ja tehtiin ihan pieniä selän venytyksiä. Kerran jaksoi mennä hyvässä paketissa s-m-s vaihdon, sitten taas läsähti. Pienestä on siis lähdettävä liikkeelle. Jotain kuitenkin tapahtui, kun hallilla jumpan päätteeksi ravaaminen näytti ihan erilaiselta mitä yleensä. :) Hitsit, kun nyt vaan jaksais tätä hinkata kotonakin. 

Kotona ollaan vähän tehty tarkkuusetsinnän ilmaisuja, sattui löytymään sopivasti tumman nukkamaton värinen pieni metallilätkä esineeksi. Ilmaisu maahanmenemällä niin, että esine on tassujen välissä. "Näytä" niin tökkäisee vielä nenällä esinettä.

Tänään lenkin aluksi vähän esineruutua, nyt ei ahdista pörriäiset... Tallasin ehkä 40 * 15 m alueen ja ensin vietiin yhdessä lelu takarajalle. Lähti hyvällä vauhdilla ja palauttikin vauhdilla. Lelu tippui matkalle kerran, mutta haki hyvällä ilmeellä uudestaan. Sitten Merkki odottamaan ja vein oikeaan takanurkkaan yhden lelun ja vasempaan laitaan keskelle toisen. Ei nyt mitään superhypervauhtia, mutta reipasta laukkaa. Takakulman muisti, eikä tarvinnut paljon etsiä. Toisesta ei saanut hajua, mutta etsi hyvin. Kutsuin pois, kun alkoi mennä ruudun takarajasta yli. Lähti vielä uudella lähetykselläkin laukalla, etsi ja löysi onneksi. Leikki ja taisteli hyvin, hienoa. :) Lenkin varrella sitten vielä yksi pudotettu, jätettiin lelu yhdessä ja se näkyikin valkoisella hangella. Matkaa oli ehkä 50 m eikä ongelmia. 

Miksi tää lakkas tasaamasta molemmat reunat??

Noutajapojat on taas mökkilomalla, joten pitää yrittää Merkin kanssa skarpata... Loppuun vielä taattua kännykkälaatua muutama räpsy.

Merkki ja asennepipo ;)

Kovin kauaa ei enää mahdu (tullessa mahtui nukkumaan sohvan käsinojalla...).

Heimoveljet.