tiistai 21. elokuuta 2012

Onks pakko, jos ei taho?

Pitäis oikeesti olla jo menossa, mutta pakko kommentoida Lauran kommenttiin ihan näin erikseen. 

Tiivistettynä jotaikuinkin näin: "Minkä verran olet kokeillut kieltää Merkkiä, kun se tekee jotain väärin, tai siis jättää tekemättä kuten käsketään? Että se koira oikeesti havahtuu että ohoupsmitähäh. Sitten vaan uudestaan ystävällisesti se sama käsky, ja kunnon palkka kun tekee."

Kyllä mää mielestäni vaadin, mutta oon kyllä taatusti tosi huono siinä. Pohjalla kun on ton yhden puupään ( = Rasmus) koulutusta, miltä on ihan tuhoon tuomittua alkaa ko. tilanteissa vaatia mitään... Ja sitten on vielä tilanteita ja tilanteita (ja seliseli ;)). 

Esim. tokossa on mun mittapuun mukaan helppo vaatia, että esim. kontaktia pidetään, maasta ei nousta, ei haisella kesken makuun jne. Oon kieltäny ihan reilusti ja näissä toimii ok (tai joutuu kyllä samoista asioista huomautteleen edelleen). Vire lässähtää heti ja ilme menee lyttyyn, mutta tekee kun on pakko.

Ongelmia tulee just esim. haussa ja niissä liikkeissä, missä Merkin pitäis irrota (nouto, ruutu, kiertäminen, merkki jne.). Näissä kun / jos tarpeeksi kieltää, niin Merkki joko tulee jalkoihin matelemaan tai hyytyy paikalleen. Ja kun meillä ei edelleenkään ole sitä superpalkkaa, niin kestää tosi pitkään ennen kuin Merkin saa palautettua taas kivan näköiseen tekemiseen. Tai saa minkäänlaista vauhtia esim. just ruutuun menemiseen. Haussa en tosin oo useasti kovistellu, kun ei se Merkkiä kiinnosta muutenkaan kovin kummoisesti...Mun mielestä sellainen mateluvauhti on jotain niin kamalaa, että jos ei muuhun pysty niin sitten on sama olla tekemättä kokonaan. :s Eli vaikka kovistelemalla saisin esim. menemään ruutuun, niin sellanen etanavauhdilla tapahtuva lönkyttely ei kyllä käy päinsä.

Merkistä näkee kyllä, että haistelusta on kielletty miljoonia kertoja, mutta se näyttää just sellaiselta "tiedän, mutta en pysty". Sama homma, kun tapellaan esim. koirille murraamisesta. Ei vaan pysty vaikka miten pitäis. Saattaa kieltämisen jälkeen kyllä syödä namin (ei leiki missään nimessä), mutta joko vaan luimistelee ihan surkeena tai saattaa haistella uudella yrityksellä.

Isompi vika tässäkin varmaan löytyy mun päästä hihnaa. Toi motivoinnin vaikeus ja hajuihin uppoaminen vaan tulee vastaan ihan joka asiassa. Me ollaan tosin menossa motivointiklinikalle... :D Ei sieltä tietysti mitään hetitoimivaa kikkakolmosta oo tulossa, mutta jospa jotain ajatuksia mitä lähtis kokeilemaan. 

Oli aika turha kyllä vastata tähän näin pikaisesti ja ajattelematta. Pitää miettiä tarkemmin juttuja ja palata joskus asiaan. 

2 kommenttia:

laura kirjoitti...

En mä mitään hakkaamista tai varsinaisesti kieltämistä meinannutkaan :D. Esim. siellä ruudussa tai hakumetsällä pannasta kiinni ja ystävällisen napakka toteamus, että alahan mennä siitä, ja sitten viedään. Varmasti on joo luimussa ja rutussa sen kerran. Perillä kehut, yhdessä takaisin lähtöpaikkaan ja uusi yritys. Jos menee itse, vaikka hitaastikin, saa palkan. Jos sitä ei muu kiinnosta niin käytä sitä taistelua sun kanssa, tyrki, ärise sille jne, siitähän se tykkäsi. Ja vaikka ei alkuun tykkäisi ja sekin vaan ärsyttäisi sitä, niin tarpeeksi ärsytettynä se ainakin reagoi jotenkin. :D

Merkki-mudi kirjoitti...

Emmää luullutkaan, että pitäis piestä moisten takia... ;) Mutta sellanen "nätti kieltäminen" (mikä mahtava termi ;)), ei toimi ja sitten kovemmasta sanomisesta hyytyy. Hakumetsässä etenkin ongelma, kun niillä maalimiehillä ei oo millä palkata. Ts. haistelut ja haahuilut on kivempiä mitä maalimiesten namit ja lelut.

Mun kanssa yleensä saa jotenkin edes "tappelemaan", viimeistään sitten tolla ärsytystekniikalla.

En tiiä, vaikeeta. Katotaan josko sieltä motivointiklinikalta irtois jotain. Tai sitten jos ehittäis erkkarin yhteydessä jotkut treenin tapaiset.